Mitä tekisin jos …

Sain ystäviltäni eilen sähköpostiketjun, jossa he miettivät tulevaa vaalitulosta. Joitakin jännitti. Vastasin heille ”Kirjattuna pitemmät ajot, noin 4662 km eli vaaleihin liittyen kaikkiaan noin 5000 km omalla autolla ajoa, satoja tunteja vapaaehtoistyötä eli ehdokkuutta ja siihen liittyviä asioita  ja reilut kolme tuhatta kohtaamista ihmisten kanssa, toiset pidempiä ja toiset lyhyempiä. Eilen olin aamulla kaksi tuntia palkkatöissä, sitten 9.30 – 19.00 vaalitöissä ja kun ajelin Juupajoelta Tampereelle, nukuin kaupan pihassa vartin. Olen tehnyt hitosti töitä, muut ehdokkaat myös. Minua ei jännitä, ei tarvitse. Olen tehnyt kovan jopin, se riittää”.

Nämä vaalit ovat olleet upeat vaalit, puolueella on ollut hyvä yhdessä tekemisen meininki. Kaikista asioissa emme aina ole samaa mieltä keskenämme, mutta ei tarvitsekaan. Se on demokratiaa. On hienoa, että voi olla mukana vaikuttamassa puolueessa, jossa arvostetaan myös erilaisia mielipiteitä..

Puolueemme menestys ja tulos henkilöidään puheenjohtajaan, kuinka hyvä hän on. Ihan rehellisesti ilman punaisia silmälaseja täytyy todeta, että ketään muuta politiikkkoa ei näissä vaaleissa ole varmaan kohdeltu yhtä ”pehmeästi” avokämmenellä kuin Antti Rinnettä. Epäonnistumisia varmasti on ollut, ne on huomioitu, onnistumisia, joita myös on ollut huomattavasti enemmän, ei ole vastaavasti rekisteröity.

Ystävilleni olen sanonut, että te ette äänestä näissä vaaleissa Antti Rinnettä, te äänestätte minua tai muita pirkanmaalaisia  ehdokkaita. Miten minä olen pärjännyt? Omasta mielestäni olen pärjännyt hienosti. Keskeisiksi teemoiksi nostin ”Eroon eriarvosta, Työtä ja Kasvua sekä Pidetään jokaisesta huolta”. Myös muihin teemoihin olen koettanut vastata ja jos on ollut vieras teema, olen etsinyt vastauksia ja palannut asiaan. Ylä-Pirkanmaalla alueellinen eriarvoisuus, se, että omaa aluettamme ja vastaavia alueita eri puolilla Suomea ei saa unohtaa, on noussut tärkeäksi. Muiden puolueiden edustajilta on välillä noussut vastauksina ”kysykää tärkeistä asioista”. Kaikki asiat, joista joku kysyy, ovat hänelle ja heille tärkeitä asioita. Näitä ovat mm. ilmastonmuutos, translaki, eutanasia eli joko se pitää hyväksyä tai ei hyväksyä, Haapamäen radan sähköistäminen niin Seinäjoelta, Jyväskylästä kuin Orivedeltä katsoen, ruokajonot jne. Jokainen on tärkeä asia.

Eilen kävin syömässä ”perinteisen” palkkiopizzani Koikkarissa Koivistonkylässä. Heillä on listalla Frutti Demari, joka on erinomainen pizza. Eilen vaihdoin sen Koikkariin. Tähän kampanjaan olen erittäin tyytyväinen, oli hienoa olla mukana. Kiitän tukiryhmää, muita ehdokkaita, perhettä, ystäviä, piirin työntekijöitä, piirin vpj. Kaisaa, jonka tuki oli tärkeä, kaikkia tapahtumissa kohtaamiani ihmisiä ja muistoissa Plattosen Hannaa, jonka tuki neljä vuotta sitten oli ehdoton sekä niitä tärkeitä ihmisiä, joita en ole tässä listannut.

Otsikkoon Mitä tekisin jos… eli tietysti menisi torstaina Helsinkiin, jossa on kuulemma eduskuntaryhmän kokous. Ja edustaisin seuraavan neljän vuoden aikana teitä kaikkia parhaan taitoni mukaan ja kiertäisin maakuntaa kuulemassa, mitä asiaa ihmisillä on vaalien välissä.

