Matkalla Wałbrzychiin

Wałbrzych (Waldenburg) sijaitsee Ala-Sleesiassa. Matkaa kaltaiselleni vähän Puolasta tietävälle on tutumpaan, suurempaan kaupunkiin Wroclawiin noin 75 kilometriä. Pieni kaupunki ei suomalaisen mittapuun mukaan ole, arvion mukaan siellä asui vuonna 2019 111 356 asukasta.  Kaupungin virallinen nimi on puolalaistettu väännös saksankielisestä metsälinnaa tarkoittavasta sanasta. Kaupungin historia alkaa 1100-luvulta. Wikipedian, tuon kaiken tietävän, mukaan 1900-luvulla sinne rakennettiin suuret lasi- ja posliinitehtaat. Kaupunki välttyi toisen maailmansodan tuhoilta, joten siellä on enemmän historiallisia rakennuksia kuin monissa muissa samankokoisissa Puolan kaupungeissa.

Wałbrzych tuli tietooni jännällä tavalla. Olen haaveillut matkasta Saksaan ja Hainichin kansallispuistoon. Hainich sijaitsee kohtuullisen lähellä Eisenachia. Eisenach lienee tutuin täällä automerkistä Wartburg ja ennen kaikkea Wartburgin linnasta. Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas tarjosi linnasta suojapaikan Martti Lutherille, joka asui linnassa vuodesta 1521 vuoteen 1522, jona aikana hän käänsi Uuden Testamentin saksaksi. Takavuosina Yle näytti saksalaista televisiosarjaa Tri Kleistin perhe, joka sijoittui sekin Eisenachiin. Olen katsellut sarjaa, nytkin ylläpitääkseni saksan kielen osaamista. Mutta palaan jälleen Wałbrzychiin. Se näkyy kartalla, kun katselin junareittiä ja aikatauluja Berliinistä Eisenachiin.  Matkaa Wałbrzychiin kertyy Eisenachista noin viisisataa kilometriä eli kohtuullisen lähellä, no se kohtuullisen on tässä tapauksessa aika suhteellinen käsite.

Matkalla Wałbrzychiin, jos olisin niin kannattaa lentää Wroclawiin ja sieltä junalla kohteeseen. Tuo matkailu ja mielikuvamatkailu on minulle läheinen ja itse asiassa hyvin helppo harrastus. Ei tarvitse kuin lukea kirjoja, katsoa ohjelmia ja elokuvia, karttaa ja vierailla netissä. Koko ajan löytyy mielenkiintoista. Palaan takaisin kartalle ja Puola, Saksa ja Tsekki ovat aika lähekkäin. Kun menee etelämmäksi, Wieniin, löytyy jälleen hieno kasa eli Itävalta, Unkari, Slovakia ja Tsekki aika lailla kasassa. Tuollaiset monen maan vierailut olisivat mielenkiintoisia. Takaisin voisi palata vielä Saksan kautta.

No niin, tässä on suunniteltu reissu oikein tyylikkäästi. Suomenkielisessä Wikipediassa Wałbrzychistä ei ole paljoa tietoa, englanninkielisessä sitäkin enemmän. Sieltä löytyy noita matkustusvinkkejä, nähtävyyksiä ja sieltä kotoisin olevia henkilöitä. Urheilijat olivat tutumpia, lähinnä entinen yleisurheilija Ursula Włodarczyk ja lentopalloilija Bartosz Kamil Kurek. Nyt jään pureksimaan tätä matkaa, mielenkiintoisia asioita ja muistoja nousi mieleen ja tietoon.

Reissuja

Ystäväni Leo on reissulla Ruotsissa, luin sen Facebookista. Tuolla matkalla he ovat käyneet myös Eskilstunassa. Eskilstunaan liittyy pieni tarina, johon palaan hetken päästä. Mutta ensin totean muutaman sanan matkustamisesta.

Olen käynyt lähes kaikkialla maailmassa. Eihän tuo pidä sinällään paikkaansa, mutta olen kiitollinen, kun olen saanut ihan aidosti käydä monessa paikkaa. Näin olen tehnyt niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kovasti toivon, että reissuille vielä pääsisi. Tähän optimismiin liittyy se, että olen kuvallisen henkilökortin lisäksi tehnyt myös passihakemuksen. Aika poliisiasemalle on kahden kuukauden päästä ja passi on R-kioskilla siitä viikon – kahden päästä. Mutta minulla ei ole kiire.

Iso osa matkustamisesta, maailmalla käymisestä on tapahtunut television matkailuohjelmia katsoessa. Viimeksi vinkkasin yhdelle ystävälleni mahdollisena matkakohteena Höga Kustenin Ruotsissa. Siellä en ole käynyt, mutta television sarjassa Kauhakaupalla Pohjolan luontoa Henric Öhman käy myös siellä. Tuo sarja kannattaa katsoa myös muuten https://areena.yle.fi/1-3758183 . Myös muut kuin varsinaiset matkailuohjelmat antavat kuvaa joistain maista ja synnyttävät mielenkiintoa matkustaa niihin. Mielenkiintoa, joka ei läheskään aina muutu todeksi.

Palaan sinne Eskilstunaan. Olin aikanaan aktiivisesti mukana seurakunnan miesten piirissä. Niihin aikoihin tuli televisiosta jossain ohjelmassa pätkä, jossa vierailtiin Torshällassa.  Siellä oli vuodesta 2005 lähtien ollut miesten sauna seurakunnan puitteissa. Hiippakuntapappi Kari Alanampa keksi, että miehille pitäisi seurakunnan puitteissa olla ihan oma kohtaamispaikkansa. Niinpä suomalainen saunaosaaminen otettiin käyttöön ja talkoilla päätettiin rakentaa sauna. Samana vuonna he pääsivät löylyttelemään. Ja tuon ohjelman puitteissa innostuimme ajatuksesta tehdä reissu Torshällaan. Olin yhteydessä Alanampaan ja heidän seurakuntansa käydessä Jyväskylässä tapasin hänet ja sovimme ajankohdasta yksityiskohdista.

Viiden miehen porukka teki reissun Ruotsiin helmikuussa 2007. Ihan tarkkoja päiviä en muista, ajankohdan määrittelyssä auttaa hiihdon MM- kisat, jotka pidettiin Sapporossa. Jännitimme paluumatkalla jotakin lajia Pirkanhovissa. En muista, menikö se hyvin vai huonosti suomalaisten kannalta.  Vastaanotto Torshällassa oli lämmin, miellyttävä ja tietysti hikinen, koska kävimme saunomassa. Vastavierailu jäi tekemättä, Kari Alanampa sairastui vakavasti ja kuoli vielä samana vuonna kun vierailimme. Oma mukana olo miesten piirissä jäi työkiireiden takia myös pois. Välillä olemme miettineet parin ystävän kanssa, kasattaisiinko reissu uusiksi, mutta ainakin vielä se on tekemättä.

Matkasta jäi hyvät muistot ja vieraanvaraisuuden lisäksi on jäänyt mieleen myös oiva esimerkki toisten kunnioittamisesta, tai pikemmin sen puutteesta. Pari miestä oli liikkeellä samalla laivalla kanssamme. He tuntuivat etuilevan ajettaessa laivaan, laivalla ruokajonossa ja vielä laivasta poistuttaessa heidän oli autoineen oltava heti jonon kärjessä. Heillä oli kiire, meillä ei.