Vaaliteemoista

Viikon päästä maanantaina kunnallisvaalit ovat ohi. Toiset ovat ehtineet ja raaskineet panostaa vaaleihin tosi paljon. Itse olen omaan ehtimiseeni jonkin verran pettynyt eli en ole kiertänyt väsymättömästi. Syy on yksinkertainen, samalla syy josta voi olla onnellinen. Eli olen ollut töissä ja vaalikampanja rajoittuu iltoihin ja viikonloppuihin.

Kasvokkaisten tapaamisten lisäksi olen käyttänyt välineenä facebook- sivua ja tätä blogia, johon tämä on kolmas kirjoitus näihin vaaleihin liittyen. Paikallislehteen olen kirjoittanut toistaiseksi kerran ja tietysti olen hoitanut omia luottamustehtäviäni. Niihin tässä olen hakemassa jatkoa niin itselleni kuin myös puolueelle lisäpaikkoja hakien.

Painotun tällä kertaa vaalien yleisluonteeseen. Taustalla on sote- uudistus, jossa on mielenkiintoinen vaihe menossa, jälleen kerran. Mitä se oikein merkitsee, kenelle se tuo hyvää ja kenelle ei. Oppositio, jonne SDP sijoittuu, on kriittinen esityksen valmisteluun ja myös sen sisältöön, mitä  uudistus oikein merkitsee. Uudistusesitys on muotoutunut myös hallitukselle politiikan teon välineeksi, puolueet pyörittelevät heille mieleisiä osia ja kokonaisuus jää epäselväksi.

Pääministeri Juha Sipilä on toistaiseksi ilmoittanut sote- lakipaketin olevan valmis jo tällä viikolla. Valinnanvapautta koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros päättyi viime viikolla. Emeritusprofessori Martti Kekomäen mukaan lakipaketista puuttuu vielä aivan oleellisia asioita. Nämä asiat liittyvät hänen mukaansa palveluiden ketjutukseen ja rahoitukseen. Emme tiedä kuinka paljon oikeasti kullekin ihmisryhmälle varataan yhteistä rahaa hyvinvointiongelmien hoitamiseksi. Kekomäki on ihmetellyt myös, miksi lakityngästä piti edes antaa lausuntoja. Lausuntoja annettiin 600, joka aika oli Kekomäen mukaan tietyssä mielessä ajan hukkaamista. Mänttä-Vilppulassa asiaa käsiteltiin valtuustoseminaarissa ja ehdotin, että emme anna lausuntoa, koska emme oikein tiedä mistä lausutaan. Lausunto kuitenkin annettiin.

Me suhtaudumme täällä Mänttä-Vilppulassa edelleen luottavaisesti omaan palvelutuotantoon. Mutta mikä on tilanne tulevaisuudessa, miten sote- uudistuksen jälkeen meidän palvelumme toimivat. Keskustelua palvelujen tilasta ja tulevaisuudesta tulee käydä kunnassamme. Aina on kehittämistä, aina on hyviä ja kehittämisen paikkoja. Ja lakipaketit sekä uudistus voivat tuoda tullessaan yllätyksiä. Kuntalaiskeskustelussa kuulee huolta myös palvelujen laadusta.

Toinen asia on yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja köyhyyteen liittyvät ongelmat. Olen linkittänyt tekstejä, joissa on kannettu huolta jakautuuko Suomi entisestään kahtia. Kasvatustieteiden professori Kari Uusikylä totesi yhdessä kirjoituksessaan ”Ei saa sanoa ääneen, että Suomessa tehdään eriarvostavaa, uusliberalistista politiikkaa, yksityistetään ja yhtiöitetään. Jos kaltaiseni isänmaallinen, kirkossa käyvä suomalainen tämän sanoo, hänet leimataan kateelliseksi puolikommunistiksi”.

