Pettyä voi moneen asiaan

Viime viikolla keskusteltiin myös eläkkeistä. Peruspalveluministeri Annika Saarikko totesi Helsingin Sanomien mukaan, että yli 80- vuotiaiden määärä kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä, mikä tarkoittaa suurta muutosta maan väestönsuhteessa. En epäile, etteikö tuo muutos ole tapahtumassa.

Ministeri Saarikko toteaa myös, että hän on siksi varovainen lupauksissa, että eläkkeitä korotettaisiin. Saarikko toteaa Helsingin Sanomien mukaan, että: ”Minustakin olisi kohtuullista, että pienituloisille annettaisiin enemmän euroja. Mutta haluan , ettei Suomeen muodostuvaalien jälkeen iso joukko pettyneitä, joille on luvattu turhia asioita”.

Pettyneitä. Turhia asioita. Kun luin tuon pätkän Helsingin Sanomista, olin vihainen. Olin vihainen siksi, että nämä ovat niitä asioita, joihin pitää kiinnittää huomioita. Onko se, että pienituloisille eläkeläisille ja yleensä pienituloisille maksettaisiin hieman parempia eläkkeitä, palkkoja tai tukia, jos he joutuvat elämään tukien varassa, turha asia. Kun vuodesta toiseen elää toimeentulominimissä, ehkä sen alapuolella, se turhauttaa, synnyttää katkeruutta. Ei oikein enää usko, että elämään voi tulla muutoksia. Tekstin voi lukea monella tavalla, myös tulkita monella tavalla. Tulkitsen tuon suoran lainauksen niin, että satsaaminen siihen, että pienituloisten eläkeläisten asemaa parannettaisiin, on turha asia. Ja pettymyksestä, pettymys kohdistuu mahdollisesti myös tai enemmän siihen kokemukseen, että omaa panosta ei arvosteta.

Vaalien keskeiseksi teemaksi näyttää nousevan turvapaikanhakijat ja erityisesti alaikäisiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö. Tuo on iso ja tärkeä kysymys. Mutta unohtuvatko nämä muut asiat sen taustalle. Nämä asiat, jotka ovat kotikutoisia ja liittyvät ihmisen arvostukseen. Sama koskee sitä paljon puhuttua sote-uudistusta, saadaanko se tässä ajettua läpi kaikkine valuvirheineen ja eriarvoisuutta luovine rakenteineen. Asia, josta uskon kirjoittavani jatkossa on tällä hallituskaudella toteutettu perustoimeentulotuen siirto Kelaan, mitä se purki vai synnyttikö se lisää päälekkäisyyksiä.

Lopuksi, aivan viime aikoina en ole nähnyt niitä juttuja, jossa testataan, pärjääkö toimeentulotuen perusosalla kuukauden. Onneksi. Ihminen, joka pääosan vuotta saa aivan toisenlaista tuloa, suurempaa, pärjääkin. Mutta kun kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, sinun on pärjättävä tuolla noin viidelläsadalla eurolla, hankittava sillä kaikki, myös vaatteesi, tilanne voi olla toinen. Toki jotkut sillä pärjäävät, mutta jostakin joutuu suurin osa luopumaan, muille arkisista asioista.

Moneen asiaan voi pettyä. Minulle ylimielinen suhtaututuminen siihen, miten tiukoilla merkittävä osa suomalaisista on, on sellainen. Ja tiukoilla on nuoria, lapsiperheitä ja vanhuksia.

Kunnioitus ja arvostus, katoavia luonnonvaroja

 

Tekstit elävät hyvin vuosien kuluttavasta vaikutuksesta huolimatta. Moni asia on aina vaan ajankohtainen. Tässä tuntuu, että kunnioitus ja arvostus vähenevät yhä enemmän ja kiihtyvää vauhtia. Minun mielestäni. Tästä hyvä esimerkki on viime viikolla keskusteluun noussut kokoomuspoliitikko Otto Meren twiitti: ”Ilmainen neuvo kaikille perinnän aiheuttamien vaikeuksien kanssa painiville: laskut kannattaa maksaa ajoissa”.  Oma juttuni on tällä kertaa vuodelta 2009. Se on muokkaus puheenvuorosta Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen päiviltä.

Otsikkoni syntyi hyvin nopeasti. Mitä enemmän sitä olen miettinyt, sen sopivammalta se on tuntunut. Tosin otsikkoa voi perustellusti kritisoida, monen mielestä ne ovat olemassa, nyt vain niiden kohde on jossain muualla kuin ennen.

