Mietteitä A- oluesta elintarvikekaupoissa

Tuolla otsikolla kirjoitin oheisen tekstin neljä vuotta sitten. Samoilla linjoilla olen edelleen. Nyt katsotaan, millaisia seurauksia tehdyllä ratkaisuilla on. Osa kommentoijista sanoi jo helmikuussa, että esitetyt uhkakuvat eivät toteutuneet. Eivät, ei minkään ison muutoksen seurauksia voi arvioida kuukauden kokemusten pohjalta. Nyt pikkuhiljaa näyttää siltä, että vahvemmat oluet ovat tulleet laajemmin myyntiin. On mielenkiintoista nähdä, millaisia valikoimia esim. vuoden päästä on jäljellä, isoissa kaupungeissa varmasti monipuolisia, mutta ei ehkä laajemmin. Ja vahvempia bulkkioluita vielä näy hyllyillä. Katsotaan, mitä muutaman vuoden syklillä tapahtuu. Mitkä on esille nostetun haittojen kasvun tilanne. Kuten tuon lakimuutokseen liittyvän päätöksentekoprosessin aikana kirjoitin, olen tyytyväinen jos haitat eivät ala merkittävästi kasvaamaan.  Mutta jos ne kasvavat, kuten oletan, en käy sanomaan ”mitä minä sanoin”.  Ei siinä ole kenellekkään mitään tyytyväisyyden aihetta.

Tänään (ilmeisesti 9.6.2014) luin Hesarista sen, että Pellervon Taloudellinen Tutkimuslaitos on tehnyt selvityksen A- oluen siirtämisestä päivittäistavarakauppaan. Kuulemma nelosoluen vapauttaminen pitäisi hengissä satakunta pikkukauppaa, kasvattaisi valtion verotuloja 54 miljoonalla eurolla ja lopettaisi viinarallin ulkomailta. Oluen hinta laskisi tehokkaamman jakelukoneiston johdosta.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että kulutus kasvaa ja kun se kasvaa, haitat kasvavat. Jo tutkimuslaitos itse laskee, että alkoholin kokonaiskulutus nousisi 3 prosenttia ja haitat ”vain” 1,7 %. Asiasta voi aikaisempiin muutoksiin nojaten esittää myös erilaisia näkemyksiä. Myös tulevaisuudessa on odotettavissa, että haitat lisääntyvät suurin piirtein samassa suhteessa kuin kulutus. Eri väestöryhmien välillä voi esiintyä kuitenkin poikkeavaa kehitystä. Määrällisesti kulutus nousee eniten paljon kuluttavissa ryhmissä. Kun alkoholijuomien hinnat alenevat, kulutuksen ja haittojen voidaan odottaa nousevan eniten niissä ryhmissä, joissa korkea hinta on tähän asti tehokkaimmin vähentänyt kulutusta, eli pienituloisten ja nuorten keskuudessa. Lisäksi uudet juomatavat ovat pääasiassa tulleet entisten lisäksi eivätkä niiden tilalle. Niin kauan kuin tämä kehitys jatkuu, ei haittojen kasvu voi jäädä kovin kauas kulutuksen kasvusta. PTT esittää, että oluen myynnin lisääminen vähentäisi väkevien viinojen kulutusta. Valitettavasti arvelen aikaisempien muutosten perusteella, että se on enemmän toive kuin todennäköistä.

Hain arviota alkoholihaittojen taloudellisesta arvosta ja nopeasti löysin tiedon vuoden 2003 arviosta, joka oli alkoholin aiheuttamien välittömien haittojen kustannusten osalta 933 miljoonaa euroa. Kun siihen lisätään välilliset haitat ja arvottamattomat kustannukset, liikutaan jo niissä summissa, jotka ovat huomattavasti isommat kuin 54 miljoonaa. Ja pohjana on 11 vuotta vanha tieto, jolloin kulutus oli pienempää ja myös kustannustaso alhaisempi kuin nyt. Mikäli tuo ajateltu liike tehtäisiin ja ei ainoastaan jos vaan kun kulutus ja haitat kasvaisivat enemmän, miten asiaa selitettäisiin. Arvioimme hiukan väärin ja meillä oli väärät parametrit, vai?

