Rikki

Kävelen vanhalle koululleni. Muutamien kuukausien ajan olen käynyt siellä kirjoittajakurssilla. Välillä olemme vain jutelleet kirjoittamisesta, välillä kirjoittaneet ja arvioineet tekstejämme. Itse olen tehnyt parikymmentä tekstiä, välillä huonompia ja välillä parempia. En käy niitä itse arvioimaan, siihen olen jäävi. Tämä on yksi niistä, toinen, yksi parhaista, on aivan tämän tarinan lopussa.

Rikki, kävellessäni huomasin tien pinnan olevan jälleen rikki. Sitä on odotettavissa tänä keväänä enemmänkin. Meillä on tulossa pitkästä aikaa pahin kelirikkovuosi, näin on kerrottu. Tuo ei olisi yllätys. Kelit ovat vaihdelleet jatkuvasti, välillä on tosi kylmää, välillä muuta ja taas on tosi kylmää. Ja lunta, lunta on tullut enemmän kuin muistan pitkään aikaan tulleen. Edellinen vastaava lumitalvi oli jotain 15 – 16 vuotta sitten, muistelen.

Rikki, kaupungin keskustassa eivät ikkunat tai katulamput ole rikki. Kai se on niin, että kukaan ei vielä yksinkertaisesti kehtaa niitä rikkoa. Pieni taajama, kaikki – tai melkein kaikki – tuntevat toisensa. Tietynlainen yhteisöllisyys on voimissaan ja toimii edelleen.

Rikki. Kaverini on ollut jo pitkään vihainen VR:lle. Meni pari viikkoa niin, että meidän suunnan junat olivat jatkuvasti korjattavina ja liikenne hoidettiin korvaavilla bussivuoroilla. Linja-autot tulivat milloin mistäkin ja kuljettajat ajoivat kylillä, joista he olivat aiemmin hädin tuskin kuulleet. He olivat aika monta kertaa eksyksissä kysyen matkustajilta tietä, mikä on toisaalta ymmärrettävää ja hyväkin asia. Aina kuitenkin päästiin perille ja kotiin. Minäkin olin kertaalleen mukana näillä seikkailuretkillä.

Rikki, esineet ja kulkuneuvot voivat helposti mennä rikki. Entä miten on ihmisen laita? Sama kohtalo on monasti meillä, fyysisesti tai henkisesti. Olen pitänyt koko talven nastakenkiä, joten en ole kättä tai jalkaa katkonut, ainakaan vielä. Entä muuten, siitä voisin jutella pitkään pääsemättä sen paremmin tulokseen tai kykenisin vastaamaan kysymykseen. Mutta välittäminen, toisen huomioiminen, toisen tukeminen, ne auttavat eteenpäin. Ne eivät ehkä korjaa rikki mennyttä, mutta tukevat ja auttavat eteenpäin pääsyssä, uskon niin. Tekevät ehjemmäksi, toivon.

Entä se toinen teksti, se tulee tässä.

Kestä ystävä,

olenhan väsymätön,

ilkeä vaiva.

Kansalaisopistot, kirjastot ja kirjoittaminen

Taustaa

Kansalaisopistot, joita joillakin paikkakunnilla kutsutaan työväenopistoiksi tai aikuisopistoiksi, ovat suomalaisia yleissivistävää aikuiskasvatusta tarjoavia oppilaitoksia. Ne ovat kaikille avoimia, eikä niissä ole pääsyvaatimuksia kuten pääsykoetta. Kansalaisopistoja on hieman alle kaksisataa. Opistojen toimintaa on jokaisen kunnan alueella. Opistojen toimintaan sekä opetukseen osallistuu vuosittain satoja tuhansia opiskelijoita ja opetustunteja opistoissa järjestetään vuosittain yli 2 miljoonaa. Meillä Mäntässä kansalaisopisto on Autere- opisto. Mielenkiintoinen palanen Autere-opiston tarjontaa on lapsille suunnatut sirkuskurssit.

