Mietteitä A- oluesta elintarvikekaupoissa

Tuolla otsikolla kirjoitin oheisen tekstin neljä vuotta sitten. Samoilla linjoilla olen edelleen. Nyt katsotaan, millaisia seurauksia tehdyllä ratkaisuilla on. Osa kommentoijista sanoi jo helmikuussa, että esitetyt uhkakuvat eivät toteutuneet. Eivät, ei minkään ison muutoksen seurauksia voi arvioida kuukauden kokemusten pohjalta. Nyt pikkuhiljaa näyttää siltä, että vahvemmat oluet ovat tulleet laajemmin myyntiin. On mielenkiintoista nähdä, millaisia valikoimia esim. vuoden päästä on jäljellä, isoissa kaupungeissa varmasti monipuolisia, mutta ei ehkä laajemmin. Ja vahvempia bulkkioluita vielä näy hyllyillä. Katsotaan, mitä muutaman vuoden syklillä tapahtuu. Mitkä on esille nostetun haittojen kasvun tilanne. Kuten tuon lakimuutokseen liittyvän päätöksentekoprosessin aikana kirjoitin, olen tyytyväinen jos haitat eivät ala merkittävästi kasvaamaan.  Mutta jos ne kasvavat, kuten oletan, en käy sanomaan ”mitä minä sanoin”.  Ei siinä ole kenellekkään mitään tyytyväisyyden aihetta.

Tänään (ilmeisesti 9.6.2014) luin Hesarista sen, että Pellervon Taloudellinen Tutkimuslaitos on tehnyt selvityksen A- oluen siirtämisestä päivittäistavarakauppaan. Kuulemma nelosoluen vapauttaminen pitäisi hengissä satakunta pikkukauppaa, kasvattaisi valtion verotuloja 54 miljoonalla eurolla ja lopettaisi viinarallin ulkomailta. Oluen hinta laskisi tehokkaamman jakelukoneiston johdosta.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että kulutus kasvaa ja kun se kasvaa, haitat kasvavat. Jo tutkimuslaitos itse laskee, että alkoholin kokonaiskulutus nousisi 3 prosenttia ja haitat ”vain” 1,7 %. Asiasta voi aikaisempiin muutoksiin nojaten esittää myös erilaisia näkemyksiä. Myös tulevaisuudessa on odotettavissa, että haitat lisääntyvät suurin piirtein samassa suhteessa kuin kulutus. Eri väestöryhmien välillä voi esiintyä kuitenkin poikkeavaa kehitystä. Määrällisesti kulutus nousee eniten paljon kuluttavissa ryhmissä. Kun alkoholijuomien hinnat alenevat, kulutuksen ja haittojen voidaan odottaa nousevan eniten niissä ryhmissä, joissa korkea hinta on tähän asti tehokkaimmin vähentänyt kulutusta, eli pienituloisten ja nuorten keskuudessa. Lisäksi uudet juomatavat ovat pääasiassa tulleet entisten lisäksi eivätkä niiden tilalle. Niin kauan kuin tämä kehitys jatkuu, ei haittojen kasvu voi jäädä kovin kauas kulutuksen kasvusta. PTT esittää, että oluen myynnin lisääminen vähentäisi väkevien viinojen kulutusta. Valitettavasti arvelen aikaisempien muutosten perusteella, että se on enemmän toive kuin todennäköistä.

Hain arviota alkoholihaittojen taloudellisesta arvosta ja nopeasti löysin tiedon vuoden 2003 arviosta, joka oli alkoholin aiheuttamien välittömien haittojen kustannusten osalta 933 miljoonaa euroa. Kun siihen lisätään välilliset haitat ja arvottamattomat kustannukset, liikutaan jo niissä summissa, jotka ovat huomattavasti isommat kuin 54 miljoonaa. Ja pohjana on 11 vuotta vanha tieto, jolloin kulutus oli pienempää ja myös kustannustaso alhaisempi kuin nyt. Mikäli tuo ajateltu liike tehtäisiin ja ei ainoastaan jos vaan kun kulutus ja haitat kasvaisivat enemmän, miten asiaa selitettäisiin. Arvioimme hiukan väärin ja meillä oli väärät parametrit, vai?

