Vaaliteemoista

Viikon päästä maanantaina kunnallisvaalit ovat ohi. Toiset ovat ehtineet ja raaskineet panostaa vaaleihin tosi paljon. Itse olen omaan ehtimiseeni jonkin verran pettynyt eli en ole kiertänyt väsymättömästi. Syy on yksinkertainen, samalla syy josta voi olla onnellinen. Eli olen ollut töissä ja vaalikampanja rajoittuu iltoihin ja viikonloppuihin.

Kasvokkaisten tapaamisten lisäksi olen käyttänyt välineenä facebook- sivua ja tätä blogia, johon tämä on kolmas kirjoitus näihin vaaleihin liittyen. Paikallislehteen olen kirjoittanut toistaiseksi kerran ja tietysti olen hoitanut omia luottamustehtäviäni. Niihin tässä olen hakemassa jatkoa niin itselleni kuin myös puolueelle lisäpaikkoja hakien.

Painotun tällä kertaa vaalien yleisluonteeseen. Taustalla on sote- uudistus, jossa on mielenkiintoinen vaihe menossa, jälleen kerran. Mitä se oikein merkitsee, kenelle se tuo hyvää ja kenelle ei. Oppositio, jonne SDP sijoittuu, on kriittinen esityksen valmisteluun ja myös sen sisältöön, mitä  uudistus oikein merkitsee. Uudistusesitys on muotoutunut myös hallitukselle politiikan teon välineeksi, puolueet pyörittelevät heille mieleisiä osia ja kokonaisuus jää epäselväksi.

Pääministeri Juha Sipilä on toistaiseksi ilmoittanut sote- lakipaketin olevan valmis jo tällä viikolla. Valinnanvapautta koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros päättyi viime viikolla. Emeritusprofessori Martti Kekomäen mukaan lakipaketista puuttuu vielä aivan oleellisia asioita. Nämä asiat liittyvät hänen mukaansa palveluiden ketjutukseen ja rahoitukseen. Emme tiedä kuinka paljon oikeasti kullekin ihmisryhmälle varataan yhteistä rahaa hyvinvointiongelmien hoitamiseksi. Kekomäki on ihmetellyt myös, miksi lakityngästä piti edes antaa lausuntoja. Lausuntoja annettiin 600, joka aika oli Kekomäen mukaan tietyssä mielessä ajan hukkaamista. Mänttä-Vilppulassa asiaa käsiteltiin valtuustoseminaarissa ja ehdotin, että emme anna lausuntoa, koska emme oikein tiedä mistä lausutaan. Lausunto kuitenkin annettiin.

Me suhtaudumme täällä Mänttä-Vilppulassa edelleen luottavaisesti omaan palvelutuotantoon. Mutta mikä on tilanne tulevaisuudessa, miten sote- uudistuksen jälkeen meidän palvelumme toimivat. Keskustelua palvelujen tilasta ja tulevaisuudesta tulee käydä kunnassamme. Aina on kehittämistä, aina on hyviä ja kehittämisen paikkoja. Ja lakipaketit sekä uudistus voivat tuoda tullessaan yllätyksiä. Kuntalaiskeskustelussa kuulee huolta myös palvelujen laadusta.

Toinen asia on yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja köyhyyteen liittyvät ongelmat. Olen linkittänyt tekstejä, joissa on kannettu huolta jakautuuko Suomi entisestään kahtia. Kasvatustieteiden professori Kari Uusikylä totesi yhdessä kirjoituksessaan ”Ei saa sanoa ääneen, että Suomessa tehdään eriarvostavaa, uusliberalistista politiikkaa, yksityistetään ja yhtiöitetään. Jos kaltaiseni isänmaallinen, kirkossa käyvä suomalainen tämän sanoo, hänet leimataan kateelliseksi puolikommunistiksi”.

Kun me käymme äänestämässä, meidän tulee miettiä omaa kuntaa ja sen kehittämiskohtia. Edelleen mitä omassa kunnassa tullaan jatkossa tekemään, mitkä ovat painopisteitä. Omat teemani vaaleissa ovat olleet ensimmäisenä se, että ketään ei saa unohtaa. Se liittyy vahvasti noihin edellä oleviin asioihin. Jos mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin heikkenevät ja tulot laskevat, tulevaisuus on haasteellinen. Muita teemojani, jotka liittyvät myös hyvinvointiin ja sen turvaamiseen, ovat 1) kirjastoverkon säilyttäminen ja koulutus, koulutusmahdollisuudet kaikille, 2) lukio ja sen toimintaedellytyksien turvaaminen sekä 3)joukkoliikenteen kehittäminen. Listalla ei näy varhaiskasvatuksen kehittämistä ja turvaamista, esim. pidemmällä tähtäimellä maksutonta varhaiskasvatusta. Olen sen takana, mutta aina on syytä valita joitain teemoja, ettei luvata joka asiaan jotakin. Eduskuntavaalien alla oli erilaisia lupauksia, joihin ehdokkaat antoivat kilvan nimensä alle. Antoivat, vaikka osa lupauksista oli keskenään ristiriitaisia. Sama tilanne on näissä vaaleissa.

