Ristiriitaista

Eilen kävin Helsingissä. Helsingin Jyry, TUL ry ja Reino Fri -urheilusäätiö järjestivät seminaarin, jossa pohdittiin ja keskustelutiin urheiluseurojen, urheilun, liikunnan ja liikkumisen tulevaisuudesta. Oli hieno, monipuolinen ja koskettava tapahtuma. Kiitos, että sain tiedon tapahtumasta ja saatoin olla mukana.

Otsikkoni on Ristiriitaista. Vilppulasta on syytä lähteä kello 6.40 junalla, jotta pääsee klo 13 mennessä Helsinkiin. Vilppulan juniin on tullut muutos eli matkustajamäärät ovat nousseet. Aamulla meitä oli noin 30 matkustajaa, valtaosa heistä oli ukrainalaisia, jotka kulkevat täältä päivittäin Tampereella. Migri ja SPR perustivat keväällä Mänttä-Vilppulaan vastaanottokeskuksen.  VR ei ole herännyt lisäämään toista runkoa taajamajunaan eikä ukrainankielistä nauhoitetta Vilppulan suunnan taajamajuniin. YLE on ollut mukana tekemässä Ukraina- erikoisjaksoa sarjaan Elämäni biisi, Juontajat ja osallistujat ohjelmassa ovat Ukrainasta. Ei tuon nauhoitteen tekeminen olisi VR:lle kallista. Eikä lisääntyneen matkustajamäärän huomioiminen suunnallamme olisi muuta kuin hyvä palvelua.

Venäjä liittyy monella tavalla eiliseen seminaariinkin. Reino Fri (1907–2002) oli Helsingin Jyryn jalkapalloilija. Hän osallistui muun muassa ensimmäisiin työläisolympialaisiin Saksassa vuonna 1925. Kolme vuotta myöhemmin Fri osallistui Moskovan Spatakiadeihin Neuvostoliitossa TUL:n johdon kiellosta huolimatta, minkä vuoksi pelaajat erotettiin liiton jäsenyydestä. Erottamisen jälkeen Fri loikkasi Suomen Palloliiton seuraan Helsingin Tovereihin ja edusti myöhemmin vielä vuoden ajan Helsingin Jalkapalloklubia.  Reino Frin viimeinen tahto toteutuu hänen nimeään kantavan säätiön kautta.

Tänään keskustelemme paljon venäläisten urheilijoiden mahdollisuudesta osallistua jälleen kansainväliseen toimintaan. Venäjä maana on tällä hetkellä ryhtynyt hyökkäyssotaan itsenäistä valtiota kohtaan. Venäjä on hyödyntänyt urheilua edelleen vahvasti myös politiikassa. Osa niistä henkilöistä, jotka purkaisivat tuon kansainvälisestä urheilutoiminnasta sulkemisen, puhuvat että urheilu ja politiikka eivät kuulu yhteen. Ne ovat sidoksissa toisiinsa myös nyt, ei vain historiassa. Tuo lähes sadan vuoden takainen tapahtuma Reino Frin elämässä osoittaa puolin ja toisin vahvaa näkemystä, aatetta. Fri näki oikeana osallistua Spartakiadeihin, TUL ei hyväksynyt sitä.  Tämän kappaleen lopuksi totean, että kun urheilu on huippu-urheilun osalta yhä enemmän bisnestä, siihen tulee eettisesti vaikeammin ja vaikeammin hyväksyttäviä palasia. Esimerkkinä jalkapallon MM- kisat Qatarissa ja meillä Suomessa Jokereiden taival KHLssä.

Ristiriitaisuus korostui kuluttaessani aikaa Helsingissä. Kävin kuluttamisen kehdoissa, Hulluilla päivillä ja 3 + 1 päivillä. Nykyään yhä enemmän ja enemmän myydään prosenteilla, ei hinnalla. Onhan sen hinnan näyttävä, se on totta.  Mutta kuulutuksissa korostuvat prosentit, alennus on niin ja niin monta prosenttia. En käynyt huonekaluliikkeissä, mutta isot ketjut saavat jatkuvasti moitteita, huomautuksia ja ilmeisesti myös jonkinasteisia sakkoja mainontansa takia. Kuinka jatkuvasti voi myydä 60- 70 % alennuksella ja onko niillä tuotteilla tosiasiallista realistista lähtöhintaa? Näissä tavaratalojen superpäivissä myydään varmasti myös tarpeellista tavaraa ja laadukasta tavaraa, mutta kun suhteutan ne maailmantilanteesta johtuvaan arkeen, jossa monella tekee tiukkaa energian ja peruselintarvikkeiden suhteen, mietin, onko nyt hullujen päivien aika,