Mietin millaiseksi minua nimitettäisiin, jos ehdottaisin, että kunnossa olevaa asuntokantaa purettaisiin rakennustuotannon elvyttämiseksi; hulluksi varmaan. Niin kuitenkin turvattaisiin työllisyyttä. Kyse on kuitenkin hölmöläisten hommasta. Vaikka niinhän meillä puretaan toimivia liikekiinteistöjä ja ketjut (S ja K) rakentavat viereen entistä isompia. Hölmöläisten hommaa, mutta sitä kutsutaan elinkeinoelämän termein kannattaviksi investoinneiksi.

 

Alkoholilaista ja alkoholihaitoista

Maanantaina 1.2.2016 tuli ulos MTV:n uutisissa Hartwallin toimitusjohtajan haastattelu, jossa hän kaipasi vapautuksia myös alkoholijuomien myynnille päivittäistavarakaupoissa.

– Tässä pitäisi kuunnella kuluttajaa. Jos vaikka käy vuorotöissä ja menee iltakymmeneltä kauppaan, pitäisi voida ostaa kaikki ostokset yhdellä kertaa, sanoo Hartwallin toimitusjohtaja Tapio Pajuharju.
Kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen toi esille samassa lähetyksessä omia kantojaan. Pelkonen muistutti Sipilän hallituksen norminpurkutalkoista.
– Millään politiikan lohkolla ei ole erityisoikeutta rimpuilla tästä tavoitteesta irti. Työn ja työllisyyden linjan pitää näkyä myös alkoholipolitiikassa, Pelkonen vaatii.
Hänen listallaan ovat päällimmäisinä ravintoloiden aukioloaikojen vapauttaminen ja ravintolamyynnin arvonlisäveron laskeminen sekä viinit ruokakauppoihin.

Molemmat puheenvuorot pohjustavat käsillä olevaa alkoholilain kokonaisuudistusta, joka lienee tulevan syksyn kuumia aiheita. Lauantaina 6.2.2016 TV 1:n Ykkösaamussa asiaa pohti ministeri Juha Rehula. Hankala kysymys Rehulan mukaan on, kuinka huomioidaan elinkeinopolitiikka ja suomalaisten alkoholinkäyttö. Ministeri viittasi muun muassa hallituksen tahtoon purkaa normeja ja vähentää byrokratiaa.

Toisin kuin Pajuharju ja Pelkonen Rehula muistutti, että toisaalta meillä on miljardiluokan lasku alkoholinkäytön haitoista, Rehula huomautti. Hänen mukaansa Suomessa olisi siirryttävä kohti ”eurooppalaista alkoholikulttuuria”. Rehula totesi sen olevan kysymyksen, johon hän ottaa mielellään vinkkejä vastaan.

Oma vinkkini Juha Rehulalle on, että hallituksemme ottaisi tällä kertaa vakavasti aiemmat kokemukset alkoholiveron alennuksen seurauksista. Toistuvasti esille nostetut näkökulmat siitä, että saatavuuden helpottuminen ja hinnan lasku lisäävät kulutusta, perustuvat kokemukseen. Samoin näkemys kulutuksen lisääntymisestä seuraavasta haittojen kasvusta perustuu kokemukseen, se ei ole arvaus.
Eurooppalaisten alkoholitutkijoiden keskuudessa pidetään hyvänä suomalaista systeemiä, jolla voidaan rajoittaa kulutusta ja haittoja. Paikallisen käytännön muuttaminen suomalaiseen suuntaan ei ole siellä helppoa, vaikka siihen suuntaan olisi kiinnostusta. Usein tuntuu siltä, että Suomessa nähdään alkoholista aiheutuvan haittoja vain meillä ja Venäjällä, ei muualla. Näin vaikka tietoa ja tutkimusta myös muualta olisi saatavilla.

