Aatteet ja arvot – liikkeessä vai ei

Arvot muuttuvat ja aatteiden merkitys on muuttunut. Toisia aatteita on tullut, toiset ovat menneet. Ehkä ne eivät ole olleet riittävän kestäviä. Aate, poliittinen ajatusrakennelma on vahva, jos se pystyy muuttumaan ja mukautumaan maailman muutokseen säilyttäen kuitenkin keskeisiä palasia alkuperäisestä sanomastaan, perustastaan ja arvoistaan. Tuollaisia pohjapalasia ovat toisen ihmisen kunnioittaminen ja toisista välittäminen.

Mietin muutoksia omalta kohdaltani. Politiikka on kulkenut elämässäni monella tavalla ja olen säilyttänyt vanhalla jaolla vasemmistolaisen ajattelumaailmani. Ei se häviä, mutta muutaman pohdinnan ja esimerkin kautta tuon esille muutoksia, niin hyviä kuin niitä jotka minua huolettavat.

Lapsuudessani ideologiset kahtiajaot olivat vielä vahvoja, vaikka lapsuuteni sijoittui pääasiassa 1960- luvulle.  Puhun myös urheilun kautta. ”Oma jalkapalloseura” oli kaupungin toisella laidalla, matkaa oli muutama kilometri. ”Porvariseura” pelasi puolen kilometrin päässä, sinne sain mennä eli ideologia ei estänyt urheiluharrastustani.

Tuollaiset jaottelut ovat kohtuullisen paljon hävinneet, urheilu on harrastajatasolla urheilua ja liikuntaa, seuran järjestötaustalla ei vastaavalla tavalla ole merkitystä kuin joskus ennen.

Politiikka ja siihen liittyvät jaottelut ovat kulkeneet pohdinnassani mukana. Asia jota olen miettinyt, on demokratian muuttuminen. Vai onko se muuttunut? Mitkä asiat nykyisin politiikan teossa vaikuttavat? Ovatko ne suuremman linjat, aatteet ja pohdinnat mikä vaikutus erilaisilla ratkaisuilla on yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen? Vai ovatko ne tässä ja nyt mielikuvat miten joku asia vaikuttaa todennäköisesti äänestävien henkilökohtaiseen elämään.

Pohdin kuinka paljon on muuttunut vai onko mikään muuttunut. Ajatukset ja arvot, ideologiat näyttävät kiertävän samaa rataa. Tietyt asiat unohdetaan, mutta ne palavat kärjistyneenä tai ainakin muotoaan muuttaneina, uskoo niin tai ei.

Miten menisin tästä aiheesta ja pohdinnasta eteenpäin? Ajattelen, että näistä ajatusten ja arvojen muutoksista voisi tehdä lisää tutkimusta, vaikka sitä jo onkin. Onko joku kerännyt tarinoita kaltaisteni mietteistä vuosikymmenien varrelta ja jos ei, olisiko se huono idea?

Otsikkoon lopuksi palatakseni, ovat ne liikkeessä, pakko niiden on olla. Aina sitä ei vain ymmärrä, sitä jämähtää ympäröivään maailman kuten minä tein. Ja vaikka palataan entiseen, sekin tapahtuu muutoksen kautta.

 

Mainokset

Vahingossa tarkoituksella – ajatuksia politiikasta ja urheilusta

Viime kuukausien kirjoittelussa ja mielipiteiden esille tuonnissa facebook on saanut keskeisen roolin. Moni kirjoittaa aikajanallaan kovia juttuja, joskus niitä vähätellään jälkikäteen vetoamalla siihen, että nehän on vain siellä facebookissa. Mutta siitä tosiasiasta, että ne ovat tekijänsä julkaistuja mielipiteitä, ei päästä mihinkään.

Sattuma on noussut myös keskeiseksi ilmaisuksi puhuttaessa kirjoituksista ja tapahtumista. Porilaisen kansanedustajan Laura Huhtasaaren kohdalla taitettiin peistä, oliko hän joutunut äärioikeistolaiseen facebook- ryhmään muiden liittämänä vai oliko kyse hänen omasta liittymisestään. Se että ilmeisesti sinne ei pääse kuin itse liittymällä, jäi sivuseikaksi. Joka tapauksessa ryhmästä, jossa ei halua olla, pääsee yksinkertaisesti pois. Näin olisin itse toiminut.

Toinen tilanne sattuman kanssa oli Olli Immosen kohdalla hänen mukana olonsa äärioikeistolaisen ryhmän kanssa samassa kuvassa. Se, että on natsihenkisen porukan kanssa sattumalta samassa kuvassa ei tee ketään natsiksi. Sattumaksi asiaa selvitettiin, kuvassa mukana oleminen oli myös vahinko. Niin, vahinkoja on monenlaisia.

