Ristiriitaista

Eilen kävin Helsingissä. Helsingin Jyry, TUL ry ja Reino Fri -urheilusäätiö järjestivät seminaarin, jossa pohdittiin ja keskustelutiin urheiluseurojen, urheilun, liikunnan ja liikkumisen tulevaisuudesta. Oli hieno, monipuolinen ja koskettava tapahtuma. Kiitos, että sain tiedon tapahtumasta ja saatoin olla mukana.

Otsikkoni on Ristiriitaista. Vilppulasta on syytä lähteä kello 6.40 junalla, jotta pääsee klo 13 mennessä Helsinkiin. Vilppulan juniin on tullut muutos eli matkustajamäärät ovat nousseet. Aamulla meitä oli noin 30 matkustajaa, valtaosa heistä oli ukrainalaisia, jotka kulkevat täältä päivittäin Tampereella. Migri ja SPR perustivat keväällä Mänttä-Vilppulaan vastaanottokeskuksen.  VR ei ole herännyt lisäämään toista runkoa taajamajunaan eikä ukrainankielistä nauhoitetta Vilppulan suunnan taajamajuniin. YLE on ollut mukana tekemässä Ukraina- erikoisjaksoa sarjaan Elämäni biisi, Juontajat ja osallistujat ohjelmassa ovat Ukrainasta. Ei tuon nauhoitteen tekeminen olisi VR:lle kallista. Eikä lisääntyneen matkustajamäärän huomioiminen suunnallamme olisi muuta kuin hyvä palvelua.

Venäjä liittyy monella tavalla eiliseen seminaariinkin. Reino Fri (1907–2002) oli Helsingin Jyryn jalkapalloilija. Hän osallistui muun muassa ensimmäisiin työläisolympialaisiin Saksassa vuonna 1925. Kolme vuotta myöhemmin Fri osallistui Moskovan Spatakiadeihin Neuvostoliitossa TUL:n johdon kiellosta huolimatta, minkä vuoksi pelaajat erotettiin liiton jäsenyydestä. Erottamisen jälkeen Fri loikkasi Suomen Palloliiton seuraan Helsingin Tovereihin ja edusti myöhemmin vielä vuoden ajan Helsingin Jalkapalloklubia.  Reino Frin viimeinen tahto toteutuu hänen nimeään kantavan säätiön kautta.

Tänään keskustelemme paljon venäläisten urheilijoiden mahdollisuudesta osallistua jälleen kansainväliseen toimintaan. Venäjä maana on tällä hetkellä ryhtynyt hyökkäyssotaan itsenäistä valtiota kohtaan. Venäjä on hyödyntänyt urheilua edelleen vahvasti myös politiikassa. Osa niistä henkilöistä, jotka purkaisivat tuon kansainvälisestä urheilutoiminnasta sulkemisen, puhuvat että urheilu ja politiikka eivät kuulu yhteen. Ne ovat sidoksissa toisiinsa myös nyt, ei vain historiassa. Tuo lähes sadan vuoden takainen tapahtuma Reino Frin elämässä osoittaa puolin ja toisin vahvaa näkemystä, aatetta. Fri näki oikeana osallistua Spartakiadeihin, TUL ei hyväksynyt sitä.  Tämän kappaleen lopuksi totean, että kun urheilu on huippu-urheilun osalta yhä enemmän bisnestä, siihen tulee eettisesti vaikeammin ja vaikeammin hyväksyttäviä palasia. Esimerkkinä jalkapallon MM- kisat Qatarissa ja meillä Suomessa Jokereiden taival KHLssä.

Ristiriitaisuus korostui kuluttaessani aikaa Helsingissä. Kävin kuluttamisen kehdoissa, Hulluilla päivillä ja 3 + 1 päivillä. Nykyään yhä enemmän ja enemmän myydään prosenteilla, ei hinnalla. Onhan sen hinnan näyttävä, se on totta.  Mutta kuulutuksissa korostuvat prosentit, alennus on niin ja niin monta prosenttia. En käynyt huonekaluliikkeissä, mutta isot ketjut saavat jatkuvasti moitteita, huomautuksia ja ilmeisesti myös jonkinasteisia sakkoja mainontansa takia. Kuinka jatkuvasti voi myydä 60- 70 % alennuksella ja onko niillä tuotteilla tosiasiallista realistista lähtöhintaa? Näissä tavaratalojen superpäivissä myydään varmasti myös tarpeellista tavaraa ja laadukasta tavaraa, mutta kun suhteutan ne maailmantilanteesta johtuvaan arkeen, jossa monella tekee tiukkaa energian ja peruselintarvikkeiden suhteen, mietin, onko nyt hullujen päivien aika,

