Lisää hallituspohdintoja

Lännen Media julkaisi 25.4 kyselyn. Sen mukaan keskustalaisista vastaajista 55 prosenttia katsoi, että SDP on otettava hallituksen kolmanneksi puolueeksi keskustan ja perussuomalaisten rinnalle. Lännen Median mukaan keskustalaisten arvioista selviää, että he pelkäävät puheenjohtaja Juha Sipilän (kesk.) ajaman yhteiskuntasopimuksen kariutuvan, jos SDP on oppositiossa. Hallituskyselyyn vastasi yli 1 700 kunnallispoliitikkoa eri puolilta Suomea.

Olennainen asia Juha Sipilän ajamassa ja häneen henkilöityneessä yhteiskuntasopimuksessa, johon ei ole otettu mitään kantaa, on sen sisältö. Näen, että ay- liike ei itseisarvoisesti vastusta mitään sopimusta, en minäkään demarina. Sopimuksen sisältö on kaikille olennaisin, puoluekannasta riippumatta. On vain todella hullua – ihan totta – vaatia sitoutumaan johonkin sopimukseen ennen kuin tietää mitä se pitää sisällään, mihin se sitoo.

Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja ministeri Terttu Huttu-Juntunen arvioi 24.4 Yle Kainuun haastattelussa, että lakien valmistelu on muuttunut hänen ajoistaan huonompaan suuntaan. Nyt eläkkeelle jäänyt Huttu-Juntunen oli vasemmistoliiton sosiaali- ja terveysministerinä Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa vuosina 1995–1999.
Lakien valmistelu ei varmasti parane, jos nyt valtaan nousseen blokin ajatus valmistelevien virkamiesten määrän vähentämisestä toteutuu. Jos kiire on vaikuttanut tähän asti valmistelun tasoon sitä heikentäen, vähemmällä porukalla se vaikuttaa entistä enemmän.

Minulla ei ole edelleenkään mitään hallituskuumetta, toisaalta hallitus on mahdollisuus niin Demareille, Vasemmistoliitolle ja Vihreille siihen saakka kunnes sen pohja on lyöty lukkoon ja uusi hallitus on aloittanut toimintansa. Yksinkertainen ajatus minulla on, että voittajien ja pienempien häviäjien on vastattava huutoonsa. Se ei ole vastuun pakoilua.

Sosialidemokraattien edellisen ja nykyisen puheenjohtajan ympärille rakentuneet ryhmittymät kinaavat keskenään, nämä kaksi henkilöä ovat mukana siinä riitelyssä. Kilpailijat nauravat partaansa. Jonkun pitäisi puhaltaa peli poikki ja käskeä osapuolia katsomaan peiliin sekä sopimaan erimielisyytensä. Onko tämä naivia ajattelua, ei, sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Minua Antti Rinne ja Jutta Urpilainen eivät usko, vaikka minulla on puolueen jäsenyyttä enemmän kuin Urpilaisella ikää ja todennäköisesti jäsenyyttä on myös jonkun verran kauemmin kuin Rinteellä.

Satakunnan demaripiiriä johtava Harri Lehtonen totesi Yle Satakunnan haastattelussa, että tällä hetkellä SDP:n ei pitäisi ryhtyä sisäiseen vääntöön puheenjohtajasta vaan yhtenäistää rivinsä. Hänen mukaansa olisi paljon tärkeämpää alkaa puhua SDP:n linjasta ja analysoida, miksi puolueen kannatus on heikentynyt. Lehtonen toteaa, että hän ei näe SDP:ssä linjariitaa. Hänen mielestään sitä ei ollut myöskään silloin, kun puheenjohtajuudesta vuosi sitten kamppailtiin.

Jos Harri Lehtonen tai minä emme riitä, olisiko Eero Heinäluoma tällä hetkellä sopiva? Vai pitäisikö kutsua Minna Helle apuun.

