Parempi kuunnella kuin puhua

Viime kesänä kirjoitin blogissani, että tekstit elävät hyvin vuosien kuluttavasta vaikutuksesta huolimatta. Moni asia on aina vaan ajankohtainen. Tässä tuntuu, että kunnioitus ja arvostus vähenevät yhä enemmän ja kiihtyvää vauhtia. Blogi löytyy tuolta aiemmin nimellä Kunnioitus ja arvostus, katoavia luonnonvaroja.

Pohdin arvostukselle löytyvät synonyymeinä mm. pieteetti, kunnioitus, suosionosoitus, respekti. Viimeinen on hieno ilmaisu sekin, mutta luonteeltaan – minun suuhuni kuitenkin vieraampi. Olen käyttänyt sitä viimeksi eräässä luokkatilanteessa, jossa pari oppilasta puhui keskenään. Pyysin heitä ottamaan huomioon sen, että olen valmistautunut tilanteeseen, tekeväni työtäni ja osoittamaan vähän respektiä. Silloin sanalla oli vaikutuksensa.

Eduskuntavaaleissa kukin puolue pyrkii saamaan mahdollisimman suuren kannatuksen. Vuodet kultaavat muistoja, mutta kuvittelen ennen vaalikampanjoinnin olleen asiallisempa. Kaikin osin näin ei ole ollut, onhan meillä eri lailla ajattelevia pyritty kyöräämään rajan taakse Neuvostoliittoon ja toisaalta maamme historiaan kuuluu myös sisällissota, kansalaissota. Aikajana itsellä on muutamissa viime vaaleissa, joissa kehitys on mennyt mielestäni huomnompaan suuntaan.

”Terhokotiin tommoset/ Ei sinusta, Eero, ole hyötyä kenellekään/ Ei ole hyötyä Suomelle Eerosta”. Tuossa muutamia kommentteja ehdokas Pirttijärvestä. Jokainen saa ajatella toisesta mitä tahansa, näinhän se on. Mutta toisen, toisen tekemisen ja olemisen kunnioittaminen on tärkeä lähtökohta. Maanantaina ilmestyneessä KMV- lehden haastattelussa totesin maahanmuuttokysymyksestä ”kohtele maahanmuuttajia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, jos olisit maahanmuuttaja”. Sama koskee suhteessa kaikkiin ihmisiin eli tokko kukaan ihastuu siitä, että häntä haukutaan systemaattisesti. Vastakysymyksenä joku voi sanoa, että ehdokkaana alistuu arvostelulle. Niin, mutta aina on raja jossain.

Luin aamulla 23.3.2019 jutun jalkapalloilija Perparim Hetemajsta Helsingin Sanomista, suosittelen. Hetemajlta kysytään myös rasismista. Kysyttäessä asiasta Hetemaj toteaa, että ”… aina on ollut tyhmiä ihmisiä, mutta nykyään sosiaalisessa mediassa niihin vain törmää enemmän. Se on haittapuoli siinä. Olen itsekin sortunut siihen Hakkarais-tapaukseen”. Hetemajn kommentti, uhkaus Teuvo Hakkaraisen lausunnoista eteni 2011 valtakunnansyyttäjälle, joka päätti ettei hän pyydä esitutkintaa. Myöhemmin haastattelussa Hetemaj kertoo isästään, kuinka tämä on sanonut , että on parempi kuunnella kuin puhua. Mietin hänen kommenttiaan ”puhun nykyään vähemmän kuin ennen”. Tuo kuulostaa hyvältä, ajattelen itse, että kuuntelen nemmän, puhun vähemmän ja harkitummin.

Olen nähnyt monenlaisia vaalimainoksia, nyt korostuvat isänmaallisuuden teemat. Kiekkopelissä näin mainoksen, jossa todettiin ” I love Suomi”. Niin minäkin. Tuo haastattelu päätyy Hetemajn toteamukseen, ”Ei isänmaallisuus tarkoita, että olisi jotain muuta vastaan”. Ajattelen samoin.