Kun me käymme äänestämässä, meidän tulee miettiä omaa kuntaa ja sen kehittämiskohtia. Edelleen mitä omassa kunnassa tullaan jatkossa tekemään, mitkä ovat painopisteitä. Omat teemani vaaleissa ovat olleet ensimmäisenä se, että ketään ei saa unohtaa. Se liittyy vahvasti noihin edellä oleviin asioihin. Jos mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin heikkenevät ja tulot laskevat, tulevaisuus on haasteellinen. Muita teemojani, jotka liittyvät myös hyvinvointiin ja sen turvaamiseen, ovat 1) kirjastoverkon säilyttäminen ja koulutus, koulutusmahdollisuudet kaikille, 2) lukio ja sen toimintaedellytyksien turvaaminen sekä 3)joukkoliikenteen kehittäminen. Listalla ei näy varhaiskasvatuksen kehittämistä ja turvaamista, esim. pidemmällä tähtäimellä maksutonta varhaiskasvatusta. Olen sen takana, mutta aina on syytä valita joitain teemoja, ettei luvata joka asiaan jotakin. Eduskuntavaalien alla oli erilaisia lupauksia, joihin ehdokkaat antoivat kilvan nimensä alle. Antoivat, vaikka osa lupauksista oli keskenään ristiriitaisia. Sama tilanne on näissä vaaleissa.

Loppuun laitan toisen siteerauksen Kari Uusikylältä. ”Poliitikot ovat intoutuneet ivaamaan kaiken maailman päivystäviä dosentteja ja joka paikkaan nenäänsä tunkevia professoreita siitä, että nämä sekaantuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu. Nämä häiriköt ymmärtävät oman alansa asioita kiusallisen syvällisesti, kun taas moni poliitikko ei tunnu ymmärtävän edes yhteiskunnallisia peruskäsitteitä, saati asioiden välisiä yhteyksiä”. En ole professori, en ole dosentti, mutta äänestäessänne minua äänestätte henkilöä, joka näkee asioiden välisiä yhteyksiä ja myös sen, että leikkaus ja säästö eivät ole keskenään synonyymejä. Joskus satsaaminen joihinkin asioihin tuottaa säästöjä,  sillä se vähentää haittojen lisääntymistä ja ongelmien syvenemistä.

Vappupuhe 2016 Mänttä

Elämme siinä suhteessa helppoa ja mielenkiintoista aikaa, että tällaisen puheen sisällöstä eivät aiheet puutu. Päinvastoin joutuu rajaamaan useita mielenkiintoisia teemoja pois.

 Luovutitko leipäsi, kun hän oli nälkäinen?

Tarjositko vettäsi, kun hän oli janoinen?

Avasitko ovesi kun hän pyrki lämpimään?

Vai näitkö pelkän itsesi, kun pystyyn nostit pään?

Nuo laulun sanat sopivat hyvin tähän päivään. Ne ovat lauseita, joita toivoisin  suomalaisten ajattelevan ja miettivän huomattavasti enemmän.

Olin ehdokkaananne eduskuntavaaleissa viime vuonna ja huomasin vaalityön olevan vaativaa ja aikaa vievää. Muutama kuukausi liikkeellä kohdata ihmisiä, kuulla heidän toiveitaan ja odotuksiaan sekä myös muita ehdokkaita ja näiden ajatuksia oli paitsi rankkaa myös antoisaa.

Mielikuvissa isänmaallisuutta ja työväen, vasemmiston vappua ei usein yhdistetä. Isänmaallisuus- termi on puoluepoliittisessa kentässä omittu oikeistolle. Mitä isänmaan hyväksi tekeminen on sosialidemokraateille? Mielestäni se on mm. sisäistetty ajatus siitä, että veroja maksetaan isänmaan, yhteisen yhteiskunnan hyväksi.  Työväen marssin sanoja lainaten:

 Työ kättemme se hengenkin

on ylevätä työtä,

työ tehty kourin jäntevin

voi poistaa hengen yötä.

Tok’ kunnian ei halu vaan

saa meitä työhön, toimintaan,

:,: mutt’ myöskin onni synnyinmaan. :,

 

Viimeisten kuukausien aikana on puhuttu yhteisestä asiasta ja isänmaallisuudesta. Tuntuu vain siltä, että monella isänmaa on vahvasti oman itsensä ympärillä, oma etu on tärkein ja tästä esimerkkinä on keskustelu aggressiivisesta verosuunnittelusta. Aggressiivisella verosuunnittelulla ja veronkierrolla ei edesauteta synnyinmaan onnea ja parasta.