Mietin millaiseksi minua nimitettäisiin, jos ehdottaisin, että kunnossa olevaa asuntokantaa purettaisiin rakennustuotannon elvyttämiseksi; hulluksi varmaan. Niin kuitenkin turvattaisiin työllisyyttä. Kyse on kuitenkin hölmöläisten hommasta. Vaikka niinhän meillä puretaan toimivia liikekiinteistöjä ja ketjut (S ja K) rakentavat viereen entistä isompia. Hölmöläisten hommaa, mutta sitä kutsutaan elinkeinoelämän termein kannattaviksi investoinneiksi.

 

Mietteitä ministeri Mäntylän linjoista

Alkoholipolitiikkaan liittyvät asiat ovat edelleen pinnalla, isoja ratkaisuja on odotettavissa lähikuukausina. Alkuperäisestä ministeri Rehulan ehdotuksesta on tehty kompromissi, jossa minun näkemykseni mukana on lähinnä vain mahdollisten haittojen riskit kasvaneet. Päätös tämän koosteen tekemiseen syntyi kun luin 28.5 Helsingin Sanomista ministeri Hanna Mäntylän haastattelun.

Sotea koskevassa osiossa Mäntylä toteaa näkevänsä positiivisina terveysteknologian tuomat mahdollisuudet. Parhaimmillaan pystytään häneen mukaansa ennakoimaan mitkä riskit ihmiselle on perimän kautta sairastua johonkin sairauteen ja voidaan ennaltaehkäistä ja ohjata entistä vahvemmin. Enemmän kommentoin haastattelun alkoholipoliittisia osioita, mutta tästä nousee mieleen se, että alkoholipolitiikan puolella hän puhuu luottamuksesta ihmiseen säätelyn sijaan. Ohjaus, niin, ilmeisesti ihminen ei siis pystykään olemaan luottamuksen arvoinen, vai?

Omista kirjoituksistani poimin pari lainausta, jotka ovat aivan eri lähtökohdista kuin ministerin ajatukset. Omani tunnen läheiseksi, ministerin ajattelumaailma tuntuu kylmältä ja vieraalta.

1) Päihdeongelmat eivät ole vain ojissa rypevien spurgujen yksinoikeus. Tämä kommentti siksi, että alkoholipolitiikan muutoksia perustellaan sillä, että tähän saakka suuri enemmistö on saanut kärsiä pienen vähemmistön takia.
2) Ja päihdeongelmiin liittyen vielä yksi kommentti, meillä alkoholiongelmaisista puhutaan kuin he olisivat jotain epäihmisiä. He eivät ole sitä, jokaisella on syntyessään elämä edessään, jokaisella on mahdollisuus. Syitä, jotka johtavat päihdeongelmiin, on lukemattomia. Ja olennaista on muistaa myös se että päihdeongelman voi voittaa. Ja olemme ihmisiä, vaikka meillä olisi päihdeongelma.

Ministeri puhuu alkoholipoliittisessa osassa siihen, että hän haluaisi vaikuttaa juomisen syihin. Liikakäytön taustalla on aina jokin syy, johon pitäisi vaikuttaa. Klaus Weckroth kirjoitti reilun 30 vuotta sitten hyvän teoksen, jossa hän kävi mm. läpi päihdehuoltolaitoksesta kerätyn aineiston perusteella esille juomisen perusteeksi nostettuja syitä. Näitä oli mm. raskas työ, ei työtä ollenkaan, taisi olla hankala vaimo, ei vaimoa ollenkaan ja asiakkaiden juomiselleen nostamia syitä oli satoja, jos ei tuhansia. Perisuomalaisia syitä juoda ovat nykyisin edelleen mm. vituttaa, haluaa irroitella, haluaa juhlistaa jotakin ja ei ole mitään erityistä syytä.

En halua lyödä leikiksi vakavaa asiaa tai irvistellä ministerille. Mutta juomisen syitä on tutkittu pitkään ja myös geneettisiä syitä on alkoholiongelmien taustalta haettu. Ja niitä on myös löydetty, mutta ne eivät selitä kaikkea. Ja edelleen, toipumisen kannalta on erityisen tärkeää löytää syyt ja perustelut sille, miksi ei enää juo. Mutta noihin juomisen syihin vielä että elämänmuutokset kuten työttömäksi jääminen, eläköityminen, yksin jääminen ovat asioita, joiden yhteydessä monella juominen lisääntyy. Ja kun ei ole kuin aikaa, juominen saa keskeisemmän roolin. Juomista ei lopeteta vain sanomalla että lopeta se ja mene vapaaehtoistyöhön. Ihmisen mieleen ja tahtoon vaikuttaminen ei ole yksinkertaista. Ja yksi vaikuttava asia, sanoisiko tavallaan syy, on tottumus, myös sietokyky vaikuttaa eli saman tilan saavuttamiseksi voi/ tarvitsee juoda enemmän. Ja sitten sitä juodaan enemmän. Juomisen kohdalla puhutaan myös sosiaalisesta perimästä ja oppimisesta.