KIITOS!

 

Paikat jaettu …

Eduskuntavaaleihin on kaksi viikkoa aikaa ja jännitys tiivistyy. Toisaalta myös työtä täytyy tehdä entistä kiihtyvällä tahdilla.  Kohtaamispaikoilla nousee esille kysymyksiä niin teemoista, tulevasta puolueen menestyksestä, muiden puolueiden menestyksestä, tulevasta hallituspohjasta ja omasta äänimääärästä.

Pelkäätkö perussuomalaisten menestystä ja miten heidän suosionsa vaikuttaaminun kantoihini? En, en pelkää. Jokainen puolue tekee työtä omasta pohjastaan liikkeelle lähtien ja pitää olla kanta ja näkemys isoihin kysymyksiin. Esim. ilmastonmuutos on niin iso asia ja huoli mm. nuorille, että sitä ei voi naurahtaa olemattomaksi. Omat näkemykseni ovat syntyneet ja muokkautuvat ajan kanssa, mutta ei niitä muutella koko ajan ja ne eivät ole riippuvaisia muiden puolueiden, kuten Perussuomalaisten,  kannoista.

Sote ja eläkkeet keskusteluttavat, eläkkeistä ja eläkkeiden verotuksen korjaamisesta ja korotuksista pieniin eläkkeisiin olen saanut palautetta. Niille on tehtävä jotain, on viesti. Aktiivimalli on sitten purettava, muista se, minua ohjeistettiin. Mutta keskeiset teemat riippuvat myös siitä, missä liikkuu ja keitä kohtaa. Nuoret kysyvät ja haluavat tietää kantojani koulutuksesta, ilmastonmuutoksesta ja myös suhtautumisestani translakiin. Yhdessä paneelissa tuo kysymys sivuutettiin erään osallistujan toimesta sillä, että pitäisi keskittyä tärkeisiin asioihin, ei tuollaisiin. Kunnioittaminen on tärkeä asia, hänelle tuo kysymys ei ole tärkeä, mutta monelle se on myös avainkysymys. Samoin kuin suhde eutanasiaan, jota on kysytty sekä viime että näiden vaalien yhteydessä. Nämä ovat esimerkkejä asioista, jotka eivät ole mielestäni yksinkertaisia kysymyksiä päättää.

Oman puolueen menestykseen suhtaudun luottavaisesti, näkökantamme ovat hyviä, mietittyjä ja yhdessä valmisteltuja. Kaikesta ei tarvitse eikä voi olla jokaisen muun ehdokkaan kanssa samaa mieltä. Ikä ja taustat vaikuttavat mielipiteisiin. Ehdokkaat ovat hyviä, niin täällä Pirkanmaalla kuin eri puolilla Suomea. Ikähaitari on laaja, käsitys vanhojen ukkojen puolueesta romuttuu kun katsoo listaa. Meillä Pirkanmaalla nuorin ehdokas on 20- vuotias Sofia Julin, Vaasan vaalipiiriissä on 4 20 – 30- vuotiasta ehdokasta.

Ja otsikkoon eli Virroilla kysyttiin, olenko pettynyt kun en ole listattu sunnuntain Aamulehdessä mahdolliseksi yllättäjäksi. En, vastasin. Toki on selvää, että toiset lähtevät paremmista asetelmista, mutta yhtään paikkaa ei ole jaettu. Yllätyksiä on tapahtunut ennenkin, eduskunnasta on pudottu joskus ryminälläkin. Demareille puhutaan vaalipiiristämme viittä paikkaa, mutta se edellyttää kovaa työtä vaalipäivän iltaan saakka. Siinä työssä myös se etukäteen vähemmän ääniä saaviksi arvioitujen panos ja heille tulevat äänet ovat tärkeitä.

Kun olin neljä vuotta sitten ensimmäistä kertaa ehdokkaana, kysyttin olenko täyte-ehdokas. En ollut silloin, en ole nytkään. Tällaiselle ehdokkaalle on tilaus olemassa, täytän sen tilauksen. Miten pitkälle se riittää, se näkyy 14..4.2019.