Toivottavasti tuo linkki aukeaa teille, Ari Virtasen kirjoittama juttu on hieno.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006044828.html

Kunnioitus ja arvostus, katoavia luonnonvaroja

 

Tekstit elävät hyvin vuosien kuluttavasta vaikutuksesta huolimatta. Moni asia on aina vaan ajankohtainen. Tässä tuntuu, että kunnioitus ja arvostus vähenevät yhä enemmän ja kiihtyvää vauhtia. Minun mielestäni. Tästä hyvä esimerkki on viime viikolla keskusteluun noussut kokoomuspoliitikko Otto Meren twiitti: ”Ilmainen neuvo kaikille perinnän aiheuttamien vaikeuksien kanssa painiville: laskut kannattaa maksaa ajoissa”.  Oma juttuni on tällä kertaa vuodelta 2009. Se on muokkaus puheenvuorosta Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen päiviltä.

Otsikkoni syntyi hyvin nopeasti. Mitä enemmän sitä olen miettinyt, sen sopivammalta se on tuntunut. Tosin otsikkoa voi perustellusti kritisoida, monen mielestä ne ovat olemassa, nyt vain niiden kohde on jossain muualla kuin ennen.

Vuodelta 2007 löysin Kauppalehden verkkosivuilta nimimerkin Mobile Cowboy blogin. Kirjoittaja pohtii mm. seuraavaa: ”Vaikka asioiden muuttuminen on hyvä asia, niin silti olisi jotain hyvä pitää mukanaan menneisyydestäkin. Itseäni ainakin kovasti vaivaa nykyään kunnioitus ja sen puute monilla tasoilla tätä yhteiskuntaa. Tuntuu, että molemminpuolinen kunnioitus on katoava luonnonvara, eikä kukaan ole huolissaan sen katoamisesta. Tämä kunnioituksen puute ilmentyy monella eri tavalla ja monella eri tasolla aivan meidän jokapäiväisessä elämässä” Yksi esimerkki kunnioituksen puutteesta oli seuraava:

”Yritykset irtisanovat työntekijöitä tuloksen ollessa hyvä ja odottavat, että kahden kuukauden YT-jännityksen jälkeen jäljelle jääneet työntekijät ovat motivoituneita ja tulevat tekemään irtisanottujenkin työmäärän..

Arvostukselle löytyvät synonyymeinä mm. pieteetti, kunnioitus, suosionosoitus, respekti. Viimeinen on hieno ilmaisu sekin, mutta luonteeltaan – minun suuhuni kuitenkin vieraampi. Olen käyttänyt sitä viimeksi eräässä luokkatilanteessa, jossa pari oppilasta puhui keskenään. Pyysin heitä ottamaan huomioon sen, että olen valmistautunut tilanteeseen, tekeväni työtäni ja osoittamaan vähän respektiä. Silloin sanalla oli vaikutuksensa.

Vuosia olemme saaneet kuulla järjestötoiminnan merkityksestä ja iskusanoja ovat mm. osallisuus ja sen vahvistaminen sekä yhteisöllisyyden korostaminen. Korostamme kansalaisyhteiskunnan merkitystä, minkä kansalaisyhteiskunnan? Kansalaisyhteiskunta on ihmisten välinen suhdejärjestelmä, jossa jokainen yksilö rationalisoi oman toimintansa tai suhteensa muihin ihmisiin omiin etuihinsa, yhteisiin intresseihin tai yhteisiin arvoihin perustuen. Kansalaisyhteiskunnan kerrotaan tarkoittavan kolmanteen sektoriin kuuluvia liikkeitä, kuten kansalaisjärjestöjä, urheiluseuroja, liikeyrityksiä ja uskonnollisia yhteisöjä.

Miten on, kunnioitammeko toisiamme ja kunnioitammeko kansalaisyhteiskuntaa? Teemme ehkä sanoissa, mutta teemmekö niin käytännössä myös teoissa? Lopetan tämän pohdinnan iki-ihanaan sanaan kumppanuus. Kumppanuus on yhden määritelmän mukaan järjestely, jossa yksiköt ja / tai yksityishenkilöt sopivat tekevänsä yhteistyötä edistääkseen heidän etujaan. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt voivat myös kumppanuuden kautta lisätä todennäköisyyttä saavuttaa yhteisen päämääränsä. Itselläni kumppanuuteen liittyy myös käsitys yhdenvertaisuudesta ja luottamuksesta.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on vuonna 2009 hyväksytyssä palvelustrategiassa pohtinut myös strategista kumppanuutta. Strategisen kumppanuuden avulla kerrotaan haettavan ratkaisuja poikkeuksellisen vaikeissa tilanteissa olevien erityisryhmien akuutteihin ongelmiin, erityisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen, haastavien uusien palvelumuotojen kehittämiseen ja uusien toimintakonseptien luomiseen.

