Lukemiskokemuksia

Muutaman päivän ajan olen miettinyt lukemista ja kirjoittamista. Ensimmäisenä työpaikkanani piti olla kaupunkilehden jakaminen pienelle alueelle Oulussa. En tiedä olisiko se loppujen lopuksi toteutunut, mutta asiasta oli puhetta. Me muutimme Oulusta pois, jolloin tuo työ jäi unholaan. Pari vuotta myöhemmin olin ensimmäisessä työpaikassani kesän töissä Keskusliike Enighetenin meijerikeskuksessa Helsingin Konalassa.

Oulun työn mahdollisuudesta olin kuullut kavereiltani. Kiinnostukseen vaikuttivat myös muut seikat kuin pienen ansion ja hyödyllisen liikunnan mahdollisuudet. Oulussa toimi silloin ja vielä edelleenkin Kolmiokirja Oy.  Se kustansi lukemistoja kuten Nyyrikki. En siitä Nyyrikistä ollut kiinnostunut vaan Jerry Cottonista, joka oli tullut Veikko Haakanan, Väinö Riikkilän, Tauno Karilaan ja Valentinin nuorisokirjojen rinnalle. Cottonia painettiin samassa kirjapainossa kuin tuota kaupunkilehteä. Pojat kertoivat, että sieltä sai ihan luvallisesti ottaa joskus niitä lehtiä. Ja sehän tuossa työssä eniten kiinnostin. Yhtään Cottonia en kerinnyt saamaan, kun työhönkään en ehtinyt päästä.

Samainen Kolmio-Kirja julkaisi myöhemmin myös lännenlehteä Finn-West. Sen alkaessa ilmestymään olin siirtynyt jo pidempiin dekkareihin ja muihin kirjoihin, mutta nuorempana luin Colteja, Lännensarjoja ja Coloradoa. Hämärä muistikuva on siitä, että Alavudella olisi ollut kustantamo, joka julkaisi lyhytaikaiseksi jäänyttä lännen lukemistoa. Nämä lukemistot ovat olleet tärkeä osa lukemishistoriaani.

Viime vuosina olen palannut lukemaan näitä lehtiä, lähinnä Finn-Westiä ja Cottoneita, samoin vielä varhaisemman ajan Pekka Lipposia ja Kalle Kustaa Korkkeja.  Olenko taantunut lukemisessani, en sanoisi niin. Lehtien tarinoiden takana on ollut osaavia ja varteenotettavia kirjoittajia.  Toki esimerkiksi Turbatorin julkaiseman kokoelman Tappajatimantti esipuheessa Tapani Bagge kuvaa kirjoitustahtia aika nopeaksi. Tuossa kokoelmassa on kolme tarinaa samoissa kansissa. Nuo teksti ovat myöhemmiltä vuosilta, mutta ne luettuani ymmärrän, miksi tuollaiset tekstit jo aikanaan kiinnostivat. Niissä pääsi maihin ja maisemiin, joihin ei ehkä ikinä pääse ja tarinat olivat jouhevia.

Eduskuntavaalien alla on puhuttu oppimistulosten huononemisesta. Eräät poliitikot syyttävät siitä maahanmuuttajia, joka on helppo vastaus kaikkiin ongelmiin.  Tätä tekstiä varten tein haun sanoilla huoli lukemisesta.  Haulla löytyi mm. Juha Itkosen kirjoitus Huolipuheesta tekoihin.  Itkonen kirjoittaa: ” Me suomalaiset aikuiset – mikäli olemme huolissamme seuraavien sukupolvien lukutaidosta, katse on käännettävä myös peiliin. Luemmeko enää edes itse?

Käsi sydämelle: kuinka monen ajankäyttö ja arkiset tavat eivät ole muuttuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana? Kuinka moni kirjojen parissa kasvanut ei ole kokenut kirjoihin tarttumisen ja ennen kaikkea niihin syventymisen olevan työläämpää kuin aiemmin?”

Tekstinsä Itkonen päättää ajatukseen, että ei ole lainkaan liioiteltua väittää, että lukutaidon edelleen heiketessä myös hyvinvointimme on uhattuna. Itkonen ei syyllistä, hän tuo esille sen, että lukea voi monenlaisia tekstejä. Ja maailma on muuttunut, enää ei kirjakaupan alennusmyynnissä löydy markalla eli nykyisin vaikka 50 sentillä Valentinin poikakirjaa Amerikkalaisen kadonneet jalokivet tai muita vastaavia. Kannattaa kannustaa lukemiseen, säilyttää kirjastolaitos ja unohtaa koulutukseen liittyvät leikkaukset. Niin ja katsoa peiliin.

Lopuksi iso kiitos Juri Nummelin, olet julkaissut paitsi omia tekstejäsi myös uudelleen näitä monen lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä lukemistoja ja tekstejä.