Vuodelta 2007 löysin Kauppalehden verkkosivuilta nimimerkin Mobile Cowboy blogin. Kirjoittaja pohtii mm. seuraavaa: ”Vaikka asioiden muuttuminen on hyvä asia, niin silti olisi jotain hyvä pitää mukanaan menneisyydestäkin. Itseäni ainakin kovasti vaivaa nykyään kunnioitus ja sen puute monilla tasoilla tätä yhteiskuntaa. Tuntuu, että molemminpuolinen kunnioitus on katoava luonnonvara, eikä kukaan ole huolissaan sen katoamisesta. Tämä kunnioituksen puute ilmentyy monella eri tavalla ja monella eri tasolla aivan meidän jokapäiväisessä elämässä” Yksi esimerkki kunnioituksen puutteesta oli seuraava:

”Yritykset irtisanovat työntekijöitä tuloksen ollessa hyvä ja odottavat, että kahden kuukauden YT-jännityksen jälkeen jäljelle jääneet työntekijät ovat motivoituneita ja tulevat tekemään irtisanottujenkin työmäärän..

Arvostukselle löytyvät synonyymeinä mm. pieteetti, kunnioitus, suosionosoitus, respekti. Viimeinen on hieno ilmaisu sekin, mutta luonteeltaan – minun suuhuni kuitenkin vieraampi. Olen käyttänyt sitä viimeksi eräässä luokkatilanteessa, jossa pari oppilasta puhui keskenään. Pyysin heitä ottamaan huomioon sen, että olen valmistautunut tilanteeseen, tekeväni työtäni ja osoittamaan vähän respektiä. Silloin sanalla oli vaikutuksensa.

Vuosia olemme saaneet kuulla järjestötoiminnan merkityksestä ja iskusanoja ovat mm. osallisuus ja sen vahvistaminen sekä yhteisöllisyyden korostaminen. Korostamme kansalaisyhteiskunnan merkitystä, minkä kansalaisyhteiskunnan? Kansalaisyhteiskunta on ihmisten välinen suhdejärjestelmä, jossa jokainen yksilö rationalisoi oman toimintansa tai suhteensa muihin ihmisiin omiin etuihinsa, yhteisiin intresseihin tai yhteisiin arvoihin perustuen. Kansalaisyhteiskunnan kerrotaan tarkoittavan kolmanteen sektoriin kuuluvia liikkeitä, kuten kansalaisjärjestöjä, urheiluseuroja, liikeyrityksiä ja uskonnollisia yhteisöjä.

Miten on, kunnioitammeko toisiamme ja kunnioitammeko kansalaisyhteiskuntaa? Teemme ehkä sanoissa, mutta teemmekö niin käytännössä myös teoissa? Lopetan tämän pohdinnan iki-ihanaan sanaan kumppanuus. Kumppanuus on yhden määritelmän mukaan järjestely, jossa yksiköt ja / tai yksityishenkilöt sopivat tekevänsä yhteistyötä edistääkseen heidän etujaan. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt voivat myös kumppanuuden kautta lisätä todennäköisyyttä saavuttaa yhteisen päämääränsä. Itselläni kumppanuuteen liittyy myös käsitys yhdenvertaisuudesta ja luottamuksesta.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on vuonna 2009 hyväksytyssä palvelustrategiassa pohtinut myös strategista kumppanuutta. Strategisen kumppanuuden avulla kerrotaan haettavan ratkaisuja poikkeuksellisen vaikeissa tilanteissa olevien erityisryhmien akuutteihin ongelmiin, erityisten yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen, haastavien uusien palvelumuotojen kehittämiseen ja uusien toimintakonseptien luomiseen.

Miten kumppanuuteen mahtuvat yhteen seuraavat lauseet:

Vaihtuvuudesta ja määräaikaisuudesta huolimatta sosiaalipalvelujen tuottajat voivat halutessaan profiloitua strategisiksi kumppaneiksi. Tämä edellyttää ainutlaatuisen lisäarvon tarjoamisen ohella suoraa sitoutumista sosiaaliviraston strategisiin linjauksiin.

Ovatko kunnioitus ja arvostus sittenkin katoavia luonnonvaroja, mitä tarkoitamme luottamuksella ja tarvitseeko sen nykymaailmassa olla enää molemminpuolista?