Huonoja ja hyviä uutisia

Valtiovarainministeriön virkamiehet antoivat tänään maanantaina ohjeistuksia vaalien alla. Neljä vuotta sitten vastaavia ohjeistuksia käytettiin vahvasti hallitusohjelmaa muotoiltaessa. Niihin sitoutuneiden puolueiden hallitus on pysynyt koossa, natisten, mutta on pysynyt. Nyt Ylen mukaan virkamiehet verottaisivat ehdotustensa mukaan tulevaisuudessa vähemmän työtä ja enemmän kulutusta. Ehdotuksissa on esimerkkinä alennettujen arvonlisäverokantojen korotus. Uuden hallituksen valittavaksi jäisi siis korottaisiko se ruoan, lääkkeiden, kirjojen, ravintolamyynnin, taksien, paperisten lehtien vai elokuvalippujen veroa. Vaihtoehtona verotukselle ovat leikkaukset. Oma tunteeni on, että leikkaukset ja verotusratkaisut kohdistuvat jälleen enemmän pientuloisiin. Tuntuu, että nämä ihmiset ovat noissa virkamiesten ajatuksissa enemmän rasitteita kuin tasavertaisia kansalaisia.

Siteeraan tähän suoraan perustuslain 19 pykälän: ” Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”.

Lyhyenä toteamuksena tuohon totean, että yhä enemmän tuo kirjaus näyttää kuolleelta kirjaimelta. Valitettavasti. Tuossa pykälässä mielestäni julkinen valta sitoutuu tarjoamaan perustoimeentulon, riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja vielä edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimisesta järjestämistä. Ei kuulosta siltä, miten asioita nykyisin hoidetaan ja arvotetaan.

Aamulla ajattelin kirjoittaa blogin parista muusta asiasta. Ne kulkevat tässä tekstissä mukana. Toinen niistä oli aamulla lukemani uutinen FST:stä. Siinä oltiin huolissaan demokratiasta, koska ruotsinkielisten lehtien tilaajaluvut ja myös ruotsinkielisen kanavan katsojat luvut pienevät. Osa ruotsinkielistä aluetta jää pimentoon, niistä ei kerrota tiedotusvälineissä. Mielestäni näistä alueista ja niiden asioista tulisi kertoa, pimentoon jäämisessä on kyse yhdestä esimerkistä alueellisesta eriarvoistumisesta.

Ystäväni Martti muistuttaa usein, että meidän on syytä muistaa myös positiivisia asioita ja kertoa niistä, ei vain negatiivisista, joita niitäkään ei ole syytä piilottaa. Kun tässä olen kritisoitunut hallitusta ja myös Valtiovarainministeriön virkamiesten painotuksia, otan lopuksi myönteisen asian. Valtiovalta haluaa pysäyttää tai ainakin hidastaa yleisiä kyläkauppakuolemia uudella tukimuodolla. Hallitus on valmis pumppaamaan elinvoimaa harvaan asutun maaseudun kyläkaupoille, mutta edellyttää niiden tarjoavan muitakin palveluja kuin kauppapalveluja.

Kyläkaupat monipalvelukeskuksina -kokeiluhankkeessa kyläkauppa voi saada tukea enintään 15 000 euroa, jos se täyttää asetetut vaatimukset. Ehtona on muun muassa, että avustuksen saaja sitoutuu tarjoamaan normaalien kauppapalvelujen ohella myös vähintään kahta muuta palvelua kahden vuoden ajan. Näitä ovat posti-, käteisnosto, apteekki- ja polttoainejakelupalvelu. Säädös on määrä panna toimeen vielä Sipilän hallituksen aikana ja tukihaku on tarkoitus avata hakijoille ensi syksynä. Tuelle on osoitettu miljoonan euron määräraha valtion tämän vuoden talousarviossa.

Kiitos Juha Sipilän hallitus ja ministeri Jari Leppä. Ihmiset ja äänestäjät minun nykyisellä kotiseudullani tykkäävät tästä hankkeesta, vaikka kauppoja on myös täälläpäin runsaasti suljettukin viimeisten vuosien aikana.