Itsenäisyydestä

Ihmiset kerääntyvät tämän päivän aikana juhlimaan maamme itsenäisyyttä. Se on hieno asia, niin se juhliminen kuin myös itsenäisyys. Maxi ICA Stormarknad Haparanda on tänään auki yhdeksään saakka. Menee muuten kiinni samaan aikaan kuin joen toisella puolella Citymarket, vaikka siellä on tavallinen arkipäivä ja meillä täällä tärkein kansallinen juhlapäivä. Haaparannassa Systembolaget on auki tänään kuuteen, eli siellä voivat pohjoisen ihmiset poiketa, jos vahvemmat juomat ovat loppu. Tuo muuten on niitä isoimpia eroja Ruotsin ja Suomen välillä tänään. Kansallinen juhlapäivä ei eroa meillä arjesta juuri mitenkään.  No joo, kyllähän iso osa ihmisistä on vapaalla töistään, myönnän sen.

Tuo juhlan merkityksen väheneminen on asia, joka minua ärsyttää. Tuntuu kuin emme osaisi kunnioitta kirkollisia juhlapäiviä tai tällaista merkittävää asiaa kuin Itsenäisyyspäivä.  Itsenäisyyden ovat tietyt ryhmät omineen itselleen, tuntuu kuin minulla sosialidemokraattina ei olisi edes oikeus kunnioittaa sitä tai sanoa, että isänmaa on minulle tärkeä asia. On se. On muuten jännä piirre, kuinka maailmalta on opittu se tapa, että urheilijan voittaessa vaikka olympiakultaa tai muun mestaruuden, hänelle kiirehditään viemään Suomen lippu hartioille. Minä en sitä ottaisi. Huolta ei ole, en ole koskaan ollut mikään erityinen urheilija. Mutta miksi en ottaisi. Siinä juhliessa lippu saattaa osua maahan, ja se ei ole koulussa ja lapsuudessa muuten saamani opin mukaan Suomen lipun kunnioittamista. Taidettiin joskus sanoa, että jos lippu osuu maahan, se on lipun häpäisyä.

Liityn tänään monen muun joukkoon ja katselen Itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Joitakin asioita on jäänyt jo väliin. En ole katsonut Tuntematonta sotilasta, en tiedä edes tuleeko se tänään. En vähättele elokuvaa, mutta toivon sydämestäni, että suomalaisten ei tarvitse enää osallistua sotiin. Katsoin päivällä ruotsalaisen ohjelman taistelu Ahvenanmaasta. Se oli sota, joka käytiin myös Suomen maaperällä. Ohjelman viesti oli, että aikanaan Suomen ja Ahvenanmaan menettäminen oli Ruotsille raskas paikka. Aikanaan noin sata vuotta sitten he olettivat, että nyt Ahvenanmaa palautuu heille. Se, että näin ei tapahtunut, oli jälleen kova paikka. Myös Ahvenanmaalla toivottiin tuolloin Ruotsiin liittymistä. Ohjelman mukaan Ahvenanmaalla hyvin pieni osuus ihmisistä toivoo enää Ruotsiin liittymistä, nykytilanne on hyvä maakunnan kannalta.

Lopetan nämä mietteet ja toivotaan oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille, toivottavasti osaamme viettää sitä kunniakkaasti sen arvon mukaisesti.

THL: n raportti alkoholilain muutoksen vaikutuksista

2018 astui voimaan alkoholilain uudistus. Sen puitteissa käytiin kovaa keskustelua mahdollisista vaikutuksista. THL arvioi, että tuleva lakiuudistus kasvattaa alkoholin kokonaiskulutusta noin 6 prosenttia. Haittojen uskotaan lisääntyvän samassa suhteessa. Esimerkiksi alkoholiin liittyviä kuolemantapauksia uskotaan olevan jatkossa 150 enemmän vuosittain. Pekka Puska totesi MTV:lle vuoden 2018 alussa, että ” tämä laki ei vaikuta heihin, jotka jo käyttävät alkoholia väärin, eli ovat alkoholisoituneita. He kyllä hommaavat omat alkoholinsa. Kysymys on siitä yksinkertaisesta seikasta, että mitä enemmän juodaan viinaa, sitä enemmän ongelmia tulee”.

Tänään oli mm. Demokraatin verkkosivuilla uutisointi THL: n raportista lakimuutoksen vaikutuksista. Raportissa todettiin, että ” vuosina 2019 ja 2020 alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja myrkytyksiin kuoli noin 160 henkilöä enemmän vuodessa kuin ennen lakimuutosta vuonna 2017. Vuonna 2020 näistä syistä kuoli kaikkiaan noin 1700 ihmistä”.

