Kylmää kyytiä – ajatuksia alkoholilain kokonaisuudistuksesta

Nämä pohdinnot liittyvät työhöni sekä ajatuksiini yksityishenkilönä ja poliittiseen minääni- mielenkiintoinen ilmaisu – mutta nämä kysymykset ovat minulle tärkeitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön tiistaina julkaistussa tiedotteessa todetaan, että alkoholilainsäädännön kokonaisuudistuksen tarpeellisuudesta vallitsi ministeriön koolle kutsumassa työpajassa. yksimielisyys. Se pitää varmasti paikansa, mutta sitten onkin asioita, joista ollaan eri mieltä. Tämä kysymys halkaisee monen muun asian tapaan poliittisia ryhmiä, ja asioista ollaan montaa mieltä.

Tiedotteessa todetaan, että ”Uudistetun lain olisi kyettävä vähentämään alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja, joista aiheutuu mittavia kustannuksia kansantaloudelle. Toisaalta elinkeinopolitiikan näkökulmasta lainsäädäntöä pitäisi keventää ja turhasta sääntelystä olisi luovuttavava”.

Olennaista on se, kummalle puolelle uudessa laissa valittavat painotukset menevät. Mitä tarkoittaa turhasta säätelystä luopuminen ja lainsäädännön keventäminen? Jos se tarkoittaa Alkon monopolin purkua, myynnin vapauttamista ja lievennyksiä esim. myyntiaikoihin, voi unohtaa lainauksen ensimmäisen lauseen. Meillä eletään kuplassa, jossa uskotaan Suomessa olevien alkoholiongelmien johtuvan entisestä ja osin nykyisestä lainsäädännöstä. Ei se, että suomalainen saisi tulevaisuudessa ostaa Koskenkorvansa Citymarketista neljännestä halvemmalla tai hakea kolmen litran bulkkiviinilaatikon Siwasta, vähennä Suomen alkoholiongelmia.

Ei se että saisin ostaa Ruosniemen panimon erinomaisen oluen tavallisesta kaupasta lisää sen markkina-aluetta kovin paljoa tai alenna sen hintaa merkittävästi. Toisaalta se ei tee jonkun huonoa olutta tekevän pikkupanimon olutta hyväksi, jos markkina-alue kasvaa. Huono olut on huono olut, ostat sen mistä tahansa.

Missä on tämän munkin hillo? Meille kaupataan nyt alkoholilain suhteen vapaata onnelaa, jossa unohtuvat ne historian näyttämät muutokset, että (1) saatavuuden helpottuminen lisää kulutusta, (2) hinnan aleneminen lisää kulutusta, (3) kulutuksen kasvu lisää haittoja sekä se että (4) myös muualla Länsi-Euroopassa, johon haluamme samaistua, on alkoholin suurkulutusta ja siitä aiheutuvia ongelmia (Saksa, Ranska, Englanti jne.).

Katsotaan, millä aikataululla alkoholilain muutos tapahtuu. Perussuomalaiset ja kokoomus ovat muutoksen ja merkittävien lievennysten takana, osa oppositiopuolueista osin ja osa kokonaan ja todennäköisesti Keskusta myös pääosin. Saa nähdä, kuinka kallista ja kylmää kyytiä syntyy. Jos ja valitettavasti kun edellisessä kappaleessa arvioimani suunnat kulutuksen ja haittojen kasvusta pitävät paikkansa, vastuunkantajia tehdyistä päätöksistä ei kovin runsaasti näy. Suomessa otetaan käyttöön entistä vahvemmin perinteinen ja nykyinen selitys, että päihdeongelmat ovat yksilön asia ja hänestä johtuvia. Se että ongelmien pahenemiselle annetaan valtiovallan siunaus, unohdetaan.

Kolme teemaa vaaleihin

Kommentoin eilen keskustelussa ja Mäntän Työväenyhdistyksen kevätkokouksessa odotuksia Demareiden leikkauslistasta. Lehdistössä ja yleisessä keskustelussa esillä olleet muiden leikkauslistat ovat olleet summia, joiden kokonaisvaikutus lienee menosäästöjä selkeästi pienempi. Oma kantani on, että edelleen keskustelemme paljon vääristä asioista.
Esim. väliaikaisesta köyhyydestä kärsii Suomessa tällä hetkellä noin 800 000 henkilöä. Väliaikaisella köyhyydellä tarkoitetaan elämänvaiheesta, kuten opiskelusta tai lyhyestä työttömyysjaksosta, johtuvaa köyhyyttä.
Pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsivä joukko on noin 100 000 ihmisen kokoinen. Pitkäaikaistyöttömät ja asunnottomat lukeutuvat tähän ryhmään, kuten myös leipäjonoissa kävijät. Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta.