Vaalimietteitä

Kuun vaihteessa uutisoitiin eduskuntavaalien osalta ”vapaista paikoista”. Ääniä on ”jaossa” runsaasti, koska eduskunnasta pois jättäytyviä kansanedustajia on useita, yhteensä ilmeisesti tässä vaiheessa kolmisenkymmentä. Demareissa ei luopuvia kansanedustajia ole tiedossa runsaasti, Pirkanmaalla ehdolle ovat asettuneet kaikki istuvat kansanedustajat. Puolueen piirikokouksessa esiteltiin näkymiä vaaleihin, läpimenoa luvattiin kaikille nykyisille kansanedustajille eli muut ehdokkaat kilpailevat mahdollisista lisäpaikoista. Näin toki on luonnollista, mutta ei sentään kiveenhakattuna. Vaaleissa tulee mieleen raviurheilun tasotuslähdöt. Ryhmälähdössä juostava matka on kaikille hevosille sama. Sellainen olisi hyvä vaaleissakin. Nämä ovat kuitenkin enemmän kuin tasoituslähtö. Raveissa paalulta lähtevät vähemmän tienanneet. Vaaleissa tilanne on toinen, koen lähteväni moneen verrattuna takamatkalta. Mutta, mukana ollaan ja tosissaan. Tehdään töitä asioiden takia, ihmisten eteen ja porukalle.

Mutta vapaistaäänistä, ydinryhmien lisäksi kaikki muut äänet ovat teoriassa vapaita ääniä. Äsken mainitsemani istuvien kansanedustajien etu on tosiasia, ei sitä voi kokonaisuudessaan muuksi muuttaa. Samalla takavuosilta esimerekkejä löytyy pudonneista kansanedustajista. Puolueen kannatus ei riitä tai istuntokaudella edustaja on tehnyt virheitä, joista saa ”maksaa”. En ole käynyt läpi noita eduskunnasta jättäytyviä edustajia, mutta arvelen, että joukossa on myös niitä, jotka menettelevät fiksusti eivätkä asetu ehdolle. Näin voi jättää eduskunnan kunniakkaasti luopumalla paikastaan, ei putoamalla.

Tämä blogin on jälleen väline kertoa asioista eteenpäin. Teksti on pidempää, asioiden pohdintaa. Olennaista on vain saavuttaa ihmisiä, saavuttaa enemmän kuin mitä neljä vuotta sitten onnistuin tekemään. Monelle kasvokkainen juttelu on se tärkein muoto kohdata ihmisiä. Mänttä-Vilppulan osalta olen paremmassa asemassa kuin edellisissä vaaleissa. Nyt paitsi asun täällä, olen täällä myös töissä. Käyn kaupoissa enemmän jne. Oma etunsa siitä on. Kuitenkin paljon ääniä pitää saada muualta kuin täältä. Kirjoittaminen, liikkuminen ja tukiryhmä ovat tärkeitä asioita. Kaikessa olennaista on yhdessä tekeminen.

Vaalien päivämääärän siirtyminen lähemmäs ei enää tapahdu, näin uskon. Istuvan hallituksen aikarajat kiiteellisessä asioiden käsittelyssä ovat paukkuneet. Kuitenkin uskon, että esim. sote- uudistus tulee käsittelyyn. Ainakaan tällaiselle tavalliselle ihmiselle ei ole tullut mitään vinkkiä siitä, että asiat tapahtuisivat toisin. Eduskunnan verkkosivujen mukaan eduskunta jää joululomalle 21.12.2018 ja palannee töihin 7.1 alkavalla viikolla. Mitä nyt seuraavalla kahdella viikolla vielä voi tapahtua, en osaa ennakoida.

Raveissa paalulta lähtevät vähemmän tienanneet. Vaaleissa tilanne on toinen, koen lähteväni moneen verrattuna takamatkalta. Tämä teksti on palanen näkymistäni, kertomistani. Facebook-sivulla https://www.facebook.com/pirttijarvi2015/ kommentoin pääosin lyhyemmin, ajankohtaisia asioita. Toisten tekstit, uutiset ovat niitä, joitten kautta pääsee kiinni tärkeisiin asioihin. Kuitenkin niin, että kertoo mitä mieltä itse on, mitä ajattelee. Sivuja kannattaa käydä tykkäämässä, sivujen tekstejä kannattaa jakaa, niin myös minä näyn enemmän.