Lakiuudistuksen jälkeen alkoholikuolleisuus lisääntyi enemmän kuin alkoholin kulutus väestötasolla. Tämä viittaa siihen, että alkoholia runsaasti juovat ovat lisänneet alkoholinkäyttöään muita kuluttajia enemmän, tutkimusprofessori Pia Mäkelä sanoo THL:n tiedotteessa.

Mitä itse ajattelen tai olisiko tässä tarvetta viisastella tyyliin mitä sanottiin? Ei ole tarvetta, vaikutukset olivat ennakoitavissa. Nyt on keskusteltu siitä, että viinien myynti olisi siirrettävä maitokauppoihin ja Alkon monopolia olisi uutoinkin asteittain murennettava. Kokoomuksen puoluekokoustavoite on tuoda myös viinit ja vahvemmat alkoholit ruokakauppaan. Puolueen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo huomauttaa, että ” Alkon kautta kulkee enää noin kolmasosa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista. Wallinheimon mukaan on sen vuoksi kyseenalaista väittää, että monopolilla suojeltaisiin kansanterveyttä”.

Oma näkökantani siitä, että alkoholin myynnin siirtäminen päivittäistavarakauppaan on haitallinen, ei ole muuttunut mihinkään. Kokoomus on monessa asiassa valmis ottamaan esimerkkejä Ruotsista, kuinka siellä kaikki on paremmin kuin meillä täällä. Alkoholipoliittisessa keskustelussa ei nosteta esille sitä, että Ruotsissa päivittäistavarakaupassa ei myydä 3,5 % vahvempia tuotteita. Ruotsin systeemille ja kansanoluelle on naurettu. Hyvin he näyttävät pärjäävän systeeminsä ja Systembolagetinsa kanssa. THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta toteaa, että myyntipaikkojen määrän rajaaminen ja myynninedistämistavoitteen poistaminen alkoholimarkkinoilta on keskeinen keino ehkäistä alkoholihaittoja ja edistää väestön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Tässä alkoholin vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmä on avainasemassa. Linja on sama kuin hänen edeltäjillään Puskalla ja Juhani Eskolalla. Eskola muistaakseni välillä oli sitä mieltä, että haittoja oli yliarvioitu. Näin ei näyttäisi käyneen.

Toivon vahvasti, että Alkon asemaa ei purettaisi. Näytöt haittojen lisääntymisestä on jälleen kerran nähty.

https://demokraatti.fi/raportti-lakiuudistus-lisasi-alkoholihaittoja-thl-varoittaa-alkon-monopolin-purkamisesta?fbclid=IwAR1Dk4YlQBEm1AJlMIq5_MJnn9l6SHi-kslx1jhFmK_BKSENilAhdzMCxvU

Lyhyehkösti aikatauluista

Tämä saattaa kuulostaa turhalta valitukselta, ehkä se sitä onkin. Mutta aikataulut ja lupaukset, ne tuntuvat olevan helposti luvattavissa ja vaikeasti kiinni pidettäviä. Otan aluksi yhden esimerkin.

Muutama vuosi sitten meille laitettiin uusi ulkokatto ja samalla uusittiin myös rännit. Rännien kaadot eivät aivan täysin onnistuneet. Asentanut yritys on mennyt nurin, jonka johdosta soitin yhteen yritykseen, josta luvattiin tullaan katsomaan asiaa. Soitosta on mennyt ainakin kolme vuotta, ei ole käyty katsomassa. Tämä yritys on edelleen toiminnassa, joten tiedon siirrossa tilauksen vastaanottajalta työn suorittajalle on ongelmia. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Olemme pärjänneet asian kanssa. Hankalammaksi asia tulee niille ihmisille, jotka eivät osaa ottaa yhteyttä muualle ja eivät osaa pitää puoliaan ja heitä on.

Pienemmällä paikkakunnalla tekijät ja tilaajat tuntevat usein toisensa. Se on täällä hyvä, asiat hoituvat, ennemmin tai myöhemmin. Tekijöitä voisi olla enemmän, mutta markkinat ovat suppeammat. Isommilla paikkakunnilla tekijöitä on enemmän, hinnat ovat korkeammat, onkohan laatu? Sitä en tiedä, kun en asu isommalla paikkakunnalla.

Kun soittaa jonnekin, asiakaspalveluihin, saa usein odottaa 10 – 20 minuuttia, joskus kauemmin. Ja jonottaminen usein maksaa. Kun tilataan palveluita tai asioita netistä tai puhelimella, kosketus asiakkaan ja toimijan välillä puuttuu. Kun soittelet asiastasi vaikka pankkiin, sähköyhtiöön, Kelaan jne., usein se yhteyshenkilö on toinen. Saat ehkä selittää asiasi uudelleen. Ja siellä toisessa päässä ei tiedetä sinusta muuta kuin nimi ja osoite, kumpikaan ei sano vastaanottajalle usein mitään. En syytä asiakaspalveluhenkilöä, toimintamalli on vain irrallaan arjesta, soittajan arjesta. Ja palveluntuottajalla ei aina ole kiire, paitsi silloin kun rahasuorituksesi on myöhässä. Sitten tulee leikkiin uusi toimija, perintäyhtiö, ja se leikki vasta maksaa ja silloin aikatauluista on pidettävä kiinni. Sen tilaajan, nimittäin.