Itse olen kirjoitellut täällä ja facebookissa. Joskus olen miettinyt, kirjoitanko jälkimmäiseen liian usein. Välillä olen sitä mieltä, sillä tuntuu myös että ihmiset eivät kiinnostu, ainakaan minun jutuistani, jos niitä tulee 3 – 4 päivässä. Toisaalta; jos asiaa on, miksi en toisi niitä julki. Toinen seikka on se, että jaan usein toisten tekstejä ja lisään päivitykseen omia ajatuksiani. Omasta mielestäni se on toimiva juttu. Näin tulee esille tärkeitä kantoja höystettynä perustelullani miksi niitä kannattaa muidenkin lukea. Viime aikoina olen linkannut Eriarvoisuusvaraston ja sieltä Juho Saaren päivityksiä Jutut ovat täyttä asiaa, minun mielestäni.

Tämän sivuston ja blogin ylläpitämistä olen miettinyt vaalien jälkeen monta kertaa. Edelleen koen asian tärkeäksi ja kun on löytynyt väylä tuoda esille omia mietteitään, miksi en sitä jatkaisi. Tavoitettavuus ei ole ollut kovin suurta, mutta en ole Li Andersson, Jyrki Kasvi tai Olli Immonen, joilla lienee tuhansien seuraajien joukot. Olennaista minulle on siis se, että saa sanoa.

Ja sitten palaan otsikkoon. Aikanaan Englannin liigan jalkapallopelit näytettiin Suomessa television kakkoskanavalta. Mielestäni niiden yhteydessä joskus oli kommentaattorina Ilveksen nykyinen valmentaja Keith Armstorng. Myös silloin yleisiä olivat kovat taklaukset, joiden jälkeen taklaaja levittelee anteeksipyydellen käsiä selittäen, että se oli vahinko. Armstrong totesi, että kyse on toiminnasta ”accidentally on purpose”, halutaan tehdä jotakin mutta ollaan kuin ei niin tehtäisi.

Sama näyttää olevan käytäntö suomalaisessa politiikassa, tehdään jotakin mutta ollaan niin kuin ei oltaisi tehty tai haluttu tehdä. Hankalammaksi, myös huvittavammaksi asian tekee, että joku toinen selittää että ei se oikeastaan tuota tarkoittanut.

Välitilinpäätös

Toivon, että saan olla myös arjen asiantuntija eduskunnassa 2015 – 2019.

Lauantaina 28.3.2015 pidettiin Pirkanmaan piirin kevätkokous. Puoluesihteeri Reijo Paananen muistutti jäljellä olevan vielä 3 viikkoa ja 1 päivä tehokasta kampanja-aikaa. Keskeinen viesti asiasisällön ohella oli muistutus omasta jaksamisesta huolehtimisesta. Ei ole syytä vetää itseään piippuun, ja pian näiden vaalien jälkeen aletaan tehdä töitä kuntavaalien 2017 eteen.

Katsoin tähän mennessä kiertämiäni paikkoja ja niitä on sekä isoja että pieniä. Tavoitteena on kiertää koko maakunta. Ei sillä ajatuksella, että haetaan valtavia tuloksia kaikkialta, vaan että pyrin tarjoamaan vaihtoehdon äänestäjille. Voimme tietää äänestäjiä, jotka äänestävät meitä. Mutta emme tiedä, keille meillä on tarjolla hyvä vaihtoehto, mutta emme osaa ajatella näitä mahdollisuuksia.

Kun olen käynyt läpi vaalikoneita, olen huomannut niiden tarjoavan minulle aina sopivammaksi puolueeksi SDP:n. Niin kuuluukin olla, mutta oman puolueen sisällä meidän ehdokkaiden välillä on isojakin eroja. Tällaisia erottavia teemoja ovat mm. suhde uskoon ja kirkkoon, alkoholipolitiikka ja maan ja maakunnan tasapainoinen kehittäminen. Kun näin on, me voimme olla vaihtoehto yllättävän monelle ihmiselle.

En ole laskenut kilometrejä, paljon niitä on tullut. Tapaamisia, kohdattuja ihmisiä ja keskusteluja on tullut vielä enemmän. Olen ollut mukana muutamassa paneelissa. Kokonaisuudessaan mielikuva kampanjasta on ollut positiivinen ja hieno. On ollut mukava kuulla ihmisten usein hyvin suoriakin palautteita. Epäusko siihen, (1) pidämmekö me ehdokkaat kiinni lupauksistamme, (2) voiko minuun luottaa ja (3) kannattaako äänestäminen ylipäätään sekä voiko sillä vaikuttaa, ovat nousseet esille. Olen vastannut kaikkeen kyllä. Keskeinen perusteluni on ollut se, että aina jotkut äänestävät ja he saavat haluamaansa politiikkaa.