Lopuksi nostan esille ajatuksia ihmisen arvosta, valinnoista ja tutkimusten luotettavuudesta. Ministeri sanoo, että saatavuuden lisääntyminen vie niitä, joilla elämänhallinta on jo valmiiksi hukassa. Tuo on eri linjaus kuin se, että olemme ihmisiä, vaikka meillä olisi päihdeongelma. Eikö niillä ihmisillä, joilla on jo elämänhallinta on hukassa, ole merkitystä tai arvoa?

Ministeri pohtii, että suurkuluttaja ostaa alkoholin riippumatta siitä, onko se Alkossa vai ruokakaupassa. Niin, aina jokainen sen jostain ostaa, se ei ole uusi tieto, niin on tehty tähänkin saakka.Suurkuluttaja on ostanut alkoholia tähänkin saakka myös ruokakaupasta.Mutta kun sitä vahvempaa on lähempänä ja helposti saatavilla, tulee ostettua sitä ja ehkä enemmän. Jos laki menee läpi, on mielenkiintoista millä hinnalla Suomessa myydään laatikkoa kotimaista A-olutta. Virosta sen saa noin 11 eurolla, täällä se maksaisi vähintään ehkä noin 25 €. Keskiolutlaatikko maksaa täällä n. 20, jonkun verran alle halvimmillaan. Hinta vaikuttaa, ja saatavuus.

Ministeri kuittaa saatavuuden muutokseen liittyvät tutkimukset mielestäni kevyesti, koska ne antavat erilaista tietoa kun hän toivoo. Tällä hetkellä hän on tiukka kannabiksen laillistamisen suhteen, josta häneltä myös kysytään. Kannabista ei tule siis Mäntylän mukaan laillistaa:”olen huolissani siitä, että tutkimustietojen mukaan nuorten alkoholinkäytön vähentyessä sekakäyttö ja kannabiksenkäyttö ovat lisääntyneet”. Mutta ovatko nuo niitä luotettavia vai vääriä tutkimuksia?

Alkoholilaista ja alkoholihaitoista

Maanantaina 1.2.2016 tuli ulos MTV:n uutisissa Hartwallin toimitusjohtajan haastattelu, jossa hän kaipasi vapautuksia myös alkoholijuomien myynnille päivittäistavarakaupoissa.

– Tässä pitäisi kuunnella kuluttajaa. Jos vaikka käy vuorotöissä ja menee iltakymmeneltä kauppaan, pitäisi voida ostaa kaikki ostokset yhdellä kertaa, sanoo Hartwallin toimitusjohtaja Tapio Pajuharju.
Kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen toi esille samassa lähetyksessä omia kantojaan. Pelkonen muistutti Sipilän hallituksen norminpurkutalkoista.
– Millään politiikan lohkolla ei ole erityisoikeutta rimpuilla tästä tavoitteesta irti. Työn ja työllisyyden linjan pitää näkyä myös alkoholipolitiikassa, Pelkonen vaatii.
Hänen listallaan ovat päällimmäisinä ravintoloiden aukioloaikojen vapauttaminen ja ravintolamyynnin arvonlisäveron laskeminen sekä viinit ruokakauppoihin.

Molemmat puheenvuorot pohjustavat käsillä olevaa alkoholilain kokonaisuudistusta, joka lienee tulevan syksyn kuumia aiheita. Lauantaina 6.2.2016 TV 1:n Ykkösaamussa asiaa pohti ministeri Juha Rehula. Hankala kysymys Rehulan mukaan on, kuinka huomioidaan elinkeinopolitiikka ja suomalaisten alkoholinkäyttö. Ministeri viittasi muun muassa hallituksen tahtoon purkaa normeja ja vähentää byrokratiaa.