Ristiriitaista

Eilen kävin Helsingissä. Helsingin Jyry, TUL ry ja Reino Fri -urheilusäätiö järjestivät seminaarin, jossa pohdittiin ja keskustelutiin urheiluseurojen, urheilun, liikunnan ja liikkumisen tulevaisuudesta. Oli hieno, monipuolinen ja koskettava tapahtuma. Kiitos, että sain tiedon tapahtumasta ja saatoin olla mukana.

Otsikkoni on Ristiriitaista. Vilppulasta on syytä lähteä kello 6.40 junalla, jotta pääsee klo 13 mennessä Helsinkiin. Vilppulan juniin on tullut muutos eli matkustajamäärät ovat nousseet. Aamulla meitä oli noin 30 matkustajaa, valtaosa heistä oli ukrainalaisia, jotka kulkevat täältä päivittäin Tampereella. Migri ja SPR perustivat keväällä Mänttä-Vilppulaan vastaanottokeskuksen.  VR ei ole herännyt lisäämään toista runkoa taajamajunaan eikä ukrainankielistä nauhoitetta Vilppulan suunnan taajamajuniin. YLE on ollut mukana tekemässä Ukraina- erikoisjaksoa sarjaan Elämäni biisi, Juontajat ja osallistujat ohjelmassa ovat Ukrainasta. Ei tuon nauhoitteen tekeminen olisi VR:lle kallista. Eikä lisääntyneen matkustajamäärän huomioiminen suunnallamme olisi muuta kuin hyvä palvelua.

Venäjä liittyy monella tavalla eiliseen seminaariinkin. Reino Fri (1907–2002) oli Helsingin Jyryn jalkapalloilija. Hän osallistui muun muassa ensimmäisiin työläisolympialaisiin Saksassa vuonna 1925. Kolme vuotta myöhemmin Fri osallistui Moskovan Spatakiadeihin Neuvostoliitossa TUL:n johdon kiellosta huolimatta, minkä vuoksi pelaajat erotettiin liiton jäsenyydestä. Erottamisen jälkeen Fri loikkasi Suomen Palloliiton seuraan Helsingin Tovereihin ja edusti myöhemmin vielä vuoden ajan Helsingin Jalkapalloklubia.  Reino Frin viimeinen tahto toteutuu hänen nimeään kantavan säätiön kautta.

Tänään keskustelemme paljon venäläisten urheilijoiden mahdollisuudesta osallistua jälleen kansainväliseen toimintaan. Venäjä maana on tällä hetkellä ryhtynyt hyökkäyssotaan itsenäistä valtiota kohtaan. Venäjä on hyödyntänyt urheilua edelleen vahvasti myös politiikassa. Osa niistä henkilöistä, jotka purkaisivat tuon kansainvälisestä urheilutoiminnasta sulkemisen, puhuvat että urheilu ja politiikka eivät kuulu yhteen. Ne ovat sidoksissa toisiinsa myös nyt, ei vain historiassa. Tuo lähes sadan vuoden takainen tapahtuma Reino Frin elämässä osoittaa puolin ja toisin vahvaa näkemystä, aatetta. Fri näki oikeana osallistua Spartakiadeihin, TUL ei hyväksynyt sitä.  Tämän kappaleen lopuksi totean, että kun urheilu on huippu-urheilun osalta yhä enemmän bisnestä, siihen tulee eettisesti vaikeammin ja vaikeammin hyväksyttäviä palasia. Esimerkkinä jalkapallon MM- kisat Qatarissa ja meillä Suomessa Jokereiden taival KHLssä.

Ristiriitaisuus korostui kuluttaessani aikaa Helsingissä. Kävin kuluttamisen kehdoissa, Hulluilla päivillä ja 3 + 1 päivillä. Nykyään yhä enemmän ja enemmän myydään prosenteilla, ei hinnalla. Onhan sen hinnan näyttävä, se on totta.  Mutta kuulutuksissa korostuvat prosentit, alennus on niin ja niin monta prosenttia. En käynyt huonekaluliikkeissä, mutta isot ketjut saavat jatkuvasti moitteita, huomautuksia ja ilmeisesti myös jonkinasteisia sakkoja mainontansa takia. Kuinka jatkuvasti voi myydä 60- 70 % alennuksella ja onko niillä tuotteilla tosiasiallista realistista lähtöhintaa? Näissä tavaratalojen superpäivissä myydään varmasti myös tarpeellista tavaraa ja laadukasta tavaraa, mutta kun suhteutan ne maailmantilanteesta johtuvaan arkeen, jossa monella tekee tiukkaa energian ja peruselintarvikkeiden suhteen, mietin, onko nyt hullujen päivien aika,