Miten kumppanuuteen mahtuvat yhteen seuraavat lauseet:

Vaihtuvuudesta ja määräaikaisuudesta huolimatta sosiaalipalvelujen tuottajat voivat halutessaan profiloitua strategisiksi kumppaneiksi. Tämä edellyttää ainutlaatuisen lisäarvon tarjoamisen ohella suoraa sitoutumista sosiaaliviraston strategisiin linjauksiin.

Ovatko kunnioitus ja arvostus sittenkin katoavia luonnonvaroja, mitä tarkoitamme luottamuksella ja tarvitseeko sen nykymaailmassa olla enää molemminpuolista?

Ajatuksia kunnioituksesta

Kirjoitin toissa viikolla facebook- sivulle päivityksen, jota kuvasin epätavalliseksi. Päivityksen lopussa oli linkki Sonja Aldénin esittämään kappaleeseen Omkring tiggar´n från Luossa Tuossa vaiheessa oli Jussi Halla-aho ilmoittanut ehdokkuudestaan puolueensa puheenjohtajaksi. Luin silloin muutaman jutun Perussuomalaisten linjauksista ennen kaikkea heidän puheenjohtajavaaliin liittyen. Maahanmuuttokriittiset kannanotot ovat nousemassa vahvemmin esille kunnallisvaalien alla. Arvelen, että ajatuksena on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja äänestyskäyttäytymiseen, mikä tietysti on puolueelle luonnollinen tavoite. Samalla ajatellaan, että ehkä ihmiset unohtavat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvät ongelmat, tehdyt ja mahdollisesti vaalien jälkeen tulevat leikkaukset jne.

Uutisissa puhuttiin silloin myös Turkin vaaleista, tuolloin vielä tulossa olleista Hollannin vaaleista sekä Ranskan ja Saksan vaaleista. Kaikissa noissa vaaleissa näyttävät toisen aliarvioiminen ja viha nousevan keskeisiksi kysymyksiksi. Minun mielestäni näin on asian laita. Kuitenkin me kaikki olemme ihmisiä. Näen, että keskeisiä asioita ovat edelleen toisista välittäminen ja huolehtiminen. Ihmisarvo. Nämä asiat ovat keskeisiä myös kuntavaaleissa.

Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuustossa keskusteltiin eilen hyvinvointikertomuksesta sekä pohdittiin kaupungin lausuntoa luonnoksesta sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslainsäädännöksi. Kummatkin ovat aiheita, joissa välittäminen nousee esille, myös toisen kunnioittaminen. Keskustelu oli rapsakkaa, ehkä lähestyvät vaalit olivat syynä siihen. Luonnosta käytiin läpi suljetussa seminaarissa. Minulle kommentoitiin omista kannoistani mm., että ei täällä ole lehdistöä eikä yleisöä ja puhut politiikkaa. En minä lehdistölle ja äänestäjille puhunutkaan, vaan valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille, jotka vaikuttavat ja tekevät kaupungin lausunnon omana motiivinani vaikuttaa lausunnon sisältöön. Valinnanvapauslaki lisää eriarvoisuutta ja myös maamme hallitus itse näkee siinä heikkouksia, vaikka esityksen on antamassa. Pääministeri Sipilä on todennut, että esityksestä annetut kannanotot otetaan vakavasti. Ne kannat, jotka ovat myös minun mielipiteideni tukena ja taustalla. Aika myönteinen lausunto meiltä on lähdössä. Myönteinen lausunto laista, joka lisää eriarvoisuutta.

Koin, että erilaisten kantojen tuominen ei ainakaan eilen ollut hyvästä. Puhuimme muutaman valtuutetun kanssa kuulemma politiikkaa ja sorruimme lillukanvarsiin. Kuitenkin käytimme sitä oikeutta ja velvollisuutta, joka valtuutetuilla on, käyttää puheenvuoroja ja tehdä esityksiä. Halusimme vaikuttaa ja tuoda näkemyksemme esille.