Kirjasto on kansalaisopistojen ohella minulle toinen tärkeä laitos. On hienoa, että meillä edelleen on toimivia yleiskirjastoja ympäri maata ja niillä on tulevaisuutta. Näin, vaikka verkostoa näytetään heikennettävän ja joillakin tahoilla myös niiden merkitys kyseenlaistetaan. Saattaa olla, että jos sitä ei itse tarvitse, sen kokee olevan tarpeeton. Kirjastojen merkitys on tärkeä, uskon myös niiden merkitykseen yhteisöön kiinnittävänä ja sosiaalistavana tekijänä. Ne tarjoavat myös mahdollisuuden lukea lehtiä ja käyttää tietokoneita, jos itsellä ei ole varaa niitä hankkia. Ja monella ei ole.

Itse olin tällä viikolla toista kertaa mukana Autere-opiston luovan kirjoittamisen kurssilla. Teimme pari kirjoitusharjoitusta ja toisen aiheena oli kuvata jotain hankalaa suomenkielistä sanaa muukalaiselle. Minun muukalainen oli kotosuomalainen, mutta kielemme taitaa olla joskus aika vaikeata selittää, jopa toisillemme. Kun yrittää selittää, aina vaikeammaksi menee.

Konkurssiloppuunmyynti

Suomi on hankala maa, kielikin on kummallinen. Tosin me kaikki kuvittelemme, että täällä ja miksi ei muuallakin jokainen sitä ymmärtää. Muistan kun olimme syömässä Tartossa ja eräs suomalainen rouva halusi vasikanleikettä. Kun tarjoilija ei ymmärtänyt, rouva selvensi VASIKANLEIKETTÄ. Arvaa menikö perille, no ei.

Mutta Antti kun on täältä, pitäisihän hänen kaikki ymmärtää. Mutta ei, hänen kotikylänsä on aika kaukana, tosin ei täältä. Ei siellä ole kauppoja, sisko on kauppoja nähnyt ja niissä käynytkin. Mutta Antti ei. Ja ei heillä ole sähköjä, lehtiä tai televisiota. On vain rauhaa ja muutava mukava ihminen.

  • Niin Antti, lähdetkö kanssani alennusmyyntiin. Jyväskylän Anttilassa on kova konkurssiloppuunmyynti. Siellä on hyvät alennukset.

  • Konkurssi, mikä se on. Tiedän nyt laivan kurssit, sisko on käynyt laivalla Ruotsissa. Mutta miten se tähän liittyy.

  • No kuule, ei mitenkään. Mutta kun kaupalla on enemmän velkaa kuin tuloja ja se ei saa laskujaan maksetuksi niin se menee nurin, konkurssiin.

  • No mikä se loppuunmyynti sitten on. Eihän se kauppa voi jatkaa jos se myy ne tavarat loppuun, vai?

  • No ei, mutta ei sen ole tarkoituskaan jatkaa. Kun ne tavarat myydään pois, voidaan maksaa sitten laskuja ja ne, joille se kauppa ei ole maksanut tavaroista, saavat omiaan takaisin.

  • No miksi ne ihmiset nyt ostaisivat, jos ne eivät ole sieltä aikaisemminkaan ostaneet?

  • No sitä varten ne on ne alennukset siellä konkurssiloppuunmyynnissä, että ne tavarat menisivät kaupaksi. Niin niistä saadaan rahat pois.

  • No eihän niistä saada, jos ne myydään halvemmalla tai halvalla. Joku jää ilman rahoja ja joutuu vaikeuksiin. Pidä Eero ne myyntisi ja mene yksin sinne. Minä en vie toisilta rahoja!

  • No voi sun pyhä yksinkertaisuus. Älä lähde, nukut vaan onnesi ohi.

Vaalipäivänä

Yhteenvetoa menneestä tulee varmasti tehtyä,  mutta nyt alkuun muutamia ajatuksia noin neljä tuntia ennen äänestysajan loppumista. Moni on kysynyt jännittääkö. Vastaus on ollut että omasta puolesta ei. Ajattelen, että tehdystä työstä tulos ei omalla kohdalla jää kiinni. Puolueen tulos jännittää jonkun verran. Syynä se, että vaikka oma työmme on ollut hyvää, ovat muut tuoneet esille pinnallisuuksia, joilla koetetaan vedota ratkaisuissa.