Viimeinen palanen tekstiä tulee keskustelusta ukrainalaisista kirjalijoista, Odessasta. Venäjän nykyinen presidentti Putin ihailee Stalinia. Kirjailija Isaak Babel vetäytyi Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babelin kerrotaan todenneen: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin. Minulla ei ole ristiriitaisia tunteita Putinia ja hänen hallintoaan kohtaan, en hyväksy heitä. Se minua hirvittää, että Venäjältä pakenevien ihmisten kohdalla osa meistä täällä Suomessa ei päästäisi heitä tänne, koska he voivat olla sabotöörejä. Niiden joukossa, jotka eivät pääse maasta pois on hyvin mahdollisesti monta Babelin ja Gorkin kohtalotoveria. Heitä ei ehkä teloiteta, mutta he voivat ”saada surmansa epäilyttävissä olosuhteissa” kuten Gorki.

Matkalla Wałbrzychiin

Wałbrzych (Waldenburg) sijaitsee Ala-Sleesiassa. Matkaa kaltaiselleni vähän Puolasta tietävälle on tutumpaan, suurempaan kaupunkiin Wroclawiin noin 75 kilometriä. Pieni kaupunki ei suomalaisen mittapuun mukaan ole, arvion mukaan siellä asui vuonna 2019 111 356 asukasta.  Kaupungin virallinen nimi on puolalaistettu väännös saksankielisestä metsälinnaa tarkoittavasta sanasta. Kaupungin historia alkaa 1100-luvulta. Wikipedian, tuon kaiken tietävän, mukaan 1900-luvulla sinne rakennettiin suuret lasi- ja posliinitehtaat. Kaupunki välttyi toisen maailmansodan tuhoilta, joten siellä on enemmän historiallisia rakennuksia kuin monissa muissa samankokoisissa Puolan kaupungeissa.

Wałbrzych tuli tietooni jännällä tavalla. Olen haaveillut matkasta Saksaan ja Hainichin kansallispuistoon. Hainich sijaitsee kohtuullisen lähellä Eisenachia. Eisenach lienee tutuin täällä automerkistä Wartburg ja ennen kaikkea Wartburgin linnasta. Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas tarjosi linnasta suojapaikan Martti Lutherille, joka asui linnassa vuodesta 1521 vuoteen 1522, jona aikana hän käänsi Uuden Testamentin saksaksi. Takavuosina Yle näytti saksalaista televisiosarjaa Tri Kleistin perhe, joka sijoittui sekin Eisenachiin. Olen katsellut sarjaa, nytkin ylläpitääkseni saksan kielen osaamista. Mutta palaan jälleen Wałbrzychiin. Se näkyy kartalla, kun katselin junareittiä ja aikatauluja Berliinistä Eisenachiin.  Matkaa Wałbrzychiin kertyy Eisenachista noin viisisataa kilometriä eli kohtuullisen lähellä, no se kohtuullisen on tässä tapauksessa aika suhteellinen käsite.

Matkalla Wałbrzychiin, jos olisin niin kannattaa lentää Wroclawiin ja sieltä junalla kohteeseen. Tuo matkailu ja mielikuvamatkailu on minulle läheinen ja itse asiassa hyvin helppo harrastus. Ei tarvitse kuin lukea kirjoja, katsoa ohjelmia ja elokuvia, karttaa ja vierailla netissä. Koko ajan löytyy mielenkiintoista. Palaan takaisin kartalle ja Puola, Saksa ja Tsekki ovat aika lähekkäin. Kun menee etelämmäksi, Wieniin, löytyy jälleen hieno kasa eli Itävalta, Unkari, Slovakia ja Tsekki aika lailla kasassa. Tuollaiset monen maan vierailut olisivat mielenkiintoisia. Takaisin voisi palata vielä Saksan kautta.

No niin, tässä on suunniteltu reissu oikein tyylikkäästi. Suomenkielisessä Wikipediassa Wałbrzychistä ei ole paljoa tietoa, englanninkielisessä sitäkin enemmän. Sieltä löytyy noita matkustusvinkkejä, nähtävyyksiä ja sieltä kotoisin olevia henkilöitä. Urheilijat olivat tutumpia, lähinnä entinen yleisurheilija Ursula Włodarczyk ja lentopalloilija Bartosz Kamil Kurek. Nyt jään pureksimaan tätä matkaa, mielenkiintoisia asioita ja muistoja nousi mieleen ja tietoon.

Virhe

Wikisanakirjan mukaan virhe on väärin mennyt tai tehty asia, erehdys. Urheilua aktiivisesti seuraavana näkee erehdyksiä, virheitä jatkuvasti.