Uskottavuus

Äänestäjät hakevat aitoja ihmisiä, jotka kuuntelevat, keskustelevat ja joilla ei tunnu olevan kiire minnekään. Jokainen ihminen on siinä hetkessä se tärkein ihminen, puoluekannasta ja ajatuksista riippumatta. Aidoille, uskottaville ja luotettaville ihmisille on tilausta eduskuntaan.

Vaalikampanjassa ovat menossa viimeiset päivät. Kilpailu tulevan hallituksen muodostajista ja samalla maamme tulevaisuuden linjasta on kiristynyt. Itselläni on ollut etuoikeus seurata vaalikampanjaa sisältä päin. Tässä poimin muutamia ajatuksia ja myös toiveita.

Ensimmäisenä mietin äänestysprosenttia, mihin suuntaan se on menossa. Kampanjapaikoilla olen tavannut pääasiassa ihmisiä, jotka ovat menossa äänestämään tai viime päivinä jo niin tehneet. Liikkuminen siellä, missä ehdokkaita on muokkaa vastaajan politiikkaan jollain tavalla myönteisesti suhtautuvaksi. Otos on kaikkea muuta kuin edustava, toisilla paikoilla kysyttynä saattaisi vastausten painopiste olla toisenlainen. Mutta: yllättävän vähän on tullut toistaiseksi vihaisesti tokaistuja ”no en varmasti, sillä ei ole mitään merkitystä”- kommentteja. Osa epäilee äänensä merkitystä, mutta aikoo kuitenkin ylläpitää oikeuttaan valittaa huonoista päätöksistä ja linjoista äänestämällä.

Vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaaleissa Suomessa asuvien äänioikeutettujen äänestysprosentti jäi alle 70 prosenttiin mutta nousi vuoden 2011 vaaleissa hieman sen yli. Tarkka äänestysprosentti oli 70,5. Jos nyt päästään lukuun 72,2 %, se olisi paras äänestysprosentti sitten vuoden 1987 vaalien. Onnistutaanko noin kovissa tavoitteissa? Itsellä on sellainen tunne, että onnistutaan tai ainakin päästään hyvin lähelle.

Ketkä sitten menestyvät vaaleissa? Kaikki puolueet kertovat meneillään olevan hyvää ”pöhinää” ja kyselyt osoittavat kaikkien mielestä heille positiivista suuntaa. Alexander Stubb kertoo käänteen kokoomuksen kannatukseen tekevän loppumetrien jalkatyön: ” Olen tehnyt katugallupeja. Ne ovat aivan erilaiset. Ykkönen ei ole karannut minnekään”.
Voinko sanoa, että tuo pitää paikkansa tai ei pidä paikkansa. Vaalikopeilla ja erilaisissa tilaisuuksissa niin Perussuomalaisilla kuin Keskustalaisilla on yhtä vankka luotto omaan kannatukseen. Jos ensimmäinen ajatukseni äänestysprosentista pitää paikkansa, se suosii enemmän Perussuomalaisia, ja niin, meitä Demareita.

Uskonko meidän omiin mahdollisuuksiimme? No totta ihmeessä uskon. Kokonaisuudessaan niin puolueväki kuin ehdokkaat ovat mielestäni jaksaneet touhuta ja kiertää innokkaasti, josta heille iso kiitos. Väsymyksen merkkejä en ole nähnyt. Jos itseltäni kysytään, väsyttääkö, vastaan että ei tarpeettomasti. Päivät ovat pitkiä ja ajamista tulee aika lailla. Mänttä-Vilppula ja Katiskalahdenkatu eivät ole maakunnan keskipisteitä, joten lähes kaikkialle on pitkä matka. Mutta ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan asioiden läpikäyminen ovat ne asiat, jotka tekevät tästä ainutlaatuisen kokemuksen. Jos nyt kysyttäisin uudestaan ehdokkuudesta, vastaus olisi kokemuksien perustella vielä vahvempi kyllä.

Miksi tekstin nimi tällä kertaa on uskottavuus? Viimeisen hallituskauden aikana kansalaisten luottamus politiikan tekijöihin on ollut koetuksella. Kuitenkin edustuksellinen demokratia on järjestelmämme nyt ja myös tulevaisuudessa – toivottavasti. Eri kohtaamispaikoilla on puhuttu asianomaisten kannalta tärkeistä kysymyksistä kuten eläkkeistä, lapsilisistä, työllistymisestä tai työllistämisen esteiden poistamisesta, liikenteen ongelmista sekä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Näiden rinnalla on kulkenut uskottavuus: voiko minuun päätöksentekijänä luottaa kun moni entisistä on luvannut sitä ja tätä, mutta asiat ovat ennallaan.