Viimeinen palanen tekstiä tulee keskustelusta ukrainalaisista kirjalijoista, Odessasta. Venäjän nykyinen presidentti Putin ihailee Stalinia. Kirjailija Isaak Babel vetäytyi Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babelin kerrotaan todenneen: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin. Minulla ei ole ristiriitaisia tunteita Putinia ja hänen hallintoaan kohtaan, en hyväksy heitä. Se minua hirvittää, että Venäjältä pakenevien ihmisten kohdalla osa meistä täällä Suomessa ei päästäisi heitä tänne, koska he voivat olla sabotöörejä. Niiden joukossa, jotka eivät pääse maasta pois on hyvin mahdollisesti monta Babelin ja Gorkin kohtalotoveria. Heitä ei ehkä teloiteta, mutta he voivat ”saada surmansa epäilyttävissä olosuhteissa” kuten Gorki.

Voisi olla stabiilimpikin

”Sotiminen Ukrainassa jatkuu, Kreikan eurojäsenyys auki, Tanska toipuu terrori-iskusta. Euroopan tila 16.2.2015 voisi olla stabiilimpikin”

Eduskuntavaaleihin on aikaa kaksi kuukautta. Tilaisuuksia ja kiertämistä kertyy päivä päivältä enemmän. Viime viikon keskeisiä kotimaisia teemoja oli työrauhaneuvottelujen päättyminen. Osapuolet totesivat, että jatkolle ei ollut aineksia, koska niiden kannat ovat liian kaukana toisistaan. Työnantajapuoli nosti esille tarpeen järjestelmälle, joka ehkäisisi ennalta laittomia lakkoja. Kari Häkämies korosti jälleen, kuinka Ruotsissa laittomien lakkojen määrä on saatu laskemaan. Se, että noita ns. laittomia lakkoja tulee meillä, kuvaa toisaalta myös sitä, että on olemassa epäkohtia, joiden takia nähdään tarpeelliseksi ryhtyä ennalta ilmoittamattomiin työnseisauksiin.

Työolot voisivat olla vakaammat. Otsikon sain kuitenkin helsinkiläisen kansanedustajaehdokkaan Ville Jalovaaran twiitistä. Ystäväni Teemu Paarlahti totesi hiljattain, miten masentavan monet uutiskuvat Twitterissä ovat sotakuvia. Ja samaan aikaan jotkut ovat edelleen huolissaan siitä kuinka jääkiekkopeleissä on liikaa kaukaloväkivaltaa. Niin, ja sotiminen Ukrainassa jatkuu, tulitauosta huolimatta.

Jokaisella meillä on vahvuutemme, alat joista voimme esittää vahvoja mielipiteitä. En voi väittää olevani ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Mutta ne asiat koskettavat minua, jokapäiväistä elämääni ja turvallisuutta, kuten meidän kaikkien arkea. Vaaleihin mennessä saan vastata varmasti useita kertoja asiaan liittyviin kysymyksiin. Minulla on myös omat ja tärkeät mielipiteeni.

Pitääkö meidän liittyä Natoon vai ei? Olen yllättynyt, jos seuraava eduskunta ei tuo asiaa kansanäänestykseen. Kun näin käy, arvelen suunnan vievän meitä Natoon päin, on se hyvä ratkaisu tai ei. Jalovaaara pohti Euroopan voivan olla stabiilimman. Suomen liittyminen Natoon ei välttämättä lisää vakautta lähialueellamme. Itselläni on se tunne, että kansanäänestys antaa silloiselle hallitukselle valtuutuksen Natoon liittymiselle.

Kreikan eurojäsenyys oli viime viikolla auki. Tällä viikolla tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Vaalikoneissa on kysytty ovatko EU- jäsenyys ja eurossa mukana oleminen tuoneet enemmän hyötyjä vai haittoja. Olen vastannut hyötyjä tulleen enemmän. Koen näen olleen, sillä näemme ne ongelmat, joita on ollut. Siitä millainen Suomi olisi markkavetoisena, voimme esittää vain arvioita. Tilanne voisi olla parempi, mutta se voisi olla myös huonompi. Moni muistaa hyvin konkreettisesti vieläkin edellisen devalvaation ja siihen liittyneen laman.

Ranska ja Tanska, toivottavasti emme unohda myöskään koskaan Utöyan tapahtumia muutaman vuoden takaa. Ruben Stiller on pohtinut antisemitistisen ilmapiirin lisääntymisestä Euroopassa ja Suomessa. Hän on kritisoinut mm. sosialidemokraattista puoluetta siitä, että se ei ota tilanteeseen selkeämmin kantaa. Stillerin viesti on tärkeä. Ei riitä, että ajattelee jollakin tavalla, se pitää sanoa jotta muutkin sen tietävät.

Tätä tekstiä olen työstänyt muutaman päivän. Ei Euroopan vakaus ole sinä aikana lisääntynyt, lähinnä päinvastoin.