Vuosien varrella suhtautuminen alkoholiin on muuttunut. Aiemmin sen kohdalla on nähty erityisluonteena siihen liittyvät haitat, sitä on katsottu sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta. Tilanne on nyt toinen, alkoholi nähdään elintarvikkeena muiden joukossa ja sosiaali- ja terveyspolittisten näkökulmien sijaan keskeisiä ovat työllisyys- ja elinkeinopoliittiset painotukset. Kuriositeettina voi todeta, että työllisyyspoliittisissa näkökulmiassa ei keskustelussa muisteta alkoholin haittavaikutuksista aiheutuneita työtapaturmia ja menetettyjä työpäiviä.

Itsellä on se tunne, että kauppa keskittyy yhä enemmän. Alkoholinmyynnin vapauttamisella ja helpottamisella päivittäistavarakaupassa kerrotaan turvattavan kaupan työpaikkoja ja edelleen sillä olevan säilyttävää vaikutusta myös pienemmille kaupoille. Ja samalla päivittäistavarakaupassa näytetään menevän kohden isompia yksiköitä, joka syö pienempiä kauppoja. Myymälöitä tullaan myös jatkossa sulkemaan, vaikka alkoholia myytäisiin vuorokauden ympäri.

Toistan jälleen useasti esille nostamani vertailun tupakan ja alkoholin välillä. Jaaana Pelkonen puhuu norminpurkutalkoista, samoin Juha Rehula. Se tiukkuus, joka suomalaisessa alkoholipolitiikassa on verrattuna tupakkapolitiikaan, on olematonta. En aja tupakkaa koskevien rajoitusten helpottamista, mutta alkoholipolitiikan tiukkuus ei ole merkittävää suhteessa alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Kaikki normit ja säännökset eivät ole turhia.

Viime viikkojen aikana on keskusteltu sähkönjakelija Carunan hinnankorotuksista, jotka ovat saaneet runsaasti huomiota mediassa ja nostattaneet äänekkäitä vastalauseita. Fortum möi 2013 sähkönsiirtoliiketoimintonsa noin 2,55 miljardia euroalla yhtiölle, jonka omistus on pääosin ulkomailla. Keskustelussa on noussut esille se, että vastaavanlaisia virheitä ei enää tehtäisi.

Alkoholipolitiikassa nyt vahvasti tavoitteena olevat muutokset ovat samanlainen virhe kuin sähkönsiirtoliikennetoiminnan myyminen. Haitat näkyvat mm. sosiaali- ja terveyssektorilla lisääntyvinä kustannuksina ja toisaalta mm. lisääntyvänä lastensuojelun tarpeena. Ja lisäksi todetaan usein, että alkoholihaitat ovat yksilön oma asia.  Muutaman vuoden päästä ihmetellään, miten tässä nyt näin kävi. Vastuunkantajia lisääntyville haitoille ja kustannuksille ei löydy, vaikka ne ovat jo etukäteen ennustettavissa.

Kylmää kyytiä – ajatuksia alkoholilain kokonaisuudistuksesta

Nämä pohdinnot liittyvät työhöni sekä ajatuksiini yksityishenkilönä ja poliittiseen minääni- mielenkiintoinen ilmaisu – mutta nämä kysymykset ovat minulle tärkeitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön tiistaina julkaistussa tiedotteessa todetaan, että alkoholilainsäädännön kokonaisuudistuksen tarpeellisuudesta vallitsi ministeriön koolle kutsumassa työpajassa. yksimielisyys. Se pitää varmasti paikansa, mutta sitten onkin asioita, joista ollaan eri mieltä. Tämä kysymys halkaisee monen muun asian tapaan poliittisia ryhmiä, ja asioista ollaan montaa mieltä.

Tiedotteessa todetaan, että ”Uudistetun lain olisi kyettävä vähentämään alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja, joista aiheutuu mittavia kustannuksia kansantaloudelle. Toisaalta elinkeinopolitiikan näkökulmasta lainsäädäntöä pitäisi keventää ja turhasta sääntelystä olisi luovuttavava”.

