Kannatuksen lasku jatkuu …

Kannatuksen lasku jatkuu, eiköhän lähdetä siitä että pohja oli tässä. Päätetään näin!

Tiukka työpäivä on edessä, illalla voi olla tyytyväinen kun se on takana. Olen kuitenkin huomattavasti onnellisemmassa asemassa kuin iso liuta suomalaisia, sillä minulla on se työpaikka.

Poliitikko Pirttijärvi viittaa lopussa olevaan linkkiin, jossa todetaan demareiden kannatuksen olevan edelleen laskussa. Sinällään se ei ole yllätys, Sami Borg viittaa ihmisten käyttäytymiseen. Mutta huolia tällainen suunta aiheuttaa. Vaikka valittava politiikka näyttää olevan sellainen, mitä ihmiset eivät puheissaan oikein kannata, teoissaan he ovat sitä tehneet ja näyt-tävät edelleen kannattavan, vaikka linjauksia on jo tiedossa.
Yksi ajatus, joka nousee itsellä mieleen, on se että me ajattelemme aina että leikkaukset eivät koske minua ja koskevat, muita ne koskevat enemmän. Toinen linja on se,että me ajattelemme että tämä on pakko.

Elektrobitti myy keskeisiä liiketoimintoja ulos, myyntisummasta paljon menee osakkaille. He maksavat veroja siitä, mutta miten paljon ja miltä osin se myynti lisää työllisyyttä ja yhteiskuntamme hyvinvointia. En tiedä, en osaa sanoa.
Mikä on tuon Hesari gallupin viesti? Eilen yksi ystävä kysyi minulta, onko demareilla menossa prosessi tämän vaalituloksen jälkeen. Totesin, että jatkuva prosessi tällaisessa tilanteessa täytyy olla.

Tiedän, että asioita mietitään. Mutta toivon, toivon syvästi että ne oikeaoppisten kuorot lopettavat toistensa haukkumisen. Keskinäinen loanheitto julkisuudessa, jota moni nyt on pettyneenä harrastunut, loppuu ja lähdetään rakentamaan toimivaa vuoropuhelua jäsenistön ja äänestäjien kanssa. Toiset sanoo, että järjestötyötä on kehitettävä ja muutettava, toiset sanovat ettei ongelma ole siinä.

Ongelmia on varmasti monia, ja ne on perattava. Moni meistä sanoo, että olemme unohtaneet entisen peruskannattajakuntamme. Ehkä, mutta ennen kaikkea he ovat jättäneet meidät. Emme ole voineet tarjota heille sitä, mitä he haluavat, koska maailma on muuttunut. Vastauksemme ja ehdotukset eivät ole saaneet vastakaikua heiltä.Ja onhan sekin totta, että kannattajakuntamme ikääntyy ja aivan totta, kuolee pois.

Emme ole toistaiseksi voineet tarjota niitä asioita. joita nuoret haluavat ja muuttuva äänestäjäkunta toivoo. Siinä on yksi asia, joka on jatkossa pakko ottaa huomioon, haluavat puolueemme sisäiset änkyrät sitä tai ei.Ideologista keskustelua puolueen suunnasta on tarpeen käydä, mutta se ei saa olla liian korkealentoista ja itsetarkoitus.Ideologia,periaatteet ja konkretia on saatava toimimaan yhdessä.

Vaaleja tulee, vaaleja menee, mutta yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä säilyy. Meidän on tehtävä parhaamme, jotta voimme tarjota järjestelmän kautta hyvää politiikkaa ja hyviä ratkaisuja.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1432008929314

Mainokset

Terävät kyvyt ja kuluneet naamat

Tähän mennessä olen ajanut vaalitapahtumiin liittyvää ajoa noin 4300 km. Vaaleihin on aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kulkeminen kiihtyy ja oikeastaan tärkeimmät päivät ovat edessä. Niin puolueen kuin yksittäisen ehdokkaan on säilytettävä linjansa ja heidän on oltava uskottavia.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 3.4.2015 todetaan liikkuvien äänestäjien osuuden kasvaessa kasvavan paineen suuntautua kohti yleisödemokratiaa eli kannattaa tehdä tekoja, jotka äänestetään jatkoon. Samassa kirjoituksessa todetaan edelleen, että yleisödemokratian tarpeista kumpuavia linjauksia voi olla vaikea sovittaa sellaisiksi, että ne miellyttävät vanhaa aktiivikaaderia.
Tuossa kirjoituksessa, josta pidin kovasti, todetaan edelleen, että jos juuret katkeavat ja aate väistyy esiintymisten tieltä, kehitys vie suomalaista politiikkaa yhä pinnallisemmaksi ja varovaisemmaksi, samalla henkilökeskeisyys kasvaa.