Eilen Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue joutui mitalipelien ulkopuolelle joukkueen kapteenin syöttäessä tyhjään tilaan, josta vastustajan pelaaja katkaisi syötön ja teki maalin. Tulos on Naisleijonille MM-historian huonoin. En ollut tilaisuudessa katsoa peliä, mutta luin uutisen ja kommentteja.

Pari viikkoa sitten Saksan bundesliigan ottelussa Freiburg – Dortmund peli oli hyvin kotijoukkueen hallinnassa. Vierasjoukkueen pelaaja tekee helpolta näyttävän laukaisun, jonka maalivahti näyttää ottavan helposti kiinni. Mutta kuinka ollakaan, pallo lipsahtaa sormista maaliin. Pelin kulku kääntyy ja vierasjoukkue voittaa. Saranasormen maine lienee pysyvä, vaikka kyse on huippumaalivahdista ja kohtuullisen harvinaisesta virheestä. Jääkiekossa maalivahti on imuri ja jalkapallossa saranasormi tai huono maalivahti, jos uran aikana tulee joku helppo maalivahti.

Seurana AC Oulu tulkitsi sääntöjä väärin ja sen kotivoitto muuttui tappioksi. Kyseinen tulkinta, erehdys, virhe saattaa maksaa joukkueelle Veikkausliigan ylemmän loppusarjan paikan. Pohtia sopii, eikö kukaan huomannut sitä, että on liian vähän suomalaisia tai Suomessa juniorina pelanneita pelaajia. Joukkue on ammattimainen seura. En naura tai ilakoi tälle tai millekään noista virheistä. Niitä vain sattuu, on sattunut ja tulee sattumaan jatkossa. Niin urheilussa kuin arkisessa elämässä yleensäkin. Aika moni meistä sallii virheet itselle, ei muille.

Palaan urheiluun. Niin jalkapallossa kuin jääkiekossa toimittajien, kommentaattorien, pelaajien ja valmentajien usein käyttämä ilmaisu on, että tuomari ratkaisi ottelun. Näin tapahtuu esim. jääkiekossa, jos tuomari viheltää pelin loppupuolella tai jatkoajalla jäähyn. Itse, niin ilkeää kuin oman suosikkijoukkueen kannalta, ajattelen tuomarin toimineen sääntöjen mukaan. Jos hän ei olisi viheltänyt rikettä, hän olisi yhtä lailla vaikuttanut pelin kulkuun. Jääkiekossa on 60 minuuttia ja mahdollinen jatkoaika ja jalkapallossa 90 minuuttia ja mahdollinen lisäaika tehdä voittoon tarvittavat maalit. Viime kädessä kyse on aina joukkueen omasta suorituksesta. TPVn valmentajana toimi 2013 – 2015 Jari Pylkkönen. En muista mitä seuraa vastaan TPV jonakin noista vuosista pelasi, mutta ilmeisen selkeän hallinnan ja lukuisten tilanteiden jälkeen vastustaja sai kulmapotkun/ vapaapotkun ja ainoan tilanteensa, josta se teki maalin. Tuolle erikoistilanteelle ei monen mielestä ollut perusteita. Pylkkönen ei syytellyt tuomaria, totesi heillä olleen avaimet kädessä.

Palaute on aina paikallaan, mutta sen pitää olla reilua ja rehellistä. Ja virheitä sattuu jos asioita tekee, niin urheilussa kuin muualla. Yksi kulunut sanonta on, että ihminen joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään. Kulunut, mutta aika hyvin paikkansa pitävä. Toinen samaan sarjaan kuuluva on, että virheistä oppii. Oppii, jos pysähtyy sen eteen ja miettii tekemistään. Urheilussa sama virhe voi kuitenkin toistua Saatan jännittää alitajuisesti ettei vaikka harhasyöttö tapahdu uudelleen. Ja kuitenkin, se voi sattua. Ja rangaistuspotku voi osua tolppaan jne.  

Tehdään siis asioita ja urheillaan, vaikka virheitä sattuu. Ja valehtelisin, jos väittäisin, etteikö vastustajan tekemään virheeseen ratkennut suosikkijoukkueen voitto lämmittäisi mieltä, ikävästä virheestä huolimatta. Suosikkijoukkueen menestys se on tärkein asia palloilussa.

Painajainen töissä

Katselin muutaman päivän aikana Areenalta norjalaisen televisiosarjan 113, täällä Ambulanssi apuun, toisen kauden. Otsikon mukainen jakso oli toisen kauden jakso 7. Seurattavalla ensihoitajaparille tulee hälytys tiedolla, että rannalta on löytynyt lastenvaunut, jossa on kolme passia. Lisäksi rannalta löytyy mereen johtavia jalanjälkiä

Jaksossa tapahtumat on kuvattu mielestäni hienosti. Siinä tuodaan esille viranomaisten yhteistoimintaa ja kuvataan myös, miten ensihoitajat käyvät läpi prosessia.  Syyllistämistä kenenkään suuntaan ei näy. Ohjelma on tehty hienosti, erona useaan vastaavaan tyyppiseen sarjaan, jossa riipaistaan tilannetta läpi. Ensihoitajat tekevät tässä työnsä hienosti, mutta heidät kuvataan myös ihmisinä, ei teflonpintaisina sankareina.