Ylen kaikille ehdokkaille suunnatussa Vaaligalleriassa vuosi sitten kysyttiin, mitä pidimme suurimpana turvallisuusuhkana seuraavalla vaalikaudella. Itse nostin esille eriarvoistumiskehityksen, josta olin huolestunut. Sipilän hallitus on ollut Suomen ohjaksissa pian vuoden, mukanaan ne puolueet, jotka kertoivat laittavansa Suomen kuntoon, olevansa leikkaamatta pienituloisimmalta sekä pitävänsä kiinni siitä mitä on luvattu. Näitä lupauksia kuultiin televisiossa, radiossa ja vaalitilaisuuksissa toreilla ja turuilla.

Vaaleista on mennyt aikaa vuosi, eli hallitus voi puolustuksekseen sanoa urakan olevan vielä kesken. Kuitenkin tuntuu siltä, että leikkaukset ovat kohdistuneet juuri niihin, joista sanottiin, ettei viedä mitään. Joiltain osin, esim. koulutuksen osalta on kerrottu, että enää ei leikata mitään. Niin voi sanoa kun lähes kaikki mahdollinen on jo leikattu. Jos jälki on samanlaista seuraavat vuodet kuin tähän saakka, mitä vielä on odotettavissa?

Vaaliteemoissani lainasin sosiologi Klaus Mäkelää vuodelta 1982. Hän kirjoitti artikkelissaan Sosiaalipolitiikka ja hyvinvointivaltion kriisi: ” Totta kai työttömyys valitsee kohteensa, mutta kun työttömyydestä tehdään yksilöllinen ominaisuus, sen kohteet leimataan paarialuokaksi, johon aito solidaarisuus ei enää ulotu. Humaani myötätunto ei korvaa ryhmäsolidaarisuutta. Poliittiset koalitiot muuttuvat, ja vaikka työttömien perusturvasta kenties pidetään huolta, se muuttuu hyväntekeväisyydeksi ja almuiksi.

Tuntuuko tutulta? Ei ihme, jos tuntuu eli työttömyydestä tehdään edelleen yksilöllinen ominaisuus, on työttömän vika kun hänellä ei ole työtä.  Viime kuukausina on tuntunut siltä, että Suomea ei suinkaan vaivaa suurtyöttömyys, vaan huutava työvoimapula. Työministeriö on esitellyt useita tiukennuksia työttömyysturvaan, jotta kotisohvilla lojuvat työttömät saataisiin patistettua töihin. Heitä on laskutavasta riippuen 350 000 – 500 000. Avoimia työpaikkoja on tällä hetkellä noin 17 000 mutta se ei propagandakoneistoa kiinnosta. Työttömät on kerta kaikkiaan päätetty syyllistää.

 

Miltä näyttää kuntamme tilanne ja tulevaisuudennäkymät. Edessä on vuoden päästä kunnallisvaalit, ja ne nyt ovat todella silloin. Eri vaalien ajankohtia on liikuteltu valtakunnan hallituksen toimesta suuntaan jos toiseen ja epävarmuutta on ollut. Me sosialidemokraatit olemme olleet mukana tekemässä päätöksiä, mukana rakentamassa sitä tilannetta jossa nyt kaupungissa ollaan. Päätökset sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuista ja investoinneista kaupungissa on tehty yhdessä. Näin, vaikka edellisten kunnallisvaalien jälkeen erilaisilla sopimuksilla sosialidemokraatit jätettiin paitsioon. Omasta näkökulmastani katsottuna on tehty tai yritetty tehdä päätöksiä, jotka ovat olleet luonteeltaan eriarvoisuutta syventäviä. Tällainen terveydenhuollon asiakasmaksujen osalta saatiin purettua. Päivähoidon puolella positiivinen ratkaisu lautakunnassa käännettiin porvaripuolueiden toimesta toisin päin kaupunginhallituksessa.