Olen tehnyt tätä kampanjaa työn ohella, täysipainoisesti sen mitä olen ollut liikkeellä. Loppuaikana viimeistä viikkoa lukuun ottamatta olen vielä osan viikosta töissä. Olen pitänyt sitä hyvänä ratkaisuna. Yksi äänestäjiltä tullut palaute on, että poliitikot ovat irtautuneet ihmisen arjesta. Siinä on mielestäni perää. Politiikka ei ole rikki, kolhuja se on saanut ja kaikki toiminta ei herätä aiheita taputukseen. Mutta sitä ihmisten arkea ei saa kiinni vain jalkautumalla hetkeksi, siinä on oltava jatkuvasti mukana.

Minulla on nyt pieni verkkomainos, jonka teksti on ”Minulle arjessa selviytymisen kysymykset ovat tärkeitä”. Niin ovat, ja sitä viestiä pyrin viemään eteenpäin vielä seuraavat kolme viikkoa. Toivon, että saan olla myös arjen asiantuntija eduskunnassa 2015 – 2019.

Tarvitaanko meillä enää vaaleja?

Kirjoitin myös facebookiin tämän pohjana muutaman ajatuksen tulevien vaalien näkymistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä. Kannatusluvut ovat siis siinä vaiheessa, että demarit on edelleen toiseksi suurin puolue, vaalien yksi häviäjistä. Voittajiksi ennustetaan Keskustan ohella Vasemmistoliittoa ja myös Vihreitä. Jälkimmäisille muutokset vaalipiireissä saattavat tuoda myös lisäpaikkaa, olemassa oleva äänikynnys kahdessa uudessa, isossa piirissä on matalampi kuin vanhoissa.

Taloustutkimus on ennakoinut kannatuskyselyjen perusteella Keskustalle 56 paikkaa, meille 35. Eroa on turhan paljon, mutta hyvä puoli on siinä, että haasteita jatkotyölle löytyy, myös mahdollisuus näyttää vaaleilla olevan merkitystä..

Itse olen pitkään kritisoinut gallupdemokratiaa, jossa politiikan linjan määrittelee kannatuskyselyt. Mietin puolittain vakavasti, tarvitsemmeko enää itse asiassa vaaleja, raastavaa kilpailua, johon hukkuu yhteistä rahaa ja monen omaa rahaa. Kokoomuksen Eero Lehti näyttää hoitavan vaalit hienosti puolestamme, taloudellisesti huomattavasti halvemmalla Taloustutkimus Oy:n kautta. Ihmiset ilmoittavat keitä kannattavat ja koneet laskevat ja jakavat paikat.

En tiedä, omistaako Lehti enää Taloustutkimuksen, mutta lähden siitä, että omistaa. Hän ja hänen puolueensa kritisoivat toistuvasti julkisen talouden laajuutta, sitä pitäisi purkaa. Eilen ja tänään on YLE uutisoinut voimakkaasti Taloustutkimuksen tekemiä vaalien ennusteita ja lisäksi on puhuttu kolmen taloustutkimuslaitoksen Ylen pyynnöstä tekemästä vertailusta eduskuntapuolueiden vaaliohjelmien talous- ja työllisyyslinjauksia. Ne ovat hyviä juttuja, tarpeellisia juttuja, vai mitä? Ovatko nämä sen julkisen palvelun yrityksen olennaista tehtävää? Kriittisestä otteestani huolimatta pidän niitä informatiivisina, hyödyllisinä. Mutta ei niitä varmaan ilmaiseksi tehdä. Mikä siivu julkisen talouden sopeuttamistarpeesta saataisiin hoitumaan, jos esim. nämä toimeksiannot loppuisivat? Mitä ajatellaan julkisen sektorin – valtion ja kuntien – yhä kasvavasta konsulttiyritysten käytöstä tekemään suunnitelmia, valmistelemaan isoja ratkaisuja. Ovatko ne kaikki tarpeellisia? Yksityisen sektorin näkökulmasta ajatukseni lienee huono, koska se toteutuessaan kaventaisi yksityistä toimeliaisuutta.

Kriittinen suhtautumiseni gallupeihin ei johdu Demareiden mielestäni edelleen huonoista luvuista, vaan niiden harjoitettavaa politiikkaa heikentävästä vaikutuksesta. Vaalien alla puolueiden erilaiset näkemykset ovat korostuneet, toivottavasti asetelma säilyy myös vaalien jälkeen eli politiikka olisi palannut politiikkaan.