Olennaista on se, kummalle puolelle uudessa laissa valittavat painotukset menevät. Mitä tarkoittaa turhasta säätelystä luopuminen ja lainsäädännön keventäminen? Jos se tarkoittaa Alkon monopolin purkua, myynnin vapauttamista ja lievennyksiä esim. myyntiaikoihin, voi unohtaa lainauksen ensimmäisen lauseen. Meillä eletään kuplassa, jossa uskotaan Suomessa olevien alkoholiongelmien johtuvan entisestä ja osin nykyisestä lainsäädännöstä. Ei se, että suomalainen saisi tulevaisuudessa ostaa Koskenkorvansa Citymarketista neljännestä halvemmalla tai hakea kolmen litran bulkkiviinilaatikon Siwasta, vähennä Suomen alkoholiongelmia.

Ei se että saisin ostaa Ruosniemen panimon erinomaisen oluen tavallisesta kaupasta lisää sen markkina-aluetta kovin paljoa tai alenna sen hintaa merkittävästi. Toisaalta se ei tee jonkun huonoa olutta tekevän pikkupanimon olutta hyväksi, jos markkina-alue kasvaa. Huono olut on huono olut, ostat sen mistä tahansa.

Missä on tämän munkin hillo? Meille kaupataan nyt alkoholilain suhteen vapaata onnelaa, jossa unohtuvat ne historian näyttämät muutokset, että (1) saatavuuden helpottuminen lisää kulutusta, (2) hinnan aleneminen lisää kulutusta, (3) kulutuksen kasvu lisää haittoja sekä se että (4) myös muualla Länsi-Euroopassa, johon haluamme samaistua, on alkoholin suurkulutusta ja siitä aiheutuvia ongelmia (Saksa, Ranska, Englanti jne.).

Katsotaan, millä aikataululla alkoholilain muutos tapahtuu. Perussuomalaiset ja kokoomus ovat muutoksen ja merkittävien lievennysten takana, osa oppositiopuolueista osin ja osa kokonaan ja todennäköisesti Keskusta myös pääosin. Saa nähdä, kuinka kallista ja kylmää kyytiä syntyy. Jos ja valitettavasti kun edellisessä kappaleessa arvioimani suunnat kulutuksen ja haittojen kasvusta pitävät paikkansa, vastuunkantajia tehdyistä päätöksistä ei kovin runsaasti näy. Suomessa otetaan käyttöön entistä vahvemmin perinteinen ja nykyinen selitys, että päihdeongelmat ovat yksilön asia ja hänestä johtuvia. Se että ongelmien pahenemiselle annetaan valtiovallan siunaus, unohdetaan.

Viisi nostoa alkoholipolitiikasta

Vaaliteltoilla yleisin teema näyttää olevan soten ohella eläkkeet ja niiden ostovoima. Ne ovat tärkeitä asioita molemmat. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa ovat nousseet esille normienpurkutalkoot ja erityisesti alkoholilainsäädäntöön liittyvät asiat.

Omalla työurallani päihdetyö ja alkoholipolitiikka ovat olleet keskeisiä palasia. Olen ollut niistä kiinnostunut ja päihteet liittyvät suomalaiseen arkeen vahvasti. 2008- 2009 minulla oli mahdollisuus tehdä selvitys alkoholiaiheisesta lehtikirjoittelusta.  Tuolloin sai aineiston pohjalta vaikutelman, että alkoholipoliittinen mielipideilmasto oli muuttunut liberaalimmaksi. Tuo kehitys on jatkunut. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisen kuvan tämän hetken asenteista ja myös tiedotusvälineiden painotuksista tutkijat saisivat. Tuolloin jonkun verran näkyvillä olleen sosiaalisen median rooli ja vaikutus on huomattavasti vahvistunut.