Kaupunkilaisten näkökulmasta pidän tärkeänä päätösvallan ja valmistelun avoimuutta. Valtakunnan tasolla on puhuttu yhtiöittämisestä, siitä kuinka merkittävää yhteistä omaisuutta menee avoimen päätösvallan ulkopuolelle ja edelleen riski sen yksityistämisestä kasvaa. Hallitus kertoo yksityistämisestä puhumisen olevan pelottelua, mutta se on kuitenkin realistinen mahdollisuus.

Kunnallisessa päätöksenteossa tilanne on päätöksenteon etääntymisen osalta sama. Päätöksiä tehdään enemmän yhtiöissä. Saavatko valtuutetut ja edelleen kuntalaiset riittävästi tietoa asioiden valmisteluvaiheessa? Asioista kannattaa kysyä, olla tiukka.

Yhteisestä huolenaiheesta, julkisista liikenneyhteyksistä kaupunki on ollut aktiivinen ja kuntalaisten asialla. Viime maanantaina valtuustossa asiasta tehtiin päätös. Onko oikein, että kunnan on huolehdittava näistä perusasioista, on aivan toinen asia. Ja oliko tehty päätös loppujen lopuksi sittenkään liikenneyhteyksiä vahvistava? Nyt syntyneitä uusia yhteyksiä ehkä perutaan, ja kuinka pitkäjänteinen on valtiovallan uusi linjaus. Viime eduskuntavaalien alla kovasti koko Suomen asuttuna pitämisestä ja alueiden asioista puhuneet ryhmät ovat joka tapauksessa tehneet päätöksiä, joiden seurauksena olemme riskissä jäädä yhä enemmän liikenteelliseen mottiin ja samalla kaupunkien kehittämismahdollisuuksia vaikeutetaan.

Hallituksen sote- jahkailun osalta on syytä katsoa asiaa edelleen valtakunnan laajuudessa.  Monet sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat ovat huolissaan tehdyistä linjauksista. Logiikka, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja nyt tehdään, on aivan toinen kuin sen tyylisten palvelujen tuottamiseen kaivataan, tarvitaan. Nyt edetään liiketaloudellisten periaatteiden mukaan ja esim. monessa puheenvuorossa nousevat esille huoli miten palvelut toteutetaan reuna-alueille ja toisaalta myös miten se tapahtuu ihmisten kohdalla, jotka eivät ole ns. helppohoitoisia. Voidaanko heidät jättää hoidotta?
Se mitä kaipaan myös, on laaja-alaista asian katsomista, ei vain miten se tapahtuu minun kohdalla tai meidän alueella. Me täällä voimme olla ajan kanssa liiketaloudellisen kannattavuuden näkökulmasta myös reuna-alueella, joten voimme olla junasta tippuneita myös tässä asiassa.

Jouko Mäki-Lohiluoma teki vuonna 1978 kappaleen Viisas antaa periksi.

Siinä hän toteaa mm.:

Viisas aina luovuttaa

muut hoitaa asiamme

Selvästi sen todistaa

tila planeettamme

–   –   –   –   –

Viisas antaa periksi

–         surullinen juttu

Liian moni meistä on antanut periksi, antanut asioista päättämisen muiden huoleksi. Eduskuntavaaleissa äänesti 70,0 prosenttia äänioikeutetuista. Äänestysvilkkaus pysyi lähellä neljän vuoden takaista. 2011 eduskuntavaaleissa uurnilla käytiin selvästi muutamia aiempia eduskuntavaaleja vilkkaammin. Äänestysaktiivisuus kohosi tuolloin peräti 2,6 prosenttiyksikköä 70,5 prosenttiin. Korkeimmillaan äänestysprosentti on ollut vuoden 1962 eduskuntavaaleissa, jolloin uurnilla kävi 85,1 prosenttia äänioikeutetuista.

Kunnallisvaaleissa 2012 äänestysprosentti koko maassa oli 58,2, kun se edellisissä kunnallisvaaleissa oli 61,2. Mäntän prosentti 2012 oli vain 58,5 ja 2015 65,0. Aina joku päättää asioista, vaikka äänestysprosentti olisi 20. Mutta kenen etuja silloin ajetaan?

