Anna meille meidän …

Viikot ovat menneet nopeasti ja vaaleihin on aikaa enää neljä viikkoa. Viikonloppuna olin kampanjatapahtumassa Tampereella sekä Pirkanmaan Mhy:n metsänomistajien ilmastopäivässä Tampereen Kolmenkulman energiapuuterminaalissa. Se oli hieno tapahtuma, joka ilman ehdokkuutta olisi jäänyt käymättä.

Omia keskeisiä teemoja on ollut koko ajan se, että pidetään jokaisesta huoli. Eri tilanteissa olen puhunut mm. siitä, että edistetään lapsiperheille suunnattujen palveluiden kuten kotipalvelun saatavuutta, nostetaan pienituloisten, alle 1400 euroa kuukaudessa ansaitsevien eläkeläisten ansioita ja parannetaan vanhuspalveluita. Kaikki nuo ovat asioita, joiden korjaamisen tarpeellisuuden näkee omassa työssään.

Ystäväni Tomi Voronin on kirjoittanut pienistä tuloista, köyhyydestä, ihmisarvosta ja toisista välittämisestä runon, johon hän on tiivistänyt olennaisen.

ANNA MEILLE MEIDÄN…

Vasen käsi ei ole perillä

siitä, mitä oikea tekee

kun nostavat eläkettä kympillä

ja heti seuraavana päivänä

pudottavat asumistukea kahdella

On ruokaa ja katto pään päällä

kun poimii matkalta jokaisen almun

mutta tuntee itsensä kerjäläiseksi

vaikka vuosikymmenet teki töitä

pienen eläkkeensä eteen

Ääneni vielä kantaa, mutta

jalkani eivät kuuloetäisyydelle

Vie terveiseni kaupunkiin

Ihmisellä, on luonnostaan tahto elää

toivoisin kaikille, ihmisarvoisen ehtoon

© Tomi Voronin

Asioiden tärkeydestä

Sipilän hallitus puhuu vahvasti nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, mm. yhdessä vaalipaneelissa valtiovarainministeri Orpo nosti esille etsivän työn.

Arki on toista. Hallitus vähentää toimijakohtaista rahoitusta. Virkamiehet joutuvat vetoamaan omavastuuosuuteen. Mutta mistä otat sen omavastuuosuuden. Omarahoituksen saaminen on vaikeaa, kunnat ja toimintaa ylläpitävät järjestöt ovat taloudellisesti tiukassa asemassa, sitä rahaa ei ole. Monet päättäjät eivät tosiasiassa tiedä mistä etsivässä nuorisotyössä on kyse, mikä on sen idea.

Muutamassa vuodessa esim. omaa työtäni lähellä olevan järjestön etsivän työn avustusta on vähennetty valtion avustusten osalta 60 000 eurosta 34 000 euroon, avustus on siis nyt 27 500 euroa/ työntekijä. Nuorten työpajoja koskevaa avustusta on vähennetty enemmän,
Nuoria, joilla elämäntilanne on hankala, on koko ajan enemmän. Nuoret tarvitsevat enemmän ja lisääntyvästi tukea, pelkillä puheilla heidän tilanne ei muutu.  Jos työntekijöitä joudutaan osa-aikaistamaan, sillä lienee vaikutusta avustuksiin ja ennen kaikkea aika ja tuki nuorille vähenevät.
Muilla saattaa olla erilaisia kokemuksia, mutta viimeisten parin vuoden aikana syrjäytymisriskissä olevien ja niiden, joilla ei ole edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille, tilanne on heikentynyt rajusti. Samoja ääniä kantautuu niiltä ihmisiltä, jotka ovat polittisesti sidoksissa hallituspuolueisiin, mutta tekevät työtään tällä sektorilla.
Omalla puolueellamme on myös tässä iso haaste ja kenttä edessään. Hyviä ehdotuksia kentältä varmasti löytyy.

Toisena asiana kommentoin hallituksen painopisteiden asetteluja, joiden osalla taidan olla kyllä omassa puolueessakin aika eri raiteilla monen muun kanssa.  Nimittäin tämä turvallisuuteen satsaaminen.