Suomi kuntoon, politiikka on rikki, jos vanha ei toimi tarvitaan korjausliike jne. Iskulauseita on näkynyt runsaasti. Muutos on avainsana. Monen muutoksen veturit ovat niitä ihmisiä, jotka ovat viimeiset 20 – 40 toimineet keulakuvina. Kokemusta on ja sitä tarvitaan, mutta onko heissä eväitä muutoksen vetureiksi?

Lopputulosta vaaleissa on sittenkin vaikea arvioida, vaikka meitä kannustetaan gallupeiden nojalla äänestämään määrätyllä tavalla. Eri kopeilla tavataan erilaisia ihmisiä erilaisine huolineen. Omilla kopeillani on pienituloisia eläkeläisiä, vähävaraisia yksinhuoltajia, loppuun asti työssä joustaneita naisia ja miehiä, jotka saavat kuulemma liikaa palkkaa, joiden työehdot sekä jotka itse ovat työnantajaleirin ja heidän edusmiestensä mukaan turhan joustamattomia. Äidit ja isät ovat huolissaan kun lapset eivät saa töitä, palaavat kotiin ja turhautuvat kun opiskelut eivät tuo töitä. Minun kopeillani ihmiset ovat huolissaan syvenevästä eriarvoisuudesta.

Eilen puhuttiin lapsiperheistä, eläkeläisten verotuksesta, mikroyritttäjän asemasta, ravintolassa myytävän alkoholin hinnoittelun alentamisesta sekä vanhusten huollosta, ulkomaisten rekkayrittäjien Suomen valloituksesta ja valtion huonosta esimerkistä työnantajana. Kaikki ovat muuten asioita, joihin kansanedustajilla on sanansa sanottavana.

Kilometrejä on kirjanpidon mukaan tullut 6665 ja tämän vuoden puolella eri tilaisuuksia olen kirjannut 71. Näiltä pohjilta lähdetään, odotetaan tuloksia ja katsotaan mitä jatkossa tehdään. Siihen saakka kunnes äänet on laskettu, on kaikilla mahdollisuutensa. Juha Aron haastattelussa Punkalaitumen Sanomissa 16.4. totesimme Tuula Petäkoski-Hultin kanssa, että politiikka on tullut politiikkaan. Itse totesin myös, että osa äänestäjistä etsii uusia vaihtoehtoja ja ehdokkaita, jotka eivät ole ryvettyneitä tai takinkääntäjiä. Siinä on mielestäni uusien kasvojen mahdollisuus.

Välitilinpäätös

Toivon, että saan olla myös arjen asiantuntija eduskunnassa 2015 – 2019.

Lauantaina 28.3.2015 pidettiin Pirkanmaan piirin kevätkokous. Puoluesihteeri Reijo Paananen muistutti jäljellä olevan vielä 3 viikkoa ja 1 päivä tehokasta kampanja-aikaa. Keskeinen viesti asiasisällön ohella oli muistutus omasta jaksamisesta huolehtimisesta. Ei ole syytä vetää itseään piippuun, ja pian näiden vaalien jälkeen aletaan tehdä töitä kuntavaalien 2017 eteen.

Katsoin tähän mennessä kiertämiäni paikkoja ja niitä on sekä isoja että pieniä. Tavoitteena on kiertää koko maakunta. Ei sillä ajatuksella, että haetaan valtavia tuloksia kaikkialta, vaan että pyrin tarjoamaan vaihtoehdon äänestäjille. Voimme tietää äänestäjiä, jotka äänestävät meitä. Mutta emme tiedä, keille meillä on tarjolla hyvä vaihtoehto, mutta emme osaa ajatella näitä mahdollisuuksia.

Kun olen käynyt läpi vaalikoneita, olen huomannut niiden tarjoavan minulle aina sopivammaksi puolueeksi SDP:n. Niin kuuluukin olla, mutta oman puolueen sisällä meidän ehdokkaiden välillä on isojakin eroja. Tällaisia erottavia teemoja ovat mm. suhde uskoon ja kirkkoon, alkoholipolitiikka ja maan ja maakunnan tasapainoinen kehittäminen. Kun näin on, me voimme olla vaihtoehto yllättävän monelle ihmiselle.