Me demarit tavoittelemme seuraavissa kunnallisvaaleissa jälleen asemiemme vahvistamista. Se tarkoittaa hyvää ja vahvaa listaa, mutta se tarkoittaa meille myös vaatimusta aktiiviseen valtuustotyöhön ja yhteydenpitoon kuntalaisten kanssa. Se tarkoittaa tärkeiden asioiden kartoittamista ja esille nostamista. Mitä korkeampi äänestysprosentti on, sitä edustavampi valittu valtuusto on ja sitä vahvempi valtuutus sillä on käsitellä ja päättää yhteisiä asioita.

Demarit – SDP pitää seuraavan puoluekokouksensa Lahdessa 2- 4. helmikuuta 2017 eli ennen huhtikuun kunnallisvaaleja. Toivon että seuraavat kuukaudet ja viikot puoluekokouksen jälkeen käydään tekemässä yhdessä työtä mahdollisimman hyvän tuloksen aikaansaamiseksi. Eikö sitten saa olla vastaehdokkaita? Saa, jos niitä on tullakseen, mutta riitelystä ei hyödy kukaan, kaiken vähiten kansalaiset. Mutta; osallistukaamme kaikilla mahdollisilla kentillä yhteiseen keskusteluun ja aikanaan vaalityöhön. Vaaleja on tulossa myös kunnallisvaalien jälkeen ja ehdokkaita tarvitaan.

Uskottavuus

Äänestäjät hakevat aitoja ihmisiä, jotka kuuntelevat, keskustelevat ja joilla ei tunnu olevan kiire minnekään. Jokainen ihminen on siinä hetkessä se tärkein ihminen, puoluekannasta ja ajatuksista riippumatta. Aidoille, uskottaville ja luotettaville ihmisille on tilausta eduskuntaan.

Vaalikampanjassa ovat menossa viimeiset päivät. Kilpailu tulevan hallituksen muodostajista ja samalla maamme tulevaisuuden linjasta on kiristynyt. Itselläni on ollut etuoikeus seurata vaalikampanjaa sisältä päin. Tässä poimin muutamia ajatuksia ja myös toiveita.

Ensimmäisenä mietin äänestysprosenttia, mihin suuntaan se on menossa. Kampanjapaikoilla olen tavannut pääasiassa ihmisiä, jotka ovat menossa äänestämään tai viime päivinä jo niin tehneet. Liikkuminen siellä, missä ehdokkaita on muokkaa vastaajan politiikkaan jollain tavalla myönteisesti suhtautuvaksi. Otos on kaikkea muuta kuin edustava, toisilla paikoilla kysyttynä saattaisi vastausten painopiste olla toisenlainen. Mutta: yllättävän vähän on tullut toistaiseksi vihaisesti tokaistuja ”no en varmasti, sillä ei ole mitään merkitystä”- kommentteja. Osa epäilee äänensä merkitystä, mutta aikoo kuitenkin ylläpitää oikeuttaan valittaa huonoista päätöksistä ja linjoista äänestämällä.

Vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaaleissa Suomessa asuvien äänioikeutettujen äänestysprosentti jäi alle 70 prosenttiin mutta nousi vuoden 2011 vaaleissa hieman sen yli. Tarkka äänestysprosentti oli 70,5. Jos nyt päästään lukuun 72,2 %, se olisi paras äänestysprosentti sitten vuoden 1987 vaalien. Onnistutaanko noin kovissa tavoitteissa? Itsellä on sellainen tunne, että onnistutaan tai ainakin päästään hyvin lähelle.

Ketkä sitten menestyvät vaaleissa? Kaikki puolueet kertovat meneillään olevan hyvää ”pöhinää” ja kyselyt osoittavat kaikkien mielestä heille positiivista suuntaa. Alexander Stubb kertoo käänteen kokoomuksen kannatukseen tekevän loppumetrien jalkatyön: ” Olen tehnyt katugallupeja. Ne ovat aivan erilaiset. Ykkönen ei ole karannut minnekään”.
Voinko sanoa, että tuo pitää paikkansa tai ei pidä paikkansa. Vaalikopeilla ja erilaisissa tilaisuuksissa niin Perussuomalaisilla kuin Keskustalaisilla on yhtä vankka luotto omaan kannatukseen. Jos ensimmäinen ajatukseni äänestysprosentista pitää paikkansa, se suosii enemmän Perussuomalaisia, ja niin, meitä Demareita.