Viimeinen palanen tekstiä tulee keskustelusta ukrainalaisista kirjalijoista, Odessasta. Venäjän nykyinen presidentti Putin ihailee Stalinia. Kirjailija Isaak Babel vetäytyi Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babelin kerrotaan todenneen: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin. Minulla ei ole ristiriitaisia tunteita Putinia ja hänen hallintoaan kohtaan, en hyväksy heitä. Se minua hirvittää, että Venäjältä pakenevien ihmisten kohdalla osa meistä täällä Suomessa ei päästäisi heitä tänne, koska he voivat olla sabotöörejä. Niiden joukossa, jotka eivät pääse maasta pois on hyvin mahdollisesti monta Babelin ja Gorkin kohtalotoveria. Heitä ei ehkä teloiteta, mutta he voivat ”saada surmansa epäilyttävissä olosuhteissa” kuten Gorki.

Rikki

Kävelen vanhalle koululleni. Muutamien kuukausien ajan olen käynyt siellä kirjoittajakurssilla. Välillä olemme vain jutelleet kirjoittamisesta, välillä kirjoittaneet ja arvioineet tekstejämme. Itse olen tehnyt parikymmentä tekstiä, välillä huonompia ja välillä parempia. En käy niitä itse arvioimaan, siihen olen jäävi. Tämä on yksi niistä, toinen, yksi parhaista, on aivan tämän tarinan lopussa.

Rikki, kävellessäni huomasin tien pinnan olevan jälleen rikki. Sitä on odotettavissa tänä keväänä enemmänkin. Meillä on tulossa pitkästä aikaa pahin kelirikkovuosi, näin on kerrottu. Tuo ei olisi yllätys. Kelit ovat vaihdelleet jatkuvasti, välillä on tosi kylmää, välillä muuta ja taas on tosi kylmää. Ja lunta, lunta on tullut enemmän kuin muistan pitkään aikaan tulleen. Edellinen vastaava lumitalvi oli jotain 15 – 16 vuotta sitten, muistelen.

Rikki, kaupungin keskustassa eivät ikkunat tai katulamput ole rikki. Kai se on niin, että kukaan ei vielä yksinkertaisesti kehtaa niitä rikkoa. Pieni taajama, kaikki – tai melkein kaikki – tuntevat toisensa. Tietynlainen yhteisöllisyys on voimissaan ja toimii edelleen.

Rikki. Kaverini on ollut jo pitkään vihainen VR:lle. Meni pari viikkoa niin, että meidän suunnan junat olivat jatkuvasti korjattavina ja liikenne hoidettiin korvaavilla bussivuoroilla. Linja-autot tulivat milloin mistäkin ja kuljettajat ajoivat kylillä, joista he olivat aiemmin hädin tuskin kuulleet. He olivat aika monta kertaa eksyksissä kysyen matkustajilta tietä, mikä on toisaalta ymmärrettävää ja hyväkin asia. Aina kuitenkin päästiin perille ja kotiin. Minäkin olin kertaalleen mukana näillä seikkailuretkillä.

Rikki, esineet ja kulkuneuvot voivat helposti mennä rikki. Entä miten on ihmisen laita? Sama kohtalo on monasti meillä, fyysisesti tai henkisesti. Olen pitänyt koko talven nastakenkiä, joten en ole kättä tai jalkaa katkonut, ainakaan vielä. Entä muuten, siitä voisin jutella pitkään pääsemättä sen paremmin tulokseen tai kykenisin vastaamaan kysymykseen. Mutta välittäminen, toisen huomioiminen, toisen tukeminen, ne auttavat eteenpäin. Ne eivät ehkä korjaa rikki mennyttä, mutta tukevat ja auttavat eteenpäin pääsyssä, uskon niin. Tekevät ehjemmäksi, toivon.