Juttu jäi kaivamaan mieltäni ja hain tietoja siitä. Tapahtuma-aika oli joulukuussa 2019 ja tietoja löytyi. Tapahtumassa kuoli äiti ja kaksi alle 10- vuotiasta lasta. Nuorin, tuolloin 1,5-vuotias jäi henkiin. Lehtijutut, niin ruotsalaiset kuin Suomesta lukevani HBLn teksti ovat asiallisia, niissä kerrotaan mitä on tapahtunut. Ei jäädä jälleen spekuloimaan, syyttelemään.

Oletettavasti myös tästä tapahtumasarjasta on ollut toisenlaista kirjoittelua. Onneksi meillä on mahdollisuus valita mitä luemme, mistä luemme ja mitä seuraamme. Omaan käyttäytymiseeni tuo valinta on vaikuttanut huomattavasti, en osta enkä lue esim. Ilta-Sanomia, Iltalehteä ja Seiskaa. Toisen virheet, epäonnistumiset ja dramaattiset tapahtumasarjat, syyttely eivät ole sellaista, mihin minun kannattaa aikaani ja raha kuluttaa.

Miksi tein tämän lyhyen tekstin. Kiitollisuudesta tuolle ammattikunnalle niin Norjassa kuin myös Suomessa. Tämä on myös pieni ele osaaville ohjelmantekijöille. Jos joku seuraa blogejani ja lukee tämän, kiitos myös hänelle. Laitan linkin vielä tähän jaksoon. Se kannattaa katsoa.

https://areena.yle.fi/1-50277622

Reissuja

Ystäväni Leo on reissulla Ruotsissa, luin sen Facebookista. Tuolla matkalla he ovat käyneet myös Eskilstunassa. Eskilstunaan liittyy pieni tarina, johon palaan hetken päästä. Mutta ensin totean muutaman sanan matkustamisesta.

Olen käynyt lähes kaikkialla maailmassa. Eihän tuo pidä sinällään paikkaansa, mutta olen kiitollinen, kun olen saanut ihan aidosti käydä monessa paikkaa. Näin olen tehnyt niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kovasti toivon, että reissuille vielä pääsisi. Tähän optimismiin liittyy se, että olen kuvallisen henkilökortin lisäksi tehnyt myös passihakemuksen. Aika poliisiasemalle on kahden kuukauden päästä ja passi on R-kioskilla siitä viikon – kahden päästä. Mutta minulla ei ole kiire.

Iso osa matkustamisesta, maailmalla käymisestä on tapahtunut television matkailuohjelmia katsoessa. Viimeksi vinkkasin yhdelle ystävälleni mahdollisena matkakohteena Höga Kustenin Ruotsissa. Siellä en ole käynyt, mutta television sarjassa Kauhakaupalla Pohjolan luontoa Henric Öhman käy myös siellä. Tuo sarja kannattaa katsoa myös muuten https://areena.yle.fi/1-3758183 . Myös muut kuin varsinaiset matkailuohjelmat antavat kuvaa joistain maista ja synnyttävät mielenkiintoa matkustaa niihin. Mielenkiintoa, joka ei läheskään aina muutu todeksi.

Palaan sinne Eskilstunaan. Olin aikanaan aktiivisesti mukana seurakunnan miesten piirissä. Niihin aikoihin tuli televisiosta jossain ohjelmassa pätkä, jossa vierailtiin Torshällassa.  Siellä oli vuodesta 2005 lähtien ollut miesten sauna seurakunnan puitteissa. Hiippakuntapappi Kari Alanampa keksi, että miehille pitäisi seurakunnan puitteissa olla ihan oma kohtaamispaikkansa. Niinpä suomalainen saunaosaaminen otettiin käyttöön ja talkoilla päätettiin rakentaa sauna. Samana vuonna he pääsivät löylyttelemään. Ja tuon ohjelman puitteissa innostuimme ajatuksesta tehdä reissu Torshällaan. Olin yhteydessä Alanampaan ja heidän seurakuntansa käydessä Jyväskylässä tapasin hänet ja sovimme ajankohdasta yksityiskohdista.