Uskonko meidän omiin mahdollisuuksiimme? No totta ihmeessä uskon. Kokonaisuudessaan niin puolueväki kuin ehdokkaat ovat mielestäni jaksaneet touhuta ja kiertää innokkaasti, josta heille iso kiitos. Väsymyksen merkkejä en ole nähnyt. Jos itseltäni kysytään, väsyttääkö, vastaan että ei tarpeettomasti. Päivät ovat pitkiä ja ajamista tulee aika lailla. Mänttä-Vilppula ja Katiskalahdenkatu eivät ole maakunnan keskipisteitä, joten lähes kaikkialle on pitkä matka. Mutta ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan asioiden läpikäyminen ovat ne asiat, jotka tekevät tästä ainutlaatuisen kokemuksen. Jos nyt kysyttäisin uudestaan ehdokkuudesta, vastaus olisi kokemuksien perustella vielä vahvempi kyllä.

Miksi tekstin nimi tällä kertaa on uskottavuus? Viimeisen hallituskauden aikana kansalaisten luottamus politiikan tekijöihin on ollut koetuksella. Kuitenkin edustuksellinen demokratia on järjestelmämme nyt ja myös tulevaisuudessa – toivottavasti. Eri kohtaamispaikoilla on puhuttu asianomaisten kannalta tärkeistä kysymyksistä kuten eläkkeistä, lapsilisistä, työllistymisestä tai työllistämisen esteiden poistamisesta, liikenteen ongelmista sekä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Näiden rinnalla on kulkenut uskottavuus: voiko minuun päätöksentekijänä luottaa kun moni entisistä on luvannut sitä ja tätä, mutta asiat ovat ennallaan.

Meillä ehdokkailla ja erityisesti niillä kahdellasadalla, jotka valitaan, on todellinen näytön paikka. Tämä voi tuoda myös yllätyksiä eduskunnan kokoonpanoon nimenomaan puolueiden sisällä. Äänestäjät hakevat aitoja ihmisiä, jotka kuuntelevat, keskustelevat ja joilla ei tunnu olevan kiire minnekään. Jokainen ihminen on siinä hetkessä se tärkein ihminen, puoluekannasta ja ajatuksista riippumatta. Aidoille, uskottaville ja luotettaville ihmisille on tilausta eduskuntaan.

Vaativa suoritus

Elämäni ensimmäiset eduskuntavaalit ehdokkaan roolissa ovat loppusuoralla. Samalla kertaa kyse on ollut sekä ultrapitkänmatkan juoksusta että todellista herkkyyttä vaativasta pikajuoksukisasta.

Viikko sitten kirjoitin seuraavaa:

”Noiden pohjalta tulee itsellä mieleen pari nostoa. Lankalauantain reissun mitta oli auton mittarista katsottuna 302 km. Kävin miettimään reissulla läpi kyllästymispistettä: kun saman naaman näkee eri tellingeillä noin 2 – 300 kertaa, ajattelee mm. (1) mitä se maksaa ja (2) väsyvätkö ihmiset naamaan ja tyyppiin.”

Vauhti näyttää vain kisassa kiihtyneen. Itse olen tiivistänyt tahtia viimeiselle kahdelle viikolle ja pyrin käymään vaalipiirimme läpi mahdollisimman kattavasti. Eilen minulta kysyttiin, ajanko myös Hervannan ja hervantalaisen asiaa. Vastaus oli kyllä. Yksi kampanjassani esille nousseista tavoitteista on ollut koko Pirkanmaan tasapuolinen kehittäminen. Mäntän taajamassa asuvana tiedän Mänttä-Vilppulan asioista ja tarpeista parhaiten, mutta jotta meidän aluettamme voidaan kehittää ja saada sille tukea, tulee asenne koskea samoin koko muuta maakuntaa. En unohda Tamperetta, mutta myös esim. Mänttä-Vilppula, Virrat, Kihniö ja Punkalaidun ovat olennainen osa maakuntaamme.

