Lisää hallituspohdintoja

Lännen Media julkaisi 25.4 kyselyn. Sen mukaan keskustalaisista vastaajista 55 prosenttia katsoi, että SDP on otettava hallituksen kolmanneksi puolueeksi keskustan ja perussuomalaisten rinnalle. Lännen Median mukaan keskustalaisten arvioista selviää, että he pelkäävät puheenjohtaja Juha Sipilän (kesk.) ajaman yhteiskuntasopimuksen kariutuvan, jos SDP on oppositiossa. Hallituskyselyyn vastasi yli 1 700 kunnallispoliitikkoa eri puolilta Suomea.

Olennainen asia Juha Sipilän ajamassa ja häneen henkilöityneessä yhteiskuntasopimuksessa, johon ei ole otettu mitään kantaa, on sen sisältö. Näen, että ay- liike ei itseisarvoisesti vastusta mitään sopimusta, en minäkään demarina. Sopimuksen sisältö on kaikille olennaisin, puoluekannasta riippumatta. On vain todella hullua – ihan totta – vaatia sitoutumaan johonkin sopimukseen ennen kuin tietää mitä se pitää sisällään, mihin se sitoo.

Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja ministeri Terttu Huttu-Juntunen arvioi 24.4 Yle Kainuun haastattelussa, että lakien valmistelu on muuttunut hänen ajoistaan huonompaan suuntaan. Nyt eläkkeelle jäänyt Huttu-Juntunen oli vasemmistoliiton sosiaali- ja terveysministerinä Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa vuosina 1995–1999.
Lakien valmistelu ei varmasti parane, jos nyt valtaan nousseen blokin ajatus valmistelevien virkamiesten määrän vähentämisestä toteutuu. Jos kiire on vaikuttanut tähän asti valmistelun tasoon sitä heikentäen, vähemmällä porukalla se vaikuttaa entistä enemmän.

Minulla ei ole edelleenkään mitään hallituskuumetta, toisaalta hallitus on mahdollisuus niin Demareille, Vasemmistoliitolle ja Vihreille siihen saakka kunnes sen pohja on lyöty lukkoon ja uusi hallitus on aloittanut toimintansa. Yksinkertainen ajatus minulla on, että voittajien ja pienempien häviäjien on vastattava huutoonsa. Se ei ole vastuun pakoilua.

Sosialidemokraattien edellisen ja nykyisen puheenjohtajan ympärille rakentuneet ryhmittymät kinaavat keskenään, nämä kaksi henkilöä ovat mukana siinä riitelyssä. Kilpailijat nauravat partaansa. Jonkun pitäisi puhaltaa peli poikki ja käskeä osapuolia katsomaan peiliin sekä sopimaan erimielisyytensä. Onko tämä naivia ajattelua, ei, sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Minua Antti Rinne ja Jutta Urpilainen eivät usko, vaikka minulla on puolueen jäsenyyttä enemmän kuin Urpilaisella ikää ja todennäköisesti jäsenyyttä on myös jonkun verran kauemmin kuin Rinteellä.

Satakunnan demaripiiriä johtava Harri Lehtonen totesi Yle Satakunnan haastattelussa, että tällä hetkellä SDP:n ei pitäisi ryhtyä sisäiseen vääntöön puheenjohtajasta vaan yhtenäistää rivinsä. Hänen mukaansa olisi paljon tärkeämpää alkaa puhua SDP:n linjasta ja analysoida, miksi puolueen kannatus on heikentynyt. Lehtonen toteaa, että hän ei näe SDP:ssä linjariitaa. Hänen mielestään sitä ei ollut myöskään silloin, kun puheenjohtajuudesta vuosi sitten kamppailtiin.

Jos Harri Lehtonen tai minä emme riitä, olisiko Eero Heinäluoma tällä hetkellä sopiva? Vai pitäisikö kutsua Minna Helle apuun.

Ehdokkaan kyydissä

Sanna Marin toivoi Demokraatin haastattelussa tammikuun lopussa, että vaalikampanjoiden suuruutta suitsivista kampanjakatoista heräteltäisiin taas keskustelua. Hänen mukaansa mm. eduskuntavaalien kampanjabudjetit ovat paisuneet turhan suuriksi. Marin katsoo tämän kehityksen vääristävän demokratiaa.

Noista ajatuksista olen samaa mieltä. Sanna Marinin eduskuntavaaleihin esittämä 30 000 euron raja tuntuu omasta näkökulmastani edelleen korkealta. Nuo ajatukset olivat mielessä ajellessani lauantaina Virroille päin. Virtolaisten järjestämä Keijo Kalevan kampanja-avaus oli mukava tapahtuma. Paikalla oli runsaasti ihmisiä keskustelemassa, haastamassa ja kyseenalaistamassa niin minun kuin puolueen linjauksia. Kyse on aidosta kansalaiskeskustelusta ja demokratiasta, joka toteutuu varsinaisesti vaaleissa, nyt huhtikuussa.

Toteutuu, jos toteutuu. Matkalla kuuntelin oululaisen Rommakko- yhtyeen kappaletta Valkea kaupunki. Mika Kolehmainen puuttuu sanoituksessaan mm. ydinvoimaan, kallioparkkeihin ja Vuotoksen tekoaltaaseen, joka saattaa olla seuraavan hallituksen toteutuslistalla. Sanoo kansa niistä asioista mitä tahansa.

Omissa puheissani olen yhtenä keskeisenä teemana nostanut esille äänestämisen merkityksen. Niin tekee toivottavasti jokainen ehdokas. Itselleni äänestäminen on ollut ja on edelleen itsestään selvää, monelle se ei sitä ole. Toivon, että me voimme yhdessä vaikuttaa ja muistuttaa, että olennaista on 1) äänestää yleensä, 2) miettiä puoluetta ja 3) valita henkilö. Sillä aina on niitä, jotka äänestävät ja heidän äänensä ja valintansa ratkaisevat sen millaista politiikkaa tehdään.

Antti Rinne toivoo Demokraatin verkkosivuilla, että eliitti tutustuisi ihmisten sosiaaliseen hätään. Hän kertoo jutussa saamastaan kirjeestä, joka kuvaa sitä sosiaalista hätää, jota maassamme on. Näihin tapauksiin politiikan eliitin olisi hyvä tutustua entistä useammin. Hätä on vieressä, läsnä jatkuvasti. Sitä ei voi olla näkemättä, jos vain haluaa. Ongelma on nähdäkseni siinä, että eliitti ei halua nähdä sitä

Kalliit mainoskampanjat ja kääntäminen arjesta vaikuttavat myös äänestyskäyttäytymiseen. Mitä useampi meistä jättää äänestämättä, sitä enemmän tilaa jää hyvä veli- järjestelmälle. Moni on perustellut minulle äänestämättömyyttään sillä, että näin hän voi vaikuttaa. Kyllä hän vaikuttaa, saamalla politiikkaa joka ei ainakaan palvele hänen etujaan.

Virroille mennessä muistui tapahtuma muutaman kesän takaa. Ajoin paikalliselle huoltoasemalle, jossa tankkaaminen oli vaikeaa. Syynä oli leveästi parkkeerattu Mersu. Menin sisälle juomaan kahvit. Auton omistaja, Topi Sorsakoski, istui stetson päässään rauhallisesti kahvia juoden. Lauantaina radiossa soi hänen kappaleensa Salattu suru.

 Virroilla on aina mukava käydä.