Loppuun laitan toisen siteerauksen Kari Uusikylältä. ”Poliitikot ovat intoutuneet ivaamaan kaiken maailman päivystäviä dosentteja ja joka paikkaan nenäänsä tunkevia professoreita siitä, että nämä sekaantuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu. Nämä häiriköt ymmärtävät oman alansa asioita kiusallisen syvällisesti, kun taas moni poliitikko ei tunnu ymmärtävän edes yhteiskunnallisia peruskäsitteitä, saati asioiden välisiä yhteyksiä”. En ole professori, en ole dosentti, mutta äänestäessänne minua äänestätte henkilöä, joka näkee asioiden välisiä yhteyksiä ja myös sen, että leikkaus ja säästö eivät ole keskenään synonyymejä. Joskus satsaaminen joihinkin asioihin tuottaa säästöjä,  sillä se vähentää haittojen lisääntymistä ja ongelmien syvenemistä.

Ajatuksia kunnioituksesta

Kirjoitin toissa viikolla facebook- sivulle päivityksen, jota kuvasin epätavalliseksi. Päivityksen lopussa oli linkki Sonja Aldénin esittämään kappaleeseen Omkring tiggar´n från Luossa Tuossa vaiheessa oli Jussi Halla-aho ilmoittanut ehdokkuudestaan puolueensa puheenjohtajaksi. Luin silloin muutaman jutun Perussuomalaisten linjauksista ennen kaikkea heidän puheenjohtajavaaliin liittyen. Maahanmuuttokriittiset kannanotot ovat nousemassa vahvemmin esille kunnallisvaalien alla. Arvelen, että ajatuksena on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja äänestyskäyttäytymiseen, mikä tietysti on puolueelle luonnollinen tavoite. Samalla ajatellaan, että ehkä ihmiset unohtavat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvät ongelmat, tehdyt ja mahdollisesti vaalien jälkeen tulevat leikkaukset jne.

Uutisissa puhuttiin silloin myös Turkin vaaleista, tuolloin vielä tulossa olleista Hollannin vaaleista sekä Ranskan ja Saksan vaaleista. Kaikissa noissa vaaleissa näyttävät toisen aliarvioiminen ja viha nousevan keskeisiksi kysymyksiksi. Minun mielestäni näin on asian laita. Kuitenkin me kaikki olemme ihmisiä. Näen, että keskeisiä asioita ovat edelleen toisista välittäminen ja huolehtiminen. Ihmisarvo. Nämä asiat ovat keskeisiä myös kuntavaaleissa.

Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuustossa keskusteltiin eilen hyvinvointikertomuksesta sekä pohdittiin kaupungin lausuntoa luonnoksesta sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslainsäädännöksi. Kummatkin ovat aiheita, joissa välittäminen nousee esille, myös toisen kunnioittaminen. Keskustelu oli rapsakkaa, ehkä lähestyvät vaalit olivat syynä siihen. Luonnosta käytiin läpi suljetussa seminaarissa. Minulle kommentoitiin omista kannoistani mm., että ei täällä ole lehdistöä eikä yleisöä ja puhut politiikkaa. En minä lehdistölle ja äänestäjille puhunutkaan, vaan valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille, jotka vaikuttavat ja tekevät kaupungin lausunnon omana motiivinani vaikuttaa lausunnon sisältöön. Valinnanvapauslaki lisää eriarvoisuutta ja myös maamme hallitus itse näkee siinä heikkouksia, vaikka esityksen on antamassa. Pääministeri Sipilä on todennut, että esityksestä annetut kannanotot otetaan vakavasti. Ne kannat, jotka ovat myös minun mielipiteideni tukena ja taustalla. Aika myönteinen lausunto meiltä on lähdössä. Myönteinen lausunto laista, joka lisää eriarvoisuutta.

Koin, että erilaisten kantojen tuominen ei ainakaan eilen ollut hyvästä. Puhuimme muutaman valtuutetun kanssa kuulemma politiikkaa ja sorruimme lillukanvarsiin. Kuitenkin käytimme sitä oikeutta ja velvollisuutta, joka valtuutetuilla on, käyttää puheenvuoroja ja tehdä esityksiä. Halusimme vaikuttaa ja tuoda näkemyksemme esille.

Valtuustossa ei eilen ehkä kunnioittaminen ollut kunniassaan. Ruotsalaisen työläiskirjailijan ja runoilijan tuotannossa toisten kunnioittaminen tulee hienosti esille. Läheisin hänen lauluistaan minulle on Luossan kerjäläinen. Tässä linkitän sen teille Sonja Aldénin esittämänä. Suomeksi sen ovat levyttäneet mm. Esa Niemitalo ja Hector. Kenen tahansa versiota kuunnellessa miettii idealistisesti, miksi emme voi välittää enemmän toisistamme ja kunnioittaa heitä. https://www.youtube.com/watch?v=N01MafJjiMY