En ole laskenut kilometrejä, paljon niitä on tullut. Tapaamisia, kohdattuja ihmisiä ja keskusteluja on tullut vielä enemmän. Olen ollut mukana muutamassa paneelissa. Kokonaisuudessaan mielikuva kampanjasta on ollut positiivinen ja hieno. On ollut mukava kuulla ihmisten usein hyvin suoriakin palautteita. Epäusko siihen, (1) pidämmekö me ehdokkaat kiinni lupauksistamme, (2) voiko minuun luottaa ja (3) kannattaako äänestäminen ylipäätään sekä voiko sillä vaikuttaa, ovat nousseet esille. Olen vastannut kaikkeen kyllä. Keskeinen perusteluni on ollut se, että aina jotkut äänestävät ja he saavat haluamaansa politiikkaa.

Olen tehnyt tätä kampanjaa työn ohella, täysipainoisesti sen mitä olen ollut liikkeellä. Loppuaikana viimeistä viikkoa lukuun ottamatta olen vielä osan viikosta töissä. Olen pitänyt sitä hyvänä ratkaisuna. Yksi äänestäjiltä tullut palaute on, että poliitikot ovat irtautuneet ihmisen arjesta. Siinä on mielestäni perää. Politiikka ei ole rikki, kolhuja se on saanut ja kaikki toiminta ei herätä aiheita taputukseen. Mutta sitä ihmisten arkea ei saa kiinni vain jalkautumalla hetkeksi, siinä on oltava jatkuvasti mukana.

Minulla on nyt pieni verkkomainos, jonka teksti on ”Minulle arjessa selviytymisen kysymykset ovat tärkeitä”. Niin ovat, ja sitä viestiä pyrin viemään eteenpäin vielä seuraavat kolme viikkoa. Toivon, että saan olla myös arjen asiantuntija eduskunnassa 2015 – 2019.

Vaaleissa kannattaa käyttää äänioikeutta

KMV-lehden pääkirjoitus oli tänään otsikoitu Vaaleissa kannattaa käyttää äänioikeutta. Pääkirjoituksessa oli aluksi mainittu istuva kansanedustaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Arto Pirttilahti ja hänen ehkä kovimpana paikallisena haastajana perussuomalaisten Timo Tukia, kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Molempien kohdalla ansioksi on laskettu kaupungin talouskokan kohoaminen pinnan päälle. Demarit ovat valtuustossa olleet mukana tekemässä samoja päätöksiä, joista ansio annetaan nyt Pirttilahdelle ja Tukialle

”Edellisten ohella vaalien paikalliseksi yllättäjäksi saattaa nousta demareiden Eero Pirttijärvi. Pieni takamatka on hyvällä suorituksella mahdollisuus kuroa umpeen”.
Demarit ovat edelleen kaupungin puolueista suurin ja äänimäärämme on myös eduskuntavaaleissa ollut suurin. Takamatka, kenellä se on ja kenellä ei. Hyvä että nyt kuitenkin on huomattu, töitä tässä on edelleen tehtävä ja lujasti. Neljäs paikallinen ehdokas, Kristillisdemokraattien Tommi Meronen on määritelty tuntemattomaksi suuruudeksi, toki todetaan vaaleihin olevan vielä aikaa. Tarkistin vielä, että puolue on ollut nimeltään Suomen Kristillisdemokraatit vuodesta 2004. Lehdessä ollut ilmaisu kristilliset liittyy tuota edeltävään aikaan, nyt puhutaan Kristillisdemokraateista.

Sitoutumattoman paikallislehden linja on selkeä, mutta hyvä puoli siinä meille demareille on se, että se haastaa tekemään ja näyttämään ettei ennakkoon ole määritelty mitään paikkaa ja asemaa.

