Paulalle

Olen monia kertoja facebookissa kirjoittanut, kuinka työmatkoilla näkee vaarallisia ohituksia. Samoin näkee kaupungissa päin punaisia ajoja autolla suojatien kohdalla, vaikka olisi kävelijäkin suojatiellä. Vastaavasti polkupyöräilijät ajavat miten sattuu, samoin kävelijät kävelevät piittaamatta valoista tai suojatien paikasta. Ja pyöräilykypärä, vaikka niiden käyttö on viime vuodesta lisääntynyt, on kypärättömiä pyöräilijöitä edelleen turhan paljon: ” Mulla on vaihteeton munamankeli, jolla rullailen hitaasti kaupungissa.  En käytä kypärää, koska se on turha.  Liikennesuunnittelu on viimeisen 10 vuoden aikana vain vähän parantunut ja sekin on vähentänyt minun loukkaantumisriskiä moninkertaisesti kypärään verrattuna”. Ja kun aina joku joskus kaatuu pyörällä ja lyö päänsä katuun, ei liikennesuunnittelu siinä auta. Toiset perustelevat kypärättömyyttä sillä, että kypärä sotkee tukan. Jos lyö kovassa vauhdissa päänsä katuun, ei taida olla väliä sillä kuinka sotkuinen se tukka on.

Mutta Paula, sinä olet ylittänyt kaikki ennätykset. Ajelimme jälleen töihin päin ja ilmestyit taaksemme komealla Mersullasi. Vaimo sanoi, että tuo mersu on liian lähellä eli roikuit lähes takapuskurissamme, tiedät mitä tarkoitan. Annoin sinulle merkkejä jarruttamalla, mutta mikään ei muuttunut. Taustapeilistä katsomalla näytti kuin katseesi olisi ollut aina välillä sylissäsi. Arvelimme, että olit joko facebookissa tai teit töitä. Sekin on mahdollista. Et ensin mennyt ohi, vaikka tarjosimme mahdollisuutta. Sitten hurautit ohitsemme, vaikka oli keltainen viiva ja vastaantulijoita lähellä. Meille tuo oli helpotus, olit poissa takaamme.

Sama peli jatkui kuitenkin edessä. Lähes toisen puskuriin, hulluja ohituksia ja taas lähes toisen puskuriin ja lopulta kun olit tehnyt riittävästi noita ohituksia, jatkuvalla ylinopeudella, olit niin kaukana, että emme enää nähneet sinua. Toivon sinulle varjelusta, paitsi itsesi myös erityisesti muiden liikkujien takia. He ovat syyttömiä siihen, että kaltaisiasi kuljettajia on liikenteessä luomassa koko ajan riskejä. Tiedän kyllä, että lähes jokainen meistä tekee joskus virheitä, mutta usein ne ovat tahattomia. Ajotyylistäsi päätellen kohdallasi ei ollut kyse poikkeuksesta vaan opitusta tavasta ajaa.

Nuorten miesten onnettomuuksista kirjoitellaan paljon, kai myös siksi että niitä tapahtunee suhteellisesti enemmän. Bemareiden onnettomuuksista puhutaan paljon. Yhtä uutista, jossa ei ollut kyse bemarista, oli joku kommentoinut ” Mitä ihmettä, ei ollut tällä kertaa BMW:stä kyse”. Niin, mutta sinä et ajanut BMW:llä ja et ollut nuori mies, olet nuori nainen.  Asennevammasta kohdallasi on joka tapauksessa kyse, muuten en voi ymmärtää. Ja koskaan ei ole niin kiire, että pitäisi ajaa noin. Voit aina lähteä 15 – 30 minuuttia aikaisemmin tai jos olet myöhästymässä, pysähtyä ja ilmoittaa että tulossa ollaan. Ja, jos katseesi alas kohdistui johonkin laitteeseen, hei haloo. Etätyö ei tarkoita tuota.

Paula, et lue tätä viestiä, todennäköisesti. Olet todellinen ihminen, katsoin nimen rekisterinumeron perusteella ja asut Savossa.  Te muut, jos pidätte tätä juttua tärkeänä, levittäkää sitä.