Täältäpäin tulee ehdokkaalle matkakilometrejä runsaasti, menee minne tahansa. Kun lähtee jonnekin, siellä kannattaa myös kuluttaa aikaa. Usealla paikkakunnalla on samalla pienellä pläntillä meidän ehdokkaiden lisäksi myös muiden ryhmien ehdokkaita, meneillään on kova taistelu äänistä. Monella ehdokkaalla poikkeamiset näyttävän olevan nopeita, alle puoli tuntia ja eteenpäin. Jo nimeä saaneilla ehdokkailla se saattaa riittää ja kun ei ole kauaa, ei ainakaan joudu vastaamaan moneen hankalaan kysymykseen. Mainonnan luoma mielikuva dynaamisesta ja varteen otettavasta vaihtoehdosta säilyy. Äänestäjän näkökulmasta tuo ei ole mielestäni säännöllisesti toistuvana vakuuttavaa toimintaa.

Yhtenä mielikuvana on jäänyt se, että paitsi meiltä ehdokkailta ja tukiryhmiltä vaaditaan jaksamista, sitä samaa vaaditaan myös äänestäjiltä. Esitteiden ja erilaisten oheistuotteiden tarjonta on mittavaa. Tavara, kuva, toisten kehut ja kynä eivät vain anna kuvaa siitä mitä ehdokas tietää ja mitä mieltä hän on asioista. Toivon, että viimeisen viikon aikana te lukijat pidätte meitä ehdokkaita tiukoilla, kysytte mielipiteitä erityisesti omalta kannaltanne tärkeistä asioista. Kaikesta emme varmasti ole kanssanne samaa mieltä, mutta sellaisen ehdokkaan saa vain ryhtymällä itse paitsi aktiiviseksi äänestäjäksi myös vaikuttamaan politiikassa sen rakenteiden mukaan puolueissa ja valitsijayhdistyksissä.

Entinen kansanedustaja Jörn Donner mainosti kirjallisuutta toteamalla ”lukeminen kannattaa aina”. Äänestäminen kannattaa myös aina, nyt jälleen jokainen annettu ääni on ratkaisevassa asemassa.

Ehdokkaan kyydissä

Sanna Marin toivoi Demokraatin haastattelussa tammikuun lopussa, että vaalikampanjoiden suuruutta suitsivista kampanjakatoista heräteltäisiin taas keskustelua. Hänen mukaansa mm. eduskuntavaalien kampanjabudjetit ovat paisuneet turhan suuriksi. Marin katsoo tämän kehityksen vääristävän demokratiaa.

Noista ajatuksista olen samaa mieltä. Sanna Marinin eduskuntavaaleihin esittämä 30 000 euron raja tuntuu omasta näkökulmastani edelleen korkealta. Nuo ajatukset olivat mielessä ajellessani lauantaina Virroille päin. Virtolaisten järjestämä Keijo Kalevan kampanja-avaus oli mukava tapahtuma. Paikalla oli runsaasti ihmisiä keskustelemassa, haastamassa ja kyseenalaistamassa niin minun kuin puolueen linjauksia. Kyse on aidosta kansalaiskeskustelusta ja demokratiasta, joka toteutuu varsinaisesti vaaleissa, nyt huhtikuussa.

Toteutuu, jos toteutuu. Matkalla kuuntelin oululaisen Rommakko- yhtyeen kappaletta Valkea kaupunki. Mika Kolehmainen puuttuu sanoituksessaan mm. ydinvoimaan, kallioparkkeihin ja Vuotoksen tekoaltaaseen, joka saattaa olla seuraavan hallituksen toteutuslistalla. Sanoo kansa niistä asioista mitä tahansa.