Toisin kuin Pajuharju ja Pelkonen Rehula muistutti, että toisaalta meillä on miljardiluokan lasku alkoholinkäytön haitoista, Rehula huomautti. Hänen mukaansa Suomessa olisi siirryttävä kohti ”eurooppalaista alkoholikulttuuria”. Rehula totesi sen olevan kysymyksen, johon hän ottaa mielellään vinkkejä vastaan.

Oma vinkkini Juha Rehulalle on, että hallituksemme ottaisi tällä kertaa vakavasti aiemmat kokemukset alkoholiveron alennuksen seurauksista. Toistuvasti esille nostetut näkökulmat siitä, että saatavuuden helpottuminen ja hinnan lasku lisäävät kulutusta, perustuvat kokemukseen. Samoin näkemys kulutuksen lisääntymisestä seuraavasta haittojen kasvusta perustuu kokemukseen, se ei ole arvaus.
Eurooppalaisten alkoholitutkijoiden keskuudessa pidetään hyvänä suomalaista systeemiä, jolla voidaan rajoittaa kulutusta ja haittoja. Paikallisen käytännön muuttaminen suomalaiseen suuntaan ei ole siellä helppoa, vaikka siihen suuntaan olisi kiinnostusta. Usein tuntuu siltä, että Suomessa nähdään alkoholista aiheutuvan haittoja vain meillä ja Venäjällä, ei muualla. Näin vaikka tietoa ja tutkimusta myös muualta olisi saatavilla.

Vuosien varrella suhtautuminen alkoholiin on muuttunut. Aiemmin sen kohdalla on nähty erityisluonteena siihen liittyvät haitat, sitä on katsottu sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta. Tilanne on nyt toinen, alkoholi nähdään elintarvikkeena muiden joukossa ja sosiaali- ja terveyspolittisten näkökulmien sijaan keskeisiä ovat työllisyys- ja elinkeinopoliittiset painotukset. Kuriositeettina voi todeta, että työllisyyspoliittisissa näkökulmiassa ei keskustelussa muisteta alkoholin haittavaikutuksista aiheutuneita työtapaturmia ja menetettyjä työpäiviä.

Itsellä on se tunne, että kauppa keskittyy yhä enemmän. Alkoholinmyynnin vapauttamisella ja helpottamisella päivittäistavarakaupassa kerrotaan turvattavan kaupan työpaikkoja ja edelleen sillä olevan säilyttävää vaikutusta myös pienemmille kaupoille. Ja samalla päivittäistavarakaupassa näytetään menevän kohden isompia yksiköitä, joka syö pienempiä kauppoja. Myymälöitä tullaan myös jatkossa sulkemaan, vaikka alkoholia myytäisiin vuorokauden ympäri.

Toistan jälleen useasti esille nostamani vertailun tupakan ja alkoholin välillä. Jaaana Pelkonen puhuu norminpurkutalkoista, samoin Juha Rehula. Se tiukkuus, joka suomalaisessa alkoholipolitiikassa on verrattuna tupakkapolitiikaan, on olematonta. En aja tupakkaa koskevien rajoitusten helpottamista, mutta alkoholipolitiikan tiukkuus ei ole merkittävää suhteessa alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Kaikki normit ja säännökset eivät ole turhia.

Viime viikkojen aikana on keskusteltu sähkönjakelija Carunan hinnankorotuksista, jotka ovat saaneet runsaasti huomiota mediassa ja nostattaneet äänekkäitä vastalauseita. Fortum möi 2013 sähkönsiirtoliiketoimintonsa noin 2,55 miljardia euroalla yhtiölle, jonka omistus on pääosin ulkomailla. Keskustelussa on noussut esille se, että vastaavanlaisia virheitä ei enää tehtäisi.

Alkoholipolitiikassa nyt vahvasti tavoitteena olevat muutokset ovat samanlainen virhe kuin sähkönsiirtoliikennetoiminnan myyminen. Haitat näkyvat mm. sosiaali- ja terveyssektorilla lisääntyvinä kustannuksina ja toisaalta mm. lisääntyvänä lastensuojelun tarpeena. Ja lisäksi todetaan usein, että alkoholihaitat ovat yksilön oma asia.  Muutaman vuoden päästä ihmetellään, miten tässä nyt näin kävi. Vastuunkantajia lisääntyville haitoille ja kustannuksille ei löydy, vaikka ne ovat jo etukäteen ennustettavissa.