Yleisödemokratia on yksi ilmaus, toinen on gallupdemokratia. Kotisivuilleni tein tekstin Tarvitaanko meillä enää vaaleja. Taloustutkimus on ennakoinut kannatuskyselyjen perusteella Keskustalle 56 paikkaa, demareille 35. Eroa on turhan paljon, mutta hyvä puoli on siinä, että haasteita jatkotyölle löytyy, myös mahdollisuus näyttää vaaleilla ja äänestämisellä olevan todella merkitystä.. Itse olen pitkään kritisoinut gallupdemokratiaa, jossa politiikan linjan määrittelee kannatuskyselyt. Mietin puolittain vakavasti, tarvitsemmeko enää itse asiassa vaaleja, raastavaa kilpailua, johon hukkuu yhteistä rahaa ja monen omaa rahaa.

Kriittinen suhtautumiseni gallupeihin ei johdu Demareiden mielestäni edelleen huonoista luvuista, vaan niiden harjoitettavaa politiikkaa heikentävästä vaikutuksesta. Vaalien alla puolueiden erilaiset näkemykset ovat kuitenkin korostuneet, joka on hyvä asia. Ttoivottavasti asetelma säilyy myös vaalien jälkeen eli politiikka olisi palannut politiikkaan.

Noiden pohjalta tulee itsellä mieleen pari nostoa. Lankalauantain reissun mitta oli auton mittarista katsottuna 302 km. Kävin miettimään reissulla läpi kyllästymispistettä: kun saman naaman näkee eri tellingeillä noin 2 – 300 kertaa, ajattelee mm. (1) mitä se maksaa ja (2) väsyvätkö ihmiset naamaan ja tyyppiin.

Viime viikolla kuulin Eräjärvellä Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn kirjasta ”Kuka hullu haluaa poliitikoksi?”, jota en ole vielä lukenut. Kustantajan sivulta poimin seuraavat kaksi lyhyttä pätkää.
”Ovatko puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokratia likaantuneet, etääntyneet ja menettäneet vetovoimansa? ”Haluan toisenlaisen elämän”, lausui pääministeri Jyrki Katainen jättäessään tehtävänsä kesken kauden.”
”Poliitikon tehtävä on leikata, säästää ja selitellä. Houkutteleeko politiikka tässä tilanteessa maan parhaita kykyjä?”

Sitä jää miettimään, onko se kaveri jonka naaman näen Tampereen ympärillä 200 – 300 kertaa tai joka tuo lähes täysikokoisen kuvansa 100 km päähän kotoaan traktorin peräkärryä koristamaan niitä maan parhaita kykyjä. Toisaalta kuka määrittelee sen ketkä ovat maan parhaita kykyjä. Edelleen ei se, että on jollakin muulla elämänalalla kyky, sano että hän olisi maan parhaita kykyjä yhteisten asioiden hoitamisessa, siinä mistä politiikassa viime kädessä on kyse. Ja mainonta ei tee meistä maan parhaita kykyjä.

Lauantaina mietin naamoja katsellessani pitkien listojen mahdollisuuksia. Meillä ei ole kaksipuoluejärjestelmää, meillä ei ole myöskään selkeitä blokkeja. Todennäköisesti vaalien jälkeen neuvotellaan jonkun aikaa hallituksesta. Toivottavasti nyt ei tehdä pinnallista, näennäisesti yksimielistä ohjelmaa, josta riidellään seuraavat neljä vuotta, tai miten kauan hallitus kestääkään.

Olisiko hyvä vaihtoehto edetä listavaalien suuntaan, jossa henkilöt valikoituu puolueiden sisältä, siellä käytävissä jäsenäänestyksissä, joihin puolueen jäsenten lisäksi voisi myös halutessaan rekisteröityä jotakin tukisummaa vastaan äänestämään, vaikuttamaan millaisia henkilöitä haluaa eteenpäin. Summan ei tarvitse olla iso, ideana se että yksi ihminen ei voi mennä kaikkiin puolueisiin äänestämään. Listavaaleilla voisi puolueiden vaaliohjelma, sen sisältö olla se, joka ratkaisee valinnat ja vaalien tuloksen..