Meillä ehdokkailla ja erityisesti niillä kahdellasadalla, jotka valitaan, on todellinen näytön paikka. Tämä voi tuoda myös yllätyksiä eduskunnan kokoonpanoon nimenomaan puolueiden sisällä. Äänestäjät hakevat aitoja ihmisiä, jotka kuuntelevat, keskustelevat ja joilla ei tunnu olevan kiire minnekään. Jokainen ihminen on siinä hetkessä se tärkein ihminen, puoluekannasta ja ajatuksista riippumatta. Aidoille, uskottaville ja luotettaville ihmisille on tilausta eduskuntaan.

Vaativa suoritus

Elämäni ensimmäiset eduskuntavaalit ehdokkaan roolissa ovat loppusuoralla. Samalla kertaa kyse on ollut sekä ultrapitkänmatkan juoksusta että todellista herkkyyttä vaativasta pikajuoksukisasta.

Viikko sitten kirjoitin seuraavaa:

”Noiden pohjalta tulee itsellä mieleen pari nostoa. Lankalauantain reissun mitta oli auton mittarista katsottuna 302 km. Kävin miettimään reissulla läpi kyllästymispistettä: kun saman naaman näkee eri tellingeillä noin 2 – 300 kertaa, ajattelee mm. (1) mitä se maksaa ja (2) väsyvätkö ihmiset naamaan ja tyyppiin.”

Vauhti näyttää vain kisassa kiihtyneen. Itse olen tiivistänyt tahtia viimeiselle kahdelle viikolle ja pyrin käymään vaalipiirimme läpi mahdollisimman kattavasti. Eilen minulta kysyttiin, ajanko myös Hervannan ja hervantalaisen asiaa. Vastaus oli kyllä. Yksi kampanjassani esille nousseista tavoitteista on ollut koko Pirkanmaan tasapuolinen kehittäminen. Mäntän taajamassa asuvana tiedän Mänttä-Vilppulan asioista ja tarpeista parhaiten, mutta jotta meidän aluettamme voidaan kehittää ja saada sille tukea, tulee asenne koskea samoin koko muuta maakuntaa. En unohda Tamperetta, mutta myös esim. Mänttä-Vilppula, Virrat, Kihniö ja Punkalaidun ovat olennainen osa maakuntaamme.

Täältäpäin tulee ehdokkaalle matkakilometrejä runsaasti, menee minne tahansa. Kun lähtee jonnekin, siellä kannattaa myös kuluttaa aikaa. Usealla paikkakunnalla on samalla pienellä pläntillä meidän ehdokkaiden lisäksi myös muiden ryhmien ehdokkaita, meneillään on kova taistelu äänistä. Monella ehdokkaalla poikkeamiset näyttävän olevan nopeita, alle puoli tuntia ja eteenpäin. Jo nimeä saaneilla ehdokkailla se saattaa riittää ja kun ei ole kauaa, ei ainakaan joudu vastaamaan moneen hankalaan kysymykseen. Mainonnan luoma mielikuva dynaamisesta ja varteen otettavasta vaihtoehdosta säilyy. Äänestäjän näkökulmasta tuo ei ole mielestäni säännöllisesti toistuvana vakuuttavaa toimintaa.

Yhtenä mielikuvana on jäänyt se, että paitsi meiltä ehdokkailta ja tukiryhmiltä vaaditaan jaksamista, sitä samaa vaaditaan myös äänestäjiltä. Esitteiden ja erilaisten oheistuotteiden tarjonta on mittavaa. Tavara, kuva, toisten kehut ja kynä eivät vain anna kuvaa siitä mitä ehdokas tietää ja mitä mieltä hän on asioista. Toivon, että viimeisen viikon aikana te lukijat pidätte meitä ehdokkaita tiukoilla, kysytte mielipiteitä erityisesti omalta kannaltanne tärkeistä asioista. Kaikesta emme varmasti ole kanssanne samaa mieltä, mutta sellaisen ehdokkaan saa vain ryhtymällä itse paitsi aktiiviseksi äänestäjäksi myös vaikuttamaan politiikassa sen rakenteiden mukaan puolueissa ja valitsijayhdistyksissä.