Neljän minuutin näkyvyys

Ylen vaaligallerian nauhoitus on nyt katsottavissa. Omaan tenttiin olen aivan tyytyväinen, olin siinä oma itseni. Muutamia turhia sanoja, mutta vastasin kysymyksiin ja vielä mielestäni suoraan,

Yksi kysymys koski poliisien määrää. Se tuli vähän puskista, yllättäen. Ei poliiseja työmatkalla juuri näy, sitä ei ole erityisesti ajatellut. Aika pian toimittaja kysyi mitä pidin Suomen keskeisenä turvallisuusuhkana. Kun olen katsellut muiden haastatteluja, moni on puhunut Venäjästä ja islamiin kytkeytyvästä terrorismista. Nostin haastattelussa esille edelleen eriarvoisuuden. Se heijastuu monella tavalla, vastaus on edelleen hyvä, mutta asiat voivat myös muuttua.

Energiakysymykset nousivat haastattelussa myös esille, tuulivoima vai ydinvoima, Vastasin, että tulevaisuudessa enemmän tuulivoimaa. Meillä on päätökset kahdesta ydinvoimalasta, tarvitsemmeko enemmän niiden jälkeen ja toisaalta pitäisikö tehdä lisäpäätöksiä? Silloin kun Olkiluoto 3 rakentaminen kestää ja kestää, Olkiluoto nelosesta on vain päätös ja Pyhäjokea ei ole aloitettu, on mielestäni tarpeetonta miettiä lisärakentamista. Katsotaan nykytilanne ja lisätarve ensin ennen kuin tehdään uusia päätöksiä.

Neljä minuuttia on lyhyt aika, mutta vaikutuksen ja mielikuvan siinä voi jättää ja tehdä. Toisia käydään katsomassa enemmän kuin toisia, Hansi Harjunharjaa Inarista oli katsottu eilen tarkistaessani n. 63 000 kertaa, samaan aikaan kun itselläni luku oli 84. Kuulin hänestä radiossa. Politiikkaan ja vaaleihin voi suhtautua monella tavalla, HH ei ota asiaa ainakaan liian vakavasti. Tavoitteet ovat muualla, ja niitä hän on varmasti saavuttanut. Mainosta, näkyvyyttä ja julkisuutta on tullut nopeasti vielä kanavalla, jolla ei näytetä mainoksia.

Viime pyhänä olin ensimmäisessä isommassa paneelissa, Vilpun päivien yhteydessä järjestetyssä Terveyspaneelissa. Paikalliset asiat, koululaisten hammashuolto ja Vilppulan näytteidenotto nousivat yleisön kysymyksistä esille. Muut ehdokkaat – Harri Jaskari, Arto Pirttilahti ja Timo Tukia – olivat laajempaan kysymykseen eli Sote- esityksen kaatumiseen tyytyväisiä. Itse toivoin, että uuteen esitykseen ei menisi montaa vuotta ja että se ei olisi nyt tehtyä huonompi. Kumppanit naurahtivat. että ei voi olla. Uutta esitystä en ole nähnyt, joten en tiedä millainen se on. Aikansa tekeminen joka tapauksessa vie, oletan.

Niin paneelissa kuin tentissä puhuin eriarvoistumisesta, sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksissä tämä näkyy. Pirkanmaalla ja myös muualla me reuna-alueiden ihmiset olemme huolissamme tulevaisuudesta. Nyt voi sanoa, että kyllä se järjestyy jatkossakin. Toivottavasti. Paikallislehdessämme ei kommenttejani näkynyt kuin koululaisten hammashoidon osalta. Tämä linjaus ei ole ollut yllätys.