Omissa puheissani olen yhtenä keskeisenä teemana nostanut esille äänestämisen merkityksen. Niin tekee toivottavasti jokainen ehdokas. Itselleni äänestäminen on ollut ja on edelleen itsestään selvää, monelle se ei sitä ole. Toivon, että me voimme yhdessä vaikuttaa ja muistuttaa, että olennaista on 1) äänestää yleensä, 2) miettiä puoluetta ja 3) valita henkilö. Sillä aina on niitä, jotka äänestävät ja heidän äänensä ja valintansa ratkaisevat sen millaista politiikkaa tehdään.

Antti Rinne toivoo Demokraatin verkkosivuilla, että eliitti tutustuisi ihmisten sosiaaliseen hätään. Hän kertoo jutussa saamastaan kirjeestä, joka kuvaa sitä sosiaalista hätää, jota maassamme on. Näihin tapauksiin politiikan eliitin olisi hyvä tutustua entistä useammin. Hätä on vieressä, läsnä jatkuvasti. Sitä ei voi olla näkemättä, jos vain haluaa. Ongelma on nähdäkseni siinä, että eliitti ei halua nähdä sitä

Kalliit mainoskampanjat ja kääntäminen arjesta vaikuttavat myös äänestyskäyttäytymiseen. Mitä useampi meistä jättää äänestämättä, sitä enemmän tilaa jää hyvä veli- järjestelmälle. Moni on perustellut minulle äänestämättömyyttään sillä, että näin hän voi vaikuttaa. Kyllä hän vaikuttaa, saamalla politiikkaa joka ei ainakaan palvele hänen etujaan.

Virroille mennessä muistui tapahtuma muutaman kesän takaa. Ajoin paikalliselle huoltoasemalle, jossa tankkaaminen oli vaikeaa. Syynä oli leveästi parkkeerattu Mersu. Menin sisälle juomaan kahvit. Auton omistaja, Topi Sorsakoski, istui stetson päässään rauhallisesti kahvia juoden. Lauantaina radiossa soi hänen kappaleensa Salattu suru.

 Virroilla on aina mukava käydä.

 

Tiivistelmä puheestani Juupajoen eläkkeensaajien laskiaistilaisuudessa 17.2.2015

Arvostan periaatetta turvallisesta yhteiskunnasta, jossa yhteiskunta ja kanssaihmiset tukevat yksilön tai perheen selviytymistä tilanteissa, joissa omat voimavarat eivät riitä.

Tarvitsemme nyt yhteiskuntapolitiikkaa, jossa puututaan pienituloisuuteen, köyhyyteen ja eriarvoisuutta syventäviin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuspolitiikan ratkaisuihin. Säästöjä saadaan oikea-aikaisella välittämisellä.

Riittämättömän ja epävarman toimeentulon varassa pitkään eläminen voi aiheuttaa romahduksen, josta seuraa sekä inhimillisiä että taloudellisia menetyksiä. Eläkkeellä on kyettävä tulemaan toimeen. Ikäihmisten, vanhusten hoidon on lähdettävä vanhuksista, ei säästöistä.

Uskon, että teille äänestäminen on ollut ja on edelleen itsestään selvää, monelle se ei sitä ole. Toivon, että voitte vaikuttaa ympäristönne ja muistuttaa siellä, että olennaista on 1) äänestää yleensä, 2) miettiä puoluetta ja 3) valita henkilö. Sillä aina on niitä, jotka äänestävät ja heidän äänensä ja valintansa ratkaisevat sen millaista politiikkaa tehdään.

Viimeiset hallitukset ovat puhuneet osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Ministerit ja me ehdokkaat sekä kansanedustajat olemme puhuneet järjestötyön merkityksestä, siitä kuinka järjestötoiminnan kautta kukaan ei jäisi tahtomattaan yksin.

Tapahtuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaille mitä tahansa, palvelujen tuottamisjärjestelmä uudistuu. Vähenevät resurssit on korvattava jollakin tavalla. Yhteisen tekemisen, kolmannen sektorin rooli korostuu.

Toivon, että eri puolella Pirkanmaata Eläkkeensaajien työtä tuetaan myös jatkossa, sillä se on merkittävä palanen yhteisen hyvinvointimme tukemista ja parantamista.