Entinen kansanedustaja Jörn Donner mainosti kirjallisuutta toteamalla ”lukeminen kannattaa aina”. Äänestäminen kannattaa myös aina, nyt jälleen jokainen annettu ääni on ratkaisevassa asemassa.

Terävät kyvyt ja kuluneet naamat

Tähän mennessä olen ajanut vaalitapahtumiin liittyvää ajoa noin 4300 km. Vaaleihin on aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kulkeminen kiihtyy ja oikeastaan tärkeimmät päivät ovat edessä. Niin puolueen kuin yksittäisen ehdokkaan on säilytettävä linjansa ja heidän on oltava uskottavia.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 3.4.2015 todetaan liikkuvien äänestäjien osuuden kasvaessa kasvavan paineen suuntautua kohti yleisödemokratiaa eli kannattaa tehdä tekoja, jotka äänestetään jatkoon. Samassa kirjoituksessa todetaan edelleen, että yleisödemokratian tarpeista kumpuavia linjauksia voi olla vaikea sovittaa sellaisiksi, että ne miellyttävät vanhaa aktiivikaaderia.
Tuossa kirjoituksessa, josta pidin kovasti, todetaan edelleen, että jos juuret katkeavat ja aate väistyy esiintymisten tieltä, kehitys vie suomalaista politiikkaa yhä pinnallisemmaksi ja varovaisemmaksi, samalla henkilökeskeisyys kasvaa.

Yleisödemokratia on yksi ilmaus, toinen on gallupdemokratia. Kotisivuilleni tein tekstin Tarvitaanko meillä enää vaaleja. Taloustutkimus on ennakoinut kannatuskyselyjen perusteella Keskustalle 56 paikkaa, demareille 35. Eroa on turhan paljon, mutta hyvä puoli on siinä, että haasteita jatkotyölle löytyy, myös mahdollisuus näyttää vaaleilla ja äänestämisellä olevan todella merkitystä.. Itse olen pitkään kritisoinut gallupdemokratiaa, jossa politiikan linjan määrittelee kannatuskyselyt. Mietin puolittain vakavasti, tarvitsemmeko enää itse asiassa vaaleja, raastavaa kilpailua, johon hukkuu yhteistä rahaa ja monen omaa rahaa.

Kriittinen suhtautumiseni gallupeihin ei johdu Demareiden mielestäni edelleen huonoista luvuista, vaan niiden harjoitettavaa politiikkaa heikentävästä vaikutuksesta. Vaalien alla puolueiden erilaiset näkemykset ovat kuitenkin korostuneet, joka on hyvä asia. Ttoivottavasti asetelma säilyy myös vaalien jälkeen eli politiikka olisi palannut politiikkaan.

Noiden pohjalta tulee itsellä mieleen pari nostoa. Lankalauantain reissun mitta oli auton mittarista katsottuna 302 km. Kävin miettimään reissulla läpi kyllästymispistettä: kun saman naaman näkee eri tellingeillä noin 2 – 300 kertaa, ajattelee mm. (1) mitä se maksaa ja (2) väsyvätkö ihmiset naamaan ja tyyppiin.

Viime viikolla kuulin Eräjärvellä Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn kirjasta ”Kuka hullu haluaa poliitikoksi?”, jota en ole vielä lukenut. Kustantajan sivulta poimin seuraavat kaksi lyhyttä pätkää.
”Ovatko puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokratia likaantuneet, etääntyneet ja menettäneet vetovoimansa? ”Haluan toisenlaisen elämän”, lausui pääministeri Jyrki Katainen jättäessään tehtävänsä kesken kauden.”
”Poliitikon tehtävä on leikata, säästää ja selitellä. Houkutteleeko politiikka tässä tilanteessa maan parhaita kykyjä?”