Ajatuksia sananvapaudesta

Sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Edelleen se kattaa mielipiteen vapauden sekä oikeuden vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Länsimaisissa demokratioissa sananvapauden ydinsisällöksi on usein nähty ennakkosensuurin poissaolo.

Tasa-arvo tarkoittaa erityisesti kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Olen nostanut kevään vaaleihin pääteemoikseni tasa-arvon, turvallisuuden ja tulevaisuususkon. Sanavapauden osalta epätasa-arvo näkyy myös, erityisesti maailmanlaajuisesti. Edellä olevan kriteerin pohjalta meillä on sananvapaus.

Keskellä paperia on kynä, yläpuolella teksti Charlie Hebdo ja alapuolelle on kirjoitettu Sananvapaus. Jaoin tuon kuvan Facebookissa, samoin jaoin sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan kuvan, jossa Jaska Jokunen virtsaa terroristin jalkoihin sanoen samalla ”Anteeksi”. Miksi jaoin, olen samaa mieltä sananvapauden tärkeydestä. Kynäkuvaan lisäsin tekstin, ”Kaikille ja kaikkialla”.

Vaalit toisensa jälkeen on nähty sosiaalisen median vaaleiksi. Myös 2015 vaalien yhteydessä on korostettu sen merkitystä, vaikka sosiaalinen media ei vaaleja yksin ratkaise. Sosiaaliseen mediaan kytkeytyy mielestäni myös sanavapauden yksi ongelmista. Painetun ja sähköisen median kautta kaikilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia saada ääntään kuuluville. Sosiaalisen median kautta se onnistuu. Näin on myös tämän tekstin laita, saan sen varmasti näkyville.

Liitän sananvapauteen myös vastuun ja avoimuuden. Jos kirjoitan, minun on kirjoitettava se rohkeasti omalla nimelläni. Kannan samalla vastuun siitä, mitä olen sanonut. Tämä on se puoli sananvapaudessa, jossa mielestäni meillä Suomessa on paljon oppimista. Nimimerkin turvissa, kuten yksi monien puolesta, on helppo kirjoittaa. On asioita, joissa nimimerkin suojissa tapahtuvan kirjoittamisen ymmärrän. Esim. henkilökohtaisesti koskettavien asioiden, kuten päihdeongelman tai huostaanottojen kohdalla tällaisia kirjoituksia näkee. Näin tapahtuu myös painetussa mediassa.

Vaikea minun on ymmärtää kirjoittelua, jossa nimellä kirjoitettuja tekstejä tai yksittäisiä henkilöitä vastaan hyökätään nimettömästi. Tämän asian on kohdallaan nostanut esille Nasima Razmyar. Toki sananvapaus sallii myös nimettömän hyökkäilyn, henkilö käyttää oikeuttaan ilmaista mielipiteensä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Näiden tekstien julkaisemista on perusteltu juuri sananvapaudella.  Samoin sananvapautta on, että perättömiä tekstejä välitetään esimerkiksi Facebookissa tarkistamatta niiden alkuperää. Perättömien tekstien osalta aina on mahdollisuus oikaista, korjata teksti siinä välineessä, jossa se on julkaistu. Mutta; usein ajattelemme oikaisuista sen vain selittelevän, vaikka kyse on selvän virheen oikaisusta. Oikaisija tuntuu olevan valitettavan usein myöhässä.

Oikeus sananvapauteen on arvokas asia. Se on liian arvokas asia hukattavaksi ja menetettäväksi. Voiko sitä käyttää väärin? Haluan vastata ja vastaan ei. Mutta jos sitä pitää itsestään selvyytenä, myös sen voi menettää. Historia kuitenkin opettaa, että vaivalla ansaitut oikeudet ja vapaudet voidaan menettää kun politiikan tuuli vaihtuu. Vastaavanlainen on äänioikeus. Jos emme käytä sitä, se menettää merkityksensä. Joku käyttää aina ääntään ja päättää myös meidän puolesta.