Keskustan Antti Kaikkonen toteaa, ”Turvallisuus huolettaa monia suomalaisia. On oikein, että tässä tilanteessa hallitus osoittaa lisää rahaa maan­puo­lus­tuk­seen, poliisille, raja­var­ti­o­lai­tok­selle sekä suoje­lu­po­lii­sille”.
Poimin tässä maanpuolustuksen, josta mutisen. Maanpuolustukseen, kyseessä ovat siis ennen kaikkea lentokonehankinnat. Tarpeellisia, joo sanotaan ja että nykyiset koneet vanhenevat.
Mutta suomalaiset vanhenevat myös, moni köyhtyy, maassamme eriarvoistuminen syvenee eli merkittävä osa ihmisistä voi huonosti. Kummat ovat tärkeämmät, ihmiset vai lentokoneet?
Vastaus on ainakin minulle itsestään selvä; ihmiset.

Niin, mieti mitä sanot

Edellinen blogini oli otsikolla ”Mieti mitä sanot”. Se on nyt vielä ajankohtaisempi pohdinnan aihe. Edelliseen voi lisätä myös sen, että mieti mitä teet.

Kun pohdin, että mieti mitä teet, saattaa moni tekijä itse asiassa olla hyvin tietoinen tekemistään asioista. Viime viikonloppuna Jyväskylän rallien aikoihin Suomen vastarintaliikkeen mielenosoitukseen osallistuneet uusnatsit pahoinpitelivät kolme ihmistä. Teko vaikuttaa täysin tietoiselta. Tosin osa asiaan liittyvistä kommenteista on sisällöltään ollut teon kohteita syyllistäviä: he saivat mitä hakivat. Siis mitä?  Niin, olen tulkinnut osan kirjoituksista sellaisiksi, että läsnäolollaan ja keskustelullaan näiden aktivistien kanssa pahoinpitelyn kohteet oikeuttivat pahoinpitelyn. Tosin itse en ymmärrä, että on mitään perusteltua syytä pahoinpidellä toista.

Pitkän linjan sosialidemokraattinen poliitikko Liisa Jaakonsaari varoitteli hiljattain osan perussuomalaisista taholta tulevasta uhriutumisesta nyt käynnissä olevan keskustelun myötä. Pitkän linjan sosialidemokraattinen vaikuttaja Matti Putkonen vaikuttaa nyt perussuomalaisten rriveissä ja hän näyttää käyttävän tätä taktiikkaa. Perussuomalaiset ovat peruneet Turussa toritapahtuman perusteluna heihin kohdistuneet epäoikeudenmukaiset syyttelyt ja provokaation uhka. Koen liikkeen olleen hätävarjelun liioittelua ja myös irtopisteiden keruuta.

Palaan alkuun eli mieti mitä teet. Olen jakanut facebookissa Salla Saarisen ajatuksia arkipäivän rasismista. Heidän tuttavaperheen ”Etelä-Afrikasta adoptoitu 10-v poika joutui hiljattain muutaman tytön pahoinpitelemäksi leikkipuistossa. Potkuja jalkoihin ja mahaan. Ensin oli saanut kuulla olevansa neekeri ja raiskaaja. Vihapuhetta ja rasismia tämän päivän Suomessa”. Mieti mitä teet? Tämä kirjoitukseni on mietittyä. Nuo tytöt, ymmärsivätkö he vielä täysin mitä tekivät. Ehkä, ehkä eivät. Joka tapauksessa he joutuvat tutkinnan kohteeksi tekemisestään, teko ei häviä minnekään. Meillä Suomessa tuntuu nyt aika lailla hyväksytyltä, ylevältä(huh huh huh…) käyttää termejä raiskaaja, mutiainen jne. Mihin se vie, mitä siitä seuraa?

Ihmisen historiansa tunteminen kulkee yhä lyhyemmällä jänteellä. Viikkolehti Seurassa kirjailija Jari Tervolta on kolumni ”Rasistien tyhmyys on todiste siitä, että suomalainen geeniperimä kaipaa pikaista rikastamista”. Jutussaan Tervo muistuttaa myös suomalaisten maastamuutosta Ruotsiin. Jutun alku kertoo siitä, mitä mamut ovat täällä Suomessa tehneet, mm. Fazerit, Finlaysonit jne. Kirjoittaessani kuuntelen Ruotsissa asuvan Darya Pakarisen esitystä  Suomalainen neekerilaulu.  ”Oi suomalainen, suomalainen baby ja suomalainen leidi, kai kumpaakin kuin ihmistä voi aina rakastaa”. Tuon kappaleen sanat kertoivat suomalaisten halusta olla tasaveroisia ruotsalaisten rinnalla. 1974 ilmestyneellä Siirtolaisen tie levyllä olleen sanoituksen on tehnyt Arvo Salo. Kyse ei ole nyt sen ihmeellisemmästä asiasta kuin että voisimme kohdella toisiamme ihmisinä. Vai onko se niin vaikeaa?