Sitä jää miettimään, onko se kaveri jonka naaman näen Tampereen ympärillä 200 – 300 kertaa tai joka tuo lähes täysikokoisen kuvansa 100 km päähän kotoaan traktorin peräkärryä koristamaan niitä maan parhaita kykyjä. Toisaalta kuka määrittelee sen ketkä ovat maan parhaita kykyjä. Edelleen ei se, että on jollakin muulla elämänalalla kyky, sano että hän olisi maan parhaita kykyjä yhteisten asioiden hoitamisessa, siinä mistä politiikassa viime kädessä on kyse. Ja mainonta ei tee meistä maan parhaita kykyjä.

Lauantaina mietin naamoja katsellessani pitkien listojen mahdollisuuksia. Meillä ei ole kaksipuoluejärjestelmää, meillä ei ole myöskään selkeitä blokkeja. Todennäköisesti vaalien jälkeen neuvotellaan jonkun aikaa hallituksesta. Toivottavasti nyt ei tehdä pinnallista, näennäisesti yksimielistä ohjelmaa, josta riidellään seuraavat neljä vuotta, tai miten kauan hallitus kestääkään.

Olisiko hyvä vaihtoehto edetä listavaalien suuntaan, jossa henkilöt valikoituu puolueiden sisältä, siellä käytävissä jäsenäänestyksissä, joihin puolueen jäsenten lisäksi voisi myös halutessaan rekisteröityä jotakin tukisummaa vastaan äänestämään, vaikuttamaan millaisia henkilöitä haluaa eteenpäin. Summan ei tarvitse olla iso, ideana se että yksi ihminen ei voi mennä kaikkiin puolueisiin äänestämään. Listavaaleilla voisi puolueiden vaaliohjelma, sen sisältö olla se, joka ratkaisee valinnat ja vaalien tuloksen..

Ehdokkaana olen tyytyväinen, iloinen että minut hyväksyttiin ehdokkaaksi. Olen kohdannut paljon ihmisiä, saanut hyvää palautetta, myös tiukkaa kritiikkiä sekä puoluettani että yleensä poliittista järjestelmää kohtaan. Kampanja on ollut hieno kokemus, se on opettanut paljon. Positiivisia asioita ei ole monen puolueen televisiomainonta tai linjaukset viime päivinä. Kansanedustaja edustaa mielestäni kaikkia, myös niitä, jotka eivät äänestä häntä. Niiden toisten ihmisyyden kyseenalaistaminen ei ole hyvää pohjaa jatkolle, yhdessä tekemiselle yhteiseksi hyväksi.

Ja nyt; äänestämään.

Vaaleissa kannattaa käyttää äänioikeutta

KMV-lehden pääkirjoitus oli tänään otsikoitu Vaaleissa kannattaa käyttää äänioikeutta. Pääkirjoituksessa oli aluksi mainittu istuva kansanedustaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Arto Pirttilahti ja hänen ehkä kovimpana paikallisena haastajana perussuomalaisten Timo Tukia, kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Molempien kohdalla ansioksi on laskettu kaupungin talouskokan kohoaminen pinnan päälle. Demarit ovat valtuustossa olleet mukana tekemässä samoja päätöksiä, joista ansio annetaan nyt Pirttilahdelle ja Tukialle

”Edellisten ohella vaalien paikalliseksi yllättäjäksi saattaa nousta demareiden Eero Pirttijärvi. Pieni takamatka on hyvällä suorituksella mahdollisuus kuroa umpeen”.
Demarit ovat edelleen kaupungin puolueista suurin ja äänimäärämme on myös eduskuntavaaleissa ollut suurin. Takamatka, kenellä se on ja kenellä ei. Hyvä että nyt kuitenkin on huomattu, töitä tässä on edelleen tehtävä ja lujasti. Neljäs paikallinen ehdokas, Kristillisdemokraattien Tommi Meronen on määritelty tuntemattomaksi suuruudeksi, toki todetaan vaaleihin olevan vielä aikaa. Tarkistin vielä, että puolue on ollut nimeltään Suomen Kristillisdemokraatit vuodesta 2004. Lehdessä ollut ilmaisu kristilliset liittyy tuota edeltävään aikaan, nyt puhutaan Kristillisdemokraateista.

Sitoutumattoman paikallislehden linja on selkeä, mutta hyvä puoli siinä meille demareille on se, että se haastaa tekemään ja näyttämään ettei ennakkoon ole määritelty mitään paikkaa ja asemaa.