Silti me ostamme Iltalehden ja sorvaamme tiukkoja kommentteja puolustaaksemme Björn Wahlroosia, Karl Fazeria ja Maarit Toivanen-Koivistoa, joita Suomi kohtelee väärin. Perintöverotusta olisi heidän taustaryhmiensä mielestä huomattavasti laskettava tai kokonaan poistettava, jotta näiden henkilöiden ei tarvitsisi muuttaa maasta pois.

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen julkaisivat 2013 kirjan Konsulttidemokratia, joka käsittelee julkisen hallinnon virtaviivaistamista. Ketteryyden, tehokkuuden ja nopeuden tavoittelun nimissä valtaa siirretään poliitikoilta ja virkamiehiltä konsulteille. Opit tulevat liikkeenjohdosta. Seurauksena edustuksellinen demokratia vähenee, julkisuusperiaate katoaa liikesalaisuudeksi ja hallinnon riippuvuus konsulteista kasvaa, kuten monet it-hankkeet ovat osoittaneet. Samaan aikaan, kun valtionhallinnossa tuottavuuden nimissä omaa väkeä vähennetään, ostetaan konsulttifirmoilta isolla rahalla työtä, joka voitaisiin tehdä itse.

Valtiovarainministeriön virkamiehet linjasivat eilen jättämässään raportissa, että valtiontalouden sopeutus pitäisi toteuttaa ennen kaikkea menoja karsimalla. Valtion neljä miljardia ja kuntatalouden kaksi miljardia pitäisi karsia heidän mukaansa seuraavalla vaalikaudella, neljässä vuodessa. VM:n mielestä veroja ei voida kiristää merkittävästi, jottei hankaloiteta uusien työpaikkojen syntymistä. .

Kuntataloudessa tärkein keino säästää olisi kuntien tehtävien karsiminen, sanoo VM. Siellä katsotaan, että kuntien tehtävät tulee mitoittaa niin, että kunnat selviävät niistä nostamatta kuntaveroa. VM ei sano suoraan, pitääkö sosiaaliturvan tasoa laskea, mutta linjaa, että ”kattava sosiaaliturva ja progressiivinen verotus rajoittavat kannustinkapeikkojen poistamista”. Meillä on näitä erilaisia kapeikkoja, kun ihminen ei ehdi kaikkialle, minne hän pitäisi, hänellä on kuulemma aikakapeikko.

Omia käsityksiäni kysymyksiin kustannusten hallinnasta ovat mm. (1) meidän pitäisi muistaa myös se, että isompi ongelma ei ole työhaluttomuus tai etuuksilla surffailu, vaan työn puute. (2) Yhteisöveroa laskettiin, mutta sen vaikutukset katosivat jonnekin, se ei auttanut työllistämiseen. (3) Työllistämisen helpottamista on toivottu, mutta se ei saa tapahtua niin, että työntekijällä ei ole turvaa ja palkka on mitä sattuu.(4) Ihmistä ei saa unohtaa. Eli uuden hallituksen edessä oleva tehtävä ei ole helppo. Kuntien ja valtion tehtävien karsiminen on vielä osaltaan heitto. On tiedossa, että jotakin purettavaa varmasti on, mutta kustannuksiltaan suurin osa tehtävistä on sellaisia, että niiden räväkkä purkaminen vain lisää pahoinvointia ja kustannuksia.

En suoraan viittaa siihen kommenttiin ja vaalikoneeseen, jossa mietin ja arvelin Kollajan ja Vuotoksen altaiden rakentamisen tulevan vaalien yhteydessä esiin. Nyt Kollaja on saanut Pudasjärvellä altaan rakentamiselle myönteisen päätöksen. Suomen seuraava hallitus pohtii asia, tekeekö päätöksen vai ei ja millaisen. Kansanedustajien on näihin asioihin otettava kantaa, asuvat he missä tahansa. Äänestäisin mahdollisessa asiaa koskevassa äänestyksessä ei. Asian puitteissa Helsingissä kävisi useampikin valtuuskunta, osa puolesta ja osa vastaan. Pudasjärvellä kaupunginhallitus äänesti luvan myöntämistä vastaan, valtuusto puolesta. Siellä kipuilaan ymmärrettävästi sen kanssa, kummat ovat suuremmat, rakentamisen haitat vai hyödyt. Haitat kohdistuvat luontoon ja kaupungin pitkäjänteisemmän kehityttämisen edellytyksiin, on kerrottu. Ja asiasta on toinen mielipide, joka katsoo hyötyjä paikalliselle elinkeinotoiminnalle ja työllisyydelle ja vireydelle.