Alkoholimainontaa rajoittava lainsäädäntö on naurettava ja se olisi peruttava

Kun sanotaan naurettava, se tehoaa helposti. Kun vielä naurettavuuteen lisätään kyky sanoa jotakin ensin, on saavutettu hyvä tulos. Asioiden oikaisu ei auta, nopeat syövät hitaat.  Ei auta, että meillä on ollut pitkään alkoholimainonnan kielto ja ennen vuotta 1995 osattiin myös ostaa oluet, viinit ja muu alkoholi. Ei auta se, että kokonaan mainontaa ei nyt ole kielletty.

Unohtuu myös se, että mainokset kiertävät. Nyt kohinan alla olleet teippaukset olisivat vaihtuneet osin jo piankin, mutta tiedossa olleeseen muutokseen ei varauduttu. Vielä kun verrataan alkoholimainontaa ja tupakkamainontaa, ero on kuin yöllä ja päivällä. Myös tupakat osataan ostaa, vaikka Marlboro-mies Wayne McLaren kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana ja tupakkaa ei mainosteta.

Viron olutrallin seurauksena valtion verotuloja jää saamatta

Tietokoneeni taustakuvana on Länsisatamassa otettu valokuva, jossa nuori nainen seisoo edessään lavallinen, noin 115 – 130 laatikkoa olutta, siideriä ja lonkeroa. Miksi ihmeessä olen ottanut tuon kuvan ja laittanut sen taustakuvaksi? Kuvan ottamisen ajankohtana matkustajatuonti oli myös pinnalla ja erä oli suuri, siksi otin kuvan. Nyt kun näistä asioista puhutaan, se muistuttaa myös millaisessa todellisuudessa on liikuttu.

Kuka tuon määrän alkoholia tarvitsee ja onko sen tuomisessa järkeä. Ei siinä ole järkeä. Mutta keskustelussa haetaan järjettömyys muualta kuin missä se on. Järjettömyys on mielestäni siinä, että jotkut ylipäätään liikuttavat tuollaisia alkoholimääriä ns. omaan käyttöön Tavallinen ihminen selviäisi tuolla määrällä noin kaksi – kolme vuotta, ainakin.  Ja silloinkin menisi laatikko viikossa, joka on paljon.

Viron olutrallissa jää tarkoituksellisesti piiloon se, että meillä kulutetaan edelleen runsaasti alkoholia ja tuosta määrästä suhteellisen pieni osa on erikoisoluita, joita nautitaan vain ja ainoastaan maun takia. Olutrallin isoja ongelmia ovat sosiaaliset ja terveydelliset haitat, jota alkoholin liikakulutus aiheuttaa.

Alkoholilakia tulia päivittää muotoon Eurooppa

Alkoholipolitiikan ongelmiin meillä haetaan vastakohta muualta Euroopasta. Meille kerrotaan, kuinka siellä osataan juoda sivistyneesti. Vastaavanlaisia ongelmia kuin meillä ei ole kuin korkeintaan Venäjällä.

Kuitenkin televisiossa näkyy ohjelmia mm. englantilaisten rähinäjuomisesta turistirannikoilla. Meille on kerrottu alkoholipohjaisista kuolinsyistä Ranskassa. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut artikkelin, jossa tutkija on yllättynyt kuinka olemme saavuttaneet maksakirroosiin kuolemissa Ranskan tason.

Olen lainannut pariin otteeseen saksalaista uutista. Siinä todetaan suuren kulutuksen ja kuolleisuuslukujen taustalla olevan matalan hinnan. Kirjoittajien mukaan on vähän muita maita jossa voi taskurahalla juoda itsensä kuoliaaksi. Keinoina tilanteen muuttamiseksi tutkija Raphael Gaßmann esittää verotuksen korotusta, mainonnan kieltoa, alkoholin yömyynnin kieltämistä ja nuorille myynnin kieltoa. Tutkija arvelee saman etenemisen kuin tupakassa vähentävän alkoholikuolleisuutta. Nämä ovat niitä juttuja ulkomailta, joita meillä ei juuri nosteta esille.