Ehdokkaana olen tyytyväinen, iloinen että minut hyväksyttiin ehdokkaaksi. Olen kohdannut paljon ihmisiä, saanut hyvää palautetta, myös tiukkaa kritiikkiä sekä puoluettani että yleensä poliittista järjestelmää kohtaan. Kampanja on ollut hieno kokemus, se on opettanut paljon. Positiivisia asioita ei ole monen puolueen televisiomainonta tai linjaukset viime päivinä. Kansanedustaja edustaa mielestäni kaikkia, myös niitä, jotka eivät äänestä häntä. Niiden toisten ihmisyyden kyseenalaistaminen ei ole hyvää pohjaa jatkolle, yhdessä tekemiselle yhteiseksi hyväksi.

Ja nyt; äänestämään.

Tarvitaanko meillä enää vaaleja?

Kirjoitin myös facebookiin tämän pohjana muutaman ajatuksen tulevien vaalien näkymistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä. Kannatusluvut ovat siis siinä vaiheessa, että demarit on edelleen toiseksi suurin puolue, vaalien yksi häviäjistä. Voittajiksi ennustetaan Keskustan ohella Vasemmistoliittoa ja myös Vihreitä. Jälkimmäisille muutokset vaalipiireissä saattavat tuoda myös lisäpaikkaa, olemassa oleva äänikynnys kahdessa uudessa, isossa piirissä on matalampi kuin vanhoissa.

Taloustutkimus on ennakoinut kannatuskyselyjen perusteella Keskustalle 56 paikkaa, meille 35. Eroa on turhan paljon, mutta hyvä puoli on siinä, että haasteita jatkotyölle löytyy, myös mahdollisuus näyttää vaaleilla olevan merkitystä..

Itse olen pitkään kritisoinut gallupdemokratiaa, jossa politiikan linjan määrittelee kannatuskyselyt. Mietin puolittain vakavasti, tarvitsemmeko enää itse asiassa vaaleja, raastavaa kilpailua, johon hukkuu yhteistä rahaa ja monen omaa rahaa. Kokoomuksen Eero Lehti näyttää hoitavan vaalit hienosti puolestamme, taloudellisesti huomattavasti halvemmalla Taloustutkimus Oy:n kautta. Ihmiset ilmoittavat keitä kannattavat ja koneet laskevat ja jakavat paikat.

En tiedä, omistaako Lehti enää Taloustutkimuksen, mutta lähden siitä, että omistaa. Hän ja hänen puolueensa kritisoivat toistuvasti julkisen talouden laajuutta, sitä pitäisi purkaa. Eilen ja tänään on YLE uutisoinut voimakkaasti Taloustutkimuksen tekemiä vaalien ennusteita ja lisäksi on puhuttu kolmen taloustutkimuslaitoksen Ylen pyynnöstä tekemästä vertailusta eduskuntapuolueiden vaaliohjelmien talous- ja työllisyyslinjauksia. Ne ovat hyviä juttuja, tarpeellisia juttuja, vai mitä? Ovatko nämä sen julkisen palvelun yrityksen olennaista tehtävää? Kriittisestä otteestani huolimatta pidän niitä informatiivisina, hyödyllisinä. Mutta ei niitä varmaan ilmaiseksi tehdä. Mikä siivu julkisen talouden sopeuttamistarpeesta saataisiin hoitumaan, jos esim. nämä toimeksiannot loppuisivat? Mitä ajatellaan julkisen sektorin – valtion ja kuntien – yhä kasvavasta konsulttiyritysten käytöstä tekemään suunnitelmia, valmistelemaan isoja ratkaisuja. Ovatko ne kaikki tarpeellisia? Yksityisen sektorin näkökulmasta ajatukseni lienee huono, koska se toteutuessaan kaventaisi yksityistä toimeliaisuutta.

Kriittinen suhtautumiseni gallupeihin ei johdu Demareiden mielestäni edelleen huonoista luvuista, vaan niiden harjoitettavaa politiikkaa heikentävästä vaikutuksesta. Vaalien alla puolueiden erilaiset näkemykset ovat korostuneet, toivottavasti asetelma säilyy myös vaalien jälkeen eli politiikka olisi palannut politiikkaan.