Kotitorilla

Aamulla aloitin päivän käymällä Jämsässä Elosen leipomossa, josta hain aamulla leivottuja reikäleipiä. Tarra päälle ja tuotteet olivat valmiita jakoon. Sää oli kylmä ja räntää tuli koko ajan. Eräs kaverini sanoikin, että olisin tarvinnut lasinpyyhkijät. Kun ehdokas Pirttijärvi pääsi iltapäivällä kotiin, kädet olivat kohmeessa. Avaimet pysyivät juuri ja juuri kädessä, mutta taskussa ollut kello tippui kapeasta raosta rappujen alle. Naapurin poika sai kellon onneksi minulle kaivettua. Tämä perjantai oli oman kunnan torilla ensimmäinen kampanjakerta. Mäntän torilla oli mukavasti porukkaa koko ajan. Eläkeläisten verotus, ruotsin kielen opetuksen muuttaminen vapaaehtoiseksi, energiakysymykset, yrittäjän asema, Nato ja leikkauslistat olivat mm. esillä. Niin, ja tietysti se, että toisin kuin muut, demarit kääntävät aina takkiaan päästessään eduskuntaan eli meihin ei voi luottaa. Kaikkiaan päivä oli mukava ja itselle jäi hyvä mieli. Tukea ja edellisen kaltaista kuitenkin hyvähenkistä sparrausta tuli pitkin päivää. Muista demariehdokkaista paikalla olivat Keijo Kaleva Virroilta ja Hannu Järvinen Viialasta. Huomenna jatkamme osin samalla porukalla Pirkkalassa. Ensi viikko on omalla kohdallani hiljaisempaa, maanantaista torstaihin on normaali työviikko.

Ehdokkaan kyydissä

Sanna Marin toivoi Demokraatin haastattelussa tammikuun lopussa, että vaalikampanjoiden suuruutta suitsivista kampanjakatoista heräteltäisiin taas keskustelua. Hänen mukaansa mm. eduskuntavaalien kampanjabudjetit ovat paisuneet turhan suuriksi. Marin katsoo tämän kehityksen vääristävän demokratiaa.

Noista ajatuksista olen samaa mieltä. Sanna Marinin eduskuntavaaleihin esittämä 30 000 euron raja tuntuu omasta näkökulmastani edelleen korkealta. Nuo ajatukset olivat mielessä ajellessani lauantaina Virroille päin. Virtolaisten järjestämä Keijo Kalevan kampanja-avaus oli mukava tapahtuma. Paikalla oli runsaasti ihmisiä keskustelemassa, haastamassa ja kyseenalaistamassa niin minun kuin puolueen linjauksia. Kyse on aidosta kansalaiskeskustelusta ja demokratiasta, joka toteutuu varsinaisesti vaaleissa, nyt huhtikuussa.

Toteutuu, jos toteutuu. Matkalla kuuntelin oululaisen Rommakko- yhtyeen kappaletta Valkea kaupunki. Mika Kolehmainen puuttuu sanoituksessaan mm. ydinvoimaan, kallioparkkeihin ja Vuotoksen tekoaltaaseen, joka saattaa olla seuraavan hallituksen toteutuslistalla. Sanoo kansa niistä asioista mitä tahansa.

Omissa puheissani olen yhtenä keskeisenä teemana nostanut esille äänestämisen merkityksen. Niin tekee toivottavasti jokainen ehdokas. Itselleni äänestäminen on ollut ja on edelleen itsestään selvää, monelle se ei sitä ole. Toivon, että me voimme yhdessä vaikuttaa ja muistuttaa, että olennaista on 1) äänestää yleensä, 2) miettiä puoluetta ja 3) valita henkilö. Sillä aina on niitä, jotka äänestävät ja heidän äänensä ja valintansa ratkaisevat sen millaista politiikkaa tehdään.

Antti Rinne toivoo Demokraatin verkkosivuilla, että eliitti tutustuisi ihmisten sosiaaliseen hätään. Hän kertoo jutussa saamastaan kirjeestä, joka kuvaa sitä sosiaalista hätää, jota maassamme on. Näihin tapauksiin politiikan eliitin olisi hyvä tutustua entistä useammin. Hätä on vieressä, läsnä jatkuvasti. Sitä ei voi olla näkemättä, jos vain haluaa. Ongelma on nähdäkseni siinä, että eliitti ei halua nähdä sitä

Kalliit mainoskampanjat ja kääntäminen arjesta vaikuttavat myös äänestyskäyttäytymiseen. Mitä useampi meistä jättää äänestämättä, sitä enemmän tilaa jää hyvä veli- järjestelmälle. Moni on perustellut minulle äänestämättömyyttään sillä, että näin hän voi vaikuttaa. Kyllä hän vaikuttaa, saamalla politiikkaa joka ei ainakaan palvele hänen etujaan.