Lupauksia herättävää aikaa

Olin lauantaina SDP:n Pirkanmaan vaalistartissa Tampereella. Tilaisuus oli mukava, paikkana Koskikeskus tarjosi mahdollisuuden tavata ja ennen kaikkea näyttäytyä suurelle määrälle ihmisiä. Palanen ohjelmaa oli Jenni Pellisen vetämä neljän ehdokkaan haastattelu lavalla. Yksi kysymys koski, mikä olisi paikka minne haluaisi mennä. Erilaisia vaihtoehtoja nousi esille, yksi oli metsä.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma totesi eilen, että kenellekään ei voi antaa puhtaita papereita viime viikkojen, erityisesti viimeisten päivien menosta eduskunnassa. Olen samaa mieltä, siinä mielessä mentiin metsään. Taustalla saattaa olla ajatus, kuinka vaalien jälkeen saadaan estettyä tiettyjä asioita, ehkä tiettyihin asioihin saadaan joidenkin mielestä aikaan vielä kovempia kuureja. Keskustan Juha Sipillä puhui hallituspuolueiden luottamuspulasta ja oli huolissaan, mitä asialla on vaikutusta äänestysinnokkuuteen. Itse en puhuisi jälkimmäisestä mitään, vaan painottaisin äänestämisen tärkeyttä. Sillä vaikka äänestysprosentti olisi 20, valittaisiin eduskunta ja se tekisi päätökset. Ja nyt ovat tulossa vaalit, joiden jälkeen vedetään todennäköisesti suuntaa aivan eri tavalla kuin ennen

Toiset poliitikot sanovat, että ehdokkaiden ei pitäisi antaa lupauksia. Omat vaalilupaukseni Ylen vaalikoneessa olivat (1) Perehdyn päätettäviin asioihin, (2) Liikun aktiivisesti vaalipiirissä myös vaalien välillä ja (3) Olen hyvin tavoitettavissa. Niistä on helppo pitää kiinni. Minulle on esitetty toiveita Natoon liittyen, eläkkeiden indeksikorotukseen ja nuorten työllistämiseen sekä koulutuskysymyksiin. Kun nämä asiat tulevat esille, niissä on hyvä lähteä liikkeelle ajatuksista, joita olen myös vaalikoneissa tuonut esille. En ole innostunut Natosta, indeksien jäädyttäminen ei sytytä pienituloisten osalta. Nuorten työllistäminen ja tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat minulle tärkeitä.

Otsikko ei tullut noista, vaan netissä olevissa erilaisista lupauslistoista, mm. koulutuslupaukset, ympäristölupaukset jne. Vielä en ole sitoutunut mihinkään, vaikka esim. noista kahdesta löydän paljon omia ajatuksiani. Näyttää, että osa meistä ehdokkaista ei enää ole pysynyt luvussa niistä lupauksista, joita he ovat antaneet. Vaikka yksi lupaus on ollut se, että ei anna lupauksia. Osa lupauksista kääntyy toisiaan vastaan, varsinkin kun on kyse lupausten taloudellisista vaikutuksista.

Koulutuslupauksen lupauksia ovat (1)Koulutus on maksutonta, (2) YTHS kaikille korkeakouluopiskelijoille, (3) Opintotukea ei heikennetä ja (4) Koulutuksesta ei leikata. Näistä kaikista voin olla samaa mieltä. Luonnonsuojeluliiton 4 tavoitetta ovat (1) vapaiden virtojen suojelun on oltava pysyvää, (2) turpeen polton lopettaminen on tärkein ilmastopoliittinen teko, (3) kaivostoiminta kestävälle pohjalle ja (4) eurooppalainen Suomi tarvitsee toimivan ympäristöhallinnon ja hyvän lainsäädännön. Myös moni näistä tavoitteista sopii minulle, mutta kannan ottamiseksi tarvitsen vielä lisää tietoa niiden hyödyistä ja haitoista. Uudelle hallitukselle on esitetty 2 – 5 miljardin leikkausvaatimukset. Nämä ja monet muut lupaukset allekirjoittaneiden ehdokkaiden on mietittävä, miten he sopeuttavat nuo puolueidensa esittämiin leikkauslistoihin.

Säästö- ja leikkauslistat ovat monelle tärkeitä ja he kertovat niiden olevan välttämättömiä. Jos niitä aletaan toteuttaa, on hyvä pohtia myös, onko 5 miljoonan säästö, joka aiheuttaa toisessa menoluokassa viiveellä 15 – 20 miljoonan kustannuslisäykset, todellinen säästö. Mielestäni ei.