Ratkaisu on alkoholiveron laskeminen lähelle Viron tasoa

Mihin tuo on ratkaisu? Alkoholipolitiikassa pohjana on ollut yksinkertainen linkki, alkoholihaittojen määrä on suoraan verrannollinen kokonaiskulutuksen määrään. Aiemmin alkoholitutkijat kertoivat sen muistuttaakseen alkoholin ihmisille ja yhteiskunnalle tuottamista ongelmista ja jättimäisistä kustannuksista. Lisäksi he aina muistuttivat siitä, että kulutukseen vaikuttavat päätekijät ovat alkoholin hinta ja saatavuus.
Auktoriteetit ovat muuttuneet, nyt media nojaa keskiolutta myyvä kauppaan, Panimoteollisuusliittoon ja kansanedustaja Jaana Pelkoseen.

Jaana Pelkonen on esittänyt, että voisi olla hyvä idea laskea alkoholin valmisteveroa lähemmäksi Viron tasoa, Veron tarkan tason määrittely vaatisi hänen mukaansa laajaa valmistelua ja asiantuntijoiden kuulemista. Pelkonen on myös ehdottanut, että ravintoloissa myytävän alkoholin arvonlisäveroa alennettaisiin. Hän pitää sitä kätevänä keinona alkoholin kulutuksen siirtämiseksi takaisin ravintoloihin.

Suomen ja Viron valmisteveron ero on tällä hetkellä 26 prosenttia. Jotta asialla olisi olennaisia vaikutuksia, alennuksen tulisi olla tuntuva. Puhuisimme omana valmisteveroprosenttinamme jotain 10 – 15 prosentin välillä, korkeintaan. Viro olisi tullut kadun toiselle puolelle, ilman matkakustannuksia. Jotta voisimme vaikuttaa ravintolamyynnin lisäämiseen, ravintoloiden alkoholimyynnin arvonlisäveroa tulisi jälleen laskea tuntuvasti.

Pelkosen kaipaamia näyttöjä siitä, miten hinnanmuutokset vaikuttavat, on. On tietysti eri asia, jos asiantuntijoiden lausunnot ja käytännön kokemukset ovat vääränlaisia.

Alkoholiongelma on toisten ongelma

Usein päädyn tuohon väitteeseen. Me keskustelemme alkoholista kuin elintarvikkeesta tai muusta kulutustavarasta. Samoin haittoja ei nähdä, tai ne eivät koske minua. Kuitenkin ne koskevat suoraan tai välillisesti noin puolta suomalaisista.

Me koemme, että osaamme juoda alkoholia hallitusti. Tutkijat toteavat, että riskikuluttajat eivät usein itse huomaa juomisen vähentämisen tarvetta, sillä alkoholinkäytöstä ei ole vielä aiheutunut heille merkittäviä haittoja. Sen lisäksi he näkevät ympärillään paljon muitakin ihmisiä, jotka juovat yhtä paljon.  Lisäksi he tietävät, sen joka juo enemmän ja joka on alkoholisti.

Suomessa suurkuluttajia arvioidaan olevan 300 000 – 500 000 välillä eli kyseessä on n. 10 % väestöstä, joiden harteilla suuri osa alkoholin kokonaiskulutuksesta lepää. Tyypillisimmillään suurkuluttaja on työssä käyvä 20- 40-vuotias mies. Suurkuluttajista vain 10 % on naisia. Tuohon määrään mahtuu myös aika monta minua, emme voi olla aina se joku toinen.

Lopuksi

Edellisten alkoholilain kokonaisuudistusten vaikutus oli raju: alkoholinkulutus lähti uusien vapauksien myötä kasvuun ja molemmilla kerroilla päihdekuolemat kaksinkertaistuivat. Tämä virhe olisi nyt hyvä välttää ja varmasti myös vältettävissä. Olennaista on, että uudistukset saisivat meidät juomaan vähemmän. En hae kiristyksiä, mutta esimerkit taaksepäin ovat selvät eli saatavuuden lisääminen ja hintojen lasku eivät ole omiaan vähentämään kulutusta ja haittoja. Hyviä tienviittoja ovat kokonaistaloudellisuus ja hyvinvoinnin lisääminen.