Virroille mennessä muistui tapahtuma muutaman kesän takaa. Ajoin paikalliselle huoltoasemalle, jossa tankkaaminen oli vaikeaa. Syynä oli leveästi parkkeerattu Mersu. Menin sisälle juomaan kahvit. Auton omistaja, Topi Sorsakoski, istui stetson päässään rauhallisesti kahvia juoden. Lauantaina radiossa soi hänen kappaleensa Salattu suru.

 Virroilla on aina mukava käydä.

 

Linkosuon kahvilassa 20.2

Järjestöpäällikkö Ari Näätsarelta tuli viesti, jossa hän kertoi puolueen olevan todella tyytyväisen jos voisimme pitää vaalikamppailun aikana ”päiväkirjaa”. Päiväkirjaa siitä millaista tukea näissä eduskuntavaaleissa: olemme saaneet, pyytäneet, emme ole saaneet vaikka tarvitsisimme, saimme vaikka emme tarvinneetkaan ja muita huomiota saamastamme tuesta.

Itselläni on musta iso vihko, johon on tullut jo kirjattua pieniä havaintoja. En näe tuollaisen päiväkirjan pitämistä vaikeana. On mukava kirjata asioita ylös, sillä välillä on hyvä mieli, välillä miettii vähän toisinkin päin. Toistaiseksi matka on ollut voittopuolisesti positiivinen. Se mitä kaipaan, on vielä ehdokkailta toisilleen selkeämpi tuki, yhdessä tekemisen tunne. Joku pääsee läpi, joku ei. Arvelen, että hyvä henki heijastuu toreilla positiivisena ja sataa meidän laariin.Omalla osalla kiertäminen on vasta aluillaan, siihen ei ole kerinnyt väsymään.

Tänään olin Vuolteenkadulla Tampereella Ylen Vaaligallerian kuvauksissa. 4 minuuttia on lyhyt aika ja virheitä ei saa pahemmin tehdä, sillä kuvaus menee yhdellä otolla. Tentti meni hyvin, en takunnut suuremmin … mielestäni. Hyvin Heli Mansikka ja muut olivat ainakin tämän ehdokkaan taustoittaneet.

Sain vastata pitkän työmatkani johdosta kysymykseen kuinka usein poliiseja tulee vastaan ja pitäisikö tulla useammin. No ei poliiseja liikaa tule vastaan, yleensä on aina sattunut jotakin, jos heitä näkee. Vastasin, että poliiseja voisi olla enemmänkin. Listalla kysymyksen aiheita olivat mm. leikkaukset, turvallisuuspolitiikka, tasa-arvoinen avioliittolaki, alkoholipolitiikka ja Sote- kysymykset. Kohdallani todettiin Mänttä-Vilppulan nojaamisen yksityiseen palvelutuotantoon. Sanoin, että siellä yksityinen on nähty ja koettu hyväksi vaihtoehdoksi. Kerroin, että kokonaisuutena näen liiallisessa yksityistämisessä olevan suuria riskejä ja johtavan valtakunnan tasolla eriarvoistumisen syvenemiseen.

Tyytyväinen olin, jännä paikka mutta kysymysten tullessa en mielestäni huomannut edes jännittää. Olin aika lailla oma itseni. Tässä koetuksessa on hyvä kiittää Voinmaan Opistoa, Antti Jehkosta, Matti Tyynysniemeä, kotiväkeä sekä tietysti tukiryhmää ja Lahtisen Jyrkiä sparrauksesta ja tuesta.

Viikonloppuna tarkoitukseni on käydä Toijalan torilla sekä täyttää joitakin vaalikoneita. Varmasti niissä on tietyt keskeiset ja luetuimmat, mutta jokaisen kautta tavoittaa joitakin uusia ihmisiä. Lindroosin Kaitsu vinkkasi, että ihmiset lukevat vaalikoneita hyvin ja mikäli linja pitää, siitä tulee hyvää palautetta.