Lukemiskokemuksia

Muutaman päivän ajan olen miettinyt lukemista ja kirjoittamista. Ensimmäisenä työpaikkanani piti olla kaupunkilehden jakaminen pienelle alueelle Oulussa. En tiedä olisiko se loppujen lopuksi toteutunut, mutta asiasta oli puhetta. Me muutimme Oulusta pois, jolloin tuo työ jäi unholaan. Pari vuotta myöhemmin olin ensimmäisessä työpaikassani kesän töissä Keskusliike Enighetenin meijerikeskuksessa Helsingin Konalassa.

Oulun työn mahdollisuudesta olin kuullut kavereiltani. Kiinnostukseen vaikuttivat myös muut seikat kuin pienen ansion ja hyödyllisen liikunnan mahdollisuudet. Oulussa toimi silloin ja vielä edelleenkin Kolmiokirja Oy.  Se kustansi lukemistoja kuten Nyyrikki. En siitä Nyyrikistä ollut kiinnostunut vaan Jerry Cottonista, joka oli tullut Veikko Haakanan, Väinö Riikkilän, Tauno Karilaan ja Valentinin nuorisokirjojen rinnalle. Cottonia painettiin samassa kirjapainossa kuin tuota kaupunkilehteä. Pojat kertoivat, että sieltä sai ihan luvallisesti ottaa joskus niitä lehtiä. Ja sehän tuossa työssä eniten kiinnostin. Yhtään Cottonia en kerinnyt saamaan, kun työhönkään en ehtinyt päästä.

Samainen Kolmio-Kirja julkaisi myöhemmin myös lännenlehteä Finn-West. Sen alkaessa ilmestymään olin siirtynyt jo pidempiin dekkareihin ja muihin kirjoihin, mutta nuorempana luin Colteja, Lännensarjoja ja Coloradoa. Hämärä muistikuva on siitä, että Alavudella olisi ollut kustantamo, joka julkaisi lyhytaikaiseksi jäänyttä lännen lukemistoa. Nämä lukemistot ovat olleet tärkeä osa lukemishistoriaani.

Viime vuosina olen palannut lukemaan näitä lehtiä, lähinnä Finn-Westiä ja Cottoneita, samoin vielä varhaisemman ajan Pekka Lipposia ja Kalle Kustaa Korkkeja.  Olenko taantunut lukemisessani, en sanoisi niin. Lehtien tarinoiden takana on ollut osaavia ja varteenotettavia kirjoittajia.  Toki esimerkiksi Turbatorin julkaiseman kokoelman Tappajatimantti esipuheessa Tapani Bagge kuvaa kirjoitustahtia aika nopeaksi. Tuossa kokoelmassa on kolme tarinaa samoissa kansissa. Nuo teksti ovat myöhemmiltä vuosilta, mutta ne luettuani ymmärrän, miksi tuollaiset tekstit jo aikanaan kiinnostivat. Niissä pääsi maihin ja maisemiin, joihin ei ehkä ikinä pääse ja tarinat olivat jouhevia.

Eduskuntavaalien alla on puhuttu oppimistulosten huononemisesta. Eräät poliitikot syyttävät siitä maahanmuuttajia, joka on helppo vastaus kaikkiin ongelmiin.  Tätä tekstiä varten tein haun sanoilla huoli lukemisesta.  Haulla löytyi mm. Juha Itkosen kirjoitus Huolipuheesta tekoihin.  Itkonen kirjoittaa: ” Me suomalaiset aikuiset – mikäli olemme huolissamme seuraavien sukupolvien lukutaidosta, katse on käännettävä myös peiliin. Luemmeko enää edes itse?

Käsi sydämelle: kuinka monen ajankäyttö ja arkiset tavat eivät ole muuttuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana? Kuinka moni kirjojen parissa kasvanut ei ole kokenut kirjoihin tarttumisen ja ennen kaikkea niihin syventymisen olevan työläämpää kuin aiemmin?”

Tekstinsä Itkonen päättää ajatukseen, että ei ole lainkaan liioiteltua väittää, että lukutaidon edelleen heiketessä myös hyvinvointimme on uhattuna. Itkonen ei syyllistä, hän tuo esille sen, että lukea voi monenlaisia tekstejä. Ja maailma on muuttunut, enää ei kirjakaupan alennusmyynnissä löydy markalla eli nykyisin vaikka 50 sentillä Valentinin poikakirjaa Amerikkalaisen kadonneet jalokivet tai muita vastaavia. Kannattaa kannustaa lukemiseen, säilyttää kirjastolaitos ja unohtaa koulutukseen liittyvät leikkaukset. Niin ja katsoa peiliin.

Lopuksi iso kiitos Juri Nummelin, olet julkaissut paitsi omia tekstejäsi myös uudelleen näitä monen lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä lukemistoja ja tekstejä.