Viiden miehen porukka teki reissun Ruotsiin helmikuussa 2007. Ihan tarkkoja päiviä en muista, ajankohdan määrittelyssä auttaa hiihdon MM- kisat, jotka pidettiin Sapporossa. Jännitimme paluumatkalla jotakin lajia Pirkanhovissa. En muista, menikö se hyvin vai huonosti suomalaisten kannalta.  Vastaanotto Torshällassa oli lämmin, miellyttävä ja tietysti hikinen, koska kävimme saunomassa. Vastavierailu jäi tekemättä, Kari Alanampa sairastui vakavasti ja kuoli vielä samana vuonna kun vierailimme. Oma mukana olo miesten piirissä jäi työkiireiden takia myös pois. Välillä olemme miettineet parin ystävän kanssa, kasattaisiinko reissu uusiksi, mutta ainakin vielä se on tekemättä.

Matkasta jäi hyvät muistot ja vieraanvaraisuuden lisäksi on jäänyt mieleen myös oiva esimerkki toisten kunnioittamisesta, tai pikemmin sen puutteesta. Pari miestä oli liikkeellä samalla laivalla kanssamme. He tuntuivat etuilevan ajettaessa laivaan, laivalla ruokajonossa ja vielä laivasta poistuttaessa heidän oli autoineen oltava heti jonon kärjessä. Heillä oli kiire, meillä ei.

Neljä lyhyttä

I

Keitän joka aamu kahvit. Paitsi en niinä aamuina, jolloin vaimo herää ensin ja keittää ne. Monet asiat teen, paitsi en silloin kun hän ehtii tekemään ne ensin, koska on herännyt ensin tai en ole huomannut tehdä. Toinen tekee ja joskus toinen. Asuminen tällaisessa vanhassa talossa on kuntouttavaa.  Kun tulet alas, käyt yläkerrassa tai kellarissa, saat liikuntaa ja rappusissa kävely tekee hyvää.

II

Ruuan hinta on noussut, inflaatio on tullut seuraksemme oikein kunnolla. Toivottavasti se antaa pian periksi, toivottavasti. Käyn usein iltaisin osuuskaupassa, jossa alennetut elintarvikkeet myydään viimeisen kahden tunnin ajan -60 % alennuksella.  Niin, viimeisen kahden tunnin ajan. Ilta-ale alkaa klo 20 ja silloin kassoilla on jonoa. Toiset tulevat pari tuntia ennen kello kahdeksaa ja hilaavat käryyn täyteen aloittaen lihoista ja kaloista. Kaikilla ei ole kylmälaukkuja niitä varten. Mutta, tarpeeseen menevät, ajattelen.

III

Olen mies, joka on saanut ravintoloihin syvän hiljaisuuden. Ei, en ole huutanut tai muuten räyhännyt. Aikanaan olutkuppilaan Keuruulla ja myöhemmin erääseen ravintolaan vain menemällä paikalle. Kyllä, kummassakin etsin erästä henkilöä, mutta he eivät olleet paikalla. Olin silloin päihdetyöntekijä ja minut taidettiin tuntea aika hyvin. Ajatukseni ei ollut häiritä kenenkään rauhaa eikä myöskään viedä ketään pois – eihän minulla olisi ollut edes mitään valtuuksia. Minulla olisi ollut vain vähän asiaa. Mutta kai se niin on, työ tarttuu nahkaan ja ihminen mielletään johonkin rooliin: minä olin päihdetyöntekijä. Sen jäljen nuo tekemäni ”kotirauhan rikkomiset” tekivät, että Mäntässä minua ei ole juurikaan ravintolassa nähty. Rauha sallittakoon toisille olohuoneessaan.

Koominen tilanne oli Berliinissä 12 vuotta sitten. Katselin kaupassa alkoholihyllyjä ja satuin vanhemman rouvan viereen. Tämä etsi hyllystä pientä konjakkipulloa. Hän selittää minulle, että ei hän tätä muuten, mutta hän tarvitsee tätä leivontaan. Niin, työ tarttuu nahkaan.

IV

Eilen olin veljeni kanssa jalkapallon maaottelussa Suomi – Bosnia-Herzegovina. Stadion oli laitettu hienoon kuntoon, mielestäni. Aurinkokatsomoon paistoi sateisen päivän jälkeen. Omistani ja poikieni mittavasta lippalakkivarastosta ei ollut tullut yhtään mukaan. Takin taskussa olleesta kertakäyttösadetakista ei ollut suoraan paistavaa aurinkoa vastaan mitään hyötyä. Ottelu päättyi tasan eli huonommin kuin lähellä ollut voitto, mutta paremmin kuin mahdollinen tappio. Yleisölle sattui todennäköisesti pahempia loukkaantumisia kuin pelaajille. Kävellessämme pois stadionilta nurmikolla istui mies, ympärillään lukuisia poliiseja ja ambulanssihenkilökuntaa. Katsojalla oli pää veressä. Toivottavasti hän ehti ennen valitettavaa loukkaantumistaan nauttimaan hyvästä pelistä ja tunnelmasta, kuten me.