Valtuustossa ei eilen ehkä kunnioittaminen ollut kunniassaan. Ruotsalaisen työläiskirjailijan ja runoilijan tuotannossa toisten kunnioittaminen tulee hienosti esille. Läheisin hänen lauluistaan minulle on Luossan kerjäläinen. Tässä linkitän sen teille Sonja Aldénin esittämänä. Suomeksi sen ovat levyttäneet mm. Esa Niemitalo ja Hector. Kenen tahansa versiota kuunnellessa miettii idealistisesti, miksi emme voi välittää enemmän toisistamme ja kunnioittaa heitä. https://www.youtube.com/watch?v=N01MafJjiMY

Vaativa suoritus

Elämäni ensimmäiset eduskuntavaalit ehdokkaan roolissa ovat loppusuoralla. Samalla kertaa kyse on ollut sekä ultrapitkänmatkan juoksusta että todellista herkkyyttä vaativasta pikajuoksukisasta.

Viikko sitten kirjoitin seuraavaa:

”Noiden pohjalta tulee itsellä mieleen pari nostoa. Lankalauantain reissun mitta oli auton mittarista katsottuna 302 km. Kävin miettimään reissulla läpi kyllästymispistettä: kun saman naaman näkee eri tellingeillä noin 2 – 300 kertaa, ajattelee mm. (1) mitä se maksaa ja (2) väsyvätkö ihmiset naamaan ja tyyppiin.”

Vauhti näyttää vain kisassa kiihtyneen. Itse olen tiivistänyt tahtia viimeiselle kahdelle viikolle ja pyrin käymään vaalipiirimme läpi mahdollisimman kattavasti. Eilen minulta kysyttiin, ajanko myös Hervannan ja hervantalaisen asiaa. Vastaus oli kyllä. Yksi kampanjassani esille nousseista tavoitteista on ollut koko Pirkanmaan tasapuolinen kehittäminen. Mäntän taajamassa asuvana tiedän Mänttä-Vilppulan asioista ja tarpeista parhaiten, mutta jotta meidän aluettamme voidaan kehittää ja saada sille tukea, tulee asenne koskea samoin koko muuta maakuntaa. En unohda Tamperetta, mutta myös esim. Mänttä-Vilppula, Virrat, Kihniö ja Punkalaidun ovat olennainen osa maakuntaamme.

Täältäpäin tulee ehdokkaalle matkakilometrejä runsaasti, menee minne tahansa. Kun lähtee jonnekin, siellä kannattaa myös kuluttaa aikaa. Usealla paikkakunnalla on samalla pienellä pläntillä meidän ehdokkaiden lisäksi myös muiden ryhmien ehdokkaita, meneillään on kova taistelu äänistä. Monella ehdokkaalla poikkeamiset näyttävän olevan nopeita, alle puoli tuntia ja eteenpäin. Jo nimeä saaneilla ehdokkailla se saattaa riittää ja kun ei ole kauaa, ei ainakaan joudu vastaamaan moneen hankalaan kysymykseen. Mainonnan luoma mielikuva dynaamisesta ja varteen otettavasta vaihtoehdosta säilyy. Äänestäjän näkökulmasta tuo ei ole mielestäni säännöllisesti toistuvana vakuuttavaa toimintaa.

Yhtenä mielikuvana on jäänyt se, että paitsi meiltä ehdokkailta ja tukiryhmiltä vaaditaan jaksamista, sitä samaa vaaditaan myös äänestäjiltä. Esitteiden ja erilaisten oheistuotteiden tarjonta on mittavaa. Tavara, kuva, toisten kehut ja kynä eivät vain anna kuvaa siitä mitä ehdokas tietää ja mitä mieltä hän on asioista. Toivon, että viimeisen viikon aikana te lukijat pidätte meitä ehdokkaita tiukoilla, kysytte mielipiteitä erityisesti omalta kannaltanne tärkeistä asioista. Kaikesta emme varmasti ole kanssanne samaa mieltä, mutta sellaisen ehdokkaan saa vain ryhtymällä itse paitsi aktiiviseksi äänestäjäksi myös vaikuttamaan politiikassa sen rakenteiden mukaan puolueissa ja valitsijayhdistyksissä.

Entinen kansanedustaja Jörn Donner mainosti kirjallisuutta toteamalla ”lukeminen kannattaa aina”. Äänestäminen kannattaa myös aina, nyt jälleen jokainen annettu ääni on ratkaisevassa asemassa.