Entä se toinen teksti, se tulee tässä.

Kestä ystävä,

olenhan väsymätön,

ilkeä vaiva.

Ajatuksia kunnioituksesta

Kirjoitin toissa viikolla facebook- sivulle päivityksen, jota kuvasin epätavalliseksi. Päivityksen lopussa oli linkki Sonja Aldénin esittämään kappaleeseen Omkring tiggar´n från Luossa Tuossa vaiheessa oli Jussi Halla-aho ilmoittanut ehdokkuudestaan puolueensa puheenjohtajaksi. Luin silloin muutaman jutun Perussuomalaisten linjauksista ennen kaikkea heidän puheenjohtajavaaliin liittyen. Maahanmuuttokriittiset kannanotot ovat nousemassa vahvemmin esille kunnallisvaalien alla. Arvelen, että ajatuksena on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja äänestyskäyttäytymiseen, mikä tietysti on puolueelle luonnollinen tavoite. Samalla ajatellaan, että ehkä ihmiset unohtavat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvät ongelmat, tehdyt ja mahdollisesti vaalien jälkeen tulevat leikkaukset jne.

Uutisissa puhuttiin silloin myös Turkin vaaleista, tuolloin vielä tulossa olleista Hollannin vaaleista sekä Ranskan ja Saksan vaaleista. Kaikissa noissa vaaleissa näyttävät toisen aliarvioiminen ja viha nousevan keskeisiksi kysymyksiksi. Minun mielestäni näin on asian laita. Kuitenkin me kaikki olemme ihmisiä. Näen, että keskeisiä asioita ovat edelleen toisista välittäminen ja huolehtiminen. Ihmisarvo. Nämä asiat ovat keskeisiä myös kuntavaaleissa.

Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuustossa keskusteltiin eilen hyvinvointikertomuksesta sekä pohdittiin kaupungin lausuntoa luonnoksesta sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslainsäädännöksi. Kummatkin ovat aiheita, joissa välittäminen nousee esille, myös toisen kunnioittaminen. Keskustelu oli rapsakkaa, ehkä lähestyvät vaalit olivat syynä siihen. Luonnosta käytiin läpi suljetussa seminaarissa. Minulle kommentoitiin omista kannoistani mm., että ei täällä ole lehdistöä eikä yleisöä ja puhut politiikkaa. En minä lehdistölle ja äänestäjille puhunutkaan, vaan valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille, jotka vaikuttavat ja tekevät kaupungin lausunnon omana motiivinani vaikuttaa lausunnon sisältöön. Valinnanvapauslaki lisää eriarvoisuutta ja myös maamme hallitus itse näkee siinä heikkouksia, vaikka esityksen on antamassa. Pääministeri Sipilä on todennut, että esityksestä annetut kannanotot otetaan vakavasti. Ne kannat, jotka ovat myös minun mielipiteideni tukena ja taustalla. Aika myönteinen lausunto meiltä on lähdössä. Myönteinen lausunto laista, joka lisää eriarvoisuutta.

Koin, että erilaisten kantojen tuominen ei ainakaan eilen ollut hyvästä. Puhuimme muutaman valtuutetun kanssa kuulemma politiikkaa ja sorruimme lillukanvarsiin. Kuitenkin käytimme sitä oikeutta ja velvollisuutta, joka valtuutetuilla on, käyttää puheenvuoroja ja tehdä esityksiä. Halusimme vaikuttaa ja tuoda näkemyksemme esille.

Valtuustossa ei eilen ehkä kunnioittaminen ollut kunniassaan. Ruotsalaisen työläiskirjailijan ja runoilijan tuotannossa toisten kunnioittaminen tulee hienosti esille. Läheisin hänen lauluistaan minulle on Luossan kerjäläinen. Tässä linkitän sen teille Sonja Aldénin esittämänä. Suomeksi sen ovat levyttäneet mm. Esa Niemitalo ja Hector. Kenen tahansa versiota kuunnellessa miettii idealistisesti, miksi emme voi välittää enemmän toisistamme ja kunnioittaa heitä. https://www.youtube.com/watch?v=N01MafJjiMY