Mitä tekisin jos …

Sain ystäviltäni eilen sähköpostiketjun, jossa he miettivät tulevaa vaalitulosta. Joitakin jännitti. Vastasin heille ”Kirjattuna pitemmät ajot, noin 4662 km eli vaaleihin liittyen kaikkiaan noin 5000 km omalla autolla ajoa, satoja tunteja vapaaehtoistyötä eli ehdokkuutta ja siihen liittyviä asioita  ja reilut kolme tuhatta kohtaamista ihmisten kanssa, toiset pidempiä ja toiset lyhyempiä. Eilen olin aamulla kaksi tuntia palkkatöissä, sitten 9.30 – 19.00 vaalitöissä ja kun ajelin Juupajoelta Tampereelle, nukuin kaupan pihassa vartin. Olen tehnyt hitosti töitä, muut ehdokkaat myös. Minua ei jännitä, ei tarvitse. Olen tehnyt kovan jopin, se riittää”.

Nämä vaalit ovat olleet upeat vaalit, puolueella on ollut hyvä yhdessä tekemisen meininki. Kaikista asioissa emme aina ole samaa mieltä keskenämme, mutta ei tarvitsekaan. Se on demokratiaa. On hienoa, että voi olla mukana vaikuttamassa puolueessa, jossa arvostetaan myös erilaisia mielipiteitä..

Puolueemme menestys ja tulos henkilöidään puheenjohtajaan, kuinka hyvä hän on. Ihan rehellisesti ilman punaisia silmälaseja täytyy todeta, että ketään muuta politiikkkoa ei näissä vaaleissa ole varmaan kohdeltu yhtä ”pehmeästi” avokämmenellä kuin Antti Rinnettä. Epäonnistumisia varmasti on ollut, ne on huomioitu, onnistumisia, joita myös on ollut huomattavasti enemmän, ei ole vastaavasti rekisteröity.

Ystävilleni olen sanonut, että te ette äänestä näissä vaaleissa Antti Rinnettä, te äänestätte minua tai muita pirkanmaalaisia  ehdokkaita. Miten minä olen pärjännyt? Omasta mielestäni olen pärjännyt hienosti. Keskeisiksi teemoiksi nostin ”Eroon eriarvosta, Työtä ja Kasvua sekä Pidetään jokaisesta huolta”. Myös muihin teemoihin olen koettanut vastata ja jos on ollut vieras teema, olen etsinyt vastauksia ja palannut asiaan. Ylä-Pirkanmaalla alueellinen eriarvoisuus, se, että omaa aluettamme ja vastaavia alueita eri puolilla Suomea ei saa unohtaa, on noussut tärkeäksi. Muiden puolueiden edustajilta on välillä noussut vastauksina ”kysykää tärkeistä asioista”. Kaikki asiat, joista joku kysyy, ovat hänelle ja heille tärkeitä asioita. Näitä ovat mm. ilmastonmuutos, translaki, eutanasia eli joko se pitää hyväksyä tai ei hyväksyä, Haapamäen radan sähköistäminen niin Seinäjoelta, Jyväskylästä kuin Orivedeltä katsoen, ruokajonot jne. Jokainen on tärkeä asia.

Eilen kävin syömässä ”perinteisen” palkkiopizzani Koikkarissa Koivistonkylässä. Heillä on listalla Frutti Demari, joka on erinomainen pizza. Eilen vaihdoin sen Koikkariin. Tähän kampanjaan olen erittäin tyytyväinen, oli hienoa olla mukana. Kiitän tukiryhmää, muita ehdokkaita, perhettä, ystäviä, piirin työntekijöitä, piirin vpj. Kaisaa, jonka tuki oli tärkeä, kaikkia tapahtumissa kohtaamiani ihmisiä ja muistoissa Plattosen Hannaa, jonka tuki neljä vuotta sitten oli ehdoton sekä niitä tärkeitä ihmisiä, joita en ole tässä listannut.

Otsikkoon Mitä tekisin jos… eli tietysti menisi torstaina Helsinkiin, jossa on kuulemma eduskuntaryhmän kokous. Ja edustaisin seuraavan neljän vuoden aikana teitä kaikkia parhaan taitoni mukaan ja kiertäisin maakuntaa kuulemassa, mitä asiaa ihmisillä on vaalien välissä.

KIITOS!

 

Mainokset

Paikat jaettu …

Eduskuntavaaleihin on kaksi viikkoa aikaa ja jännitys tiivistyy. Toisaalta myös työtä täytyy tehdä entistä kiihtyvällä tahdilla.  Kohtaamispaikoilla nousee esille kysymyksiä niin teemoista, tulevasta puolueen menestyksestä, muiden puolueiden menestyksestä, tulevasta hallituspohjasta ja omasta äänimääärästä.

Pelkäätkö perussuomalaisten menestystä ja miten heidän suosionsa vaikuttaaminun kantoihini? En, en pelkää. Jokainen puolue tekee työtä omasta pohjastaan liikkeelle lähtien ja pitää olla kanta ja näkemys isoihin kysymyksiin. Esim. ilmastonmuutos on niin iso asia ja huoli mm. nuorille, että sitä ei voi naurahtaa olemattomaksi. Omat näkemykseni ovat syntyneet ja muokkautuvat ajan kanssa, mutta ei niitä muutella koko ajan ja ne eivät ole riippuvaisia muiden puolueiden, kuten Perussuomalaisten,  kannoista.

Sote ja eläkkeet keskusteluttavat, eläkkeistä ja eläkkeiden verotuksen korjaamisesta ja korotuksista pieniin eläkkeisiin olen saanut palautetta. Niille on tehtävä jotain, on viesti. Aktiivimalli on sitten purettava, muista se, minua ohjeistettiin. Mutta keskeiset teemat riippuvat myös siitä, missä liikkuu ja keitä kohtaa. Nuoret kysyvät ja haluavat tietää kantojani koulutuksesta, ilmastonmuutoksesta ja myös suhtautumisestani translakiin. Yhdessä paneelissa tuo kysymys sivuutettiin erään osallistujan toimesta sillä, että pitäisi keskittyä tärkeisiin asioihin, ei tuollaisiin. Kunnioittaminen on tärkeä asia, hänelle tuo kysymys ei ole tärkeä, mutta monelle se on myös avainkysymys. Samoin kuin suhde eutanasiaan, jota on kysytty sekä viime että näiden vaalien yhteydessä. Nämä ovat esimerkkejä asioista, jotka eivät ole mielestäni yksinkertaisia kysymyksiä päättää.

Oman puolueen menestykseen suhtaudun luottavaisesti, näkökantamme ovat hyviä, mietittyjä ja yhdessä valmisteltuja. Kaikesta ei tarvitse eikä voi olla jokaisen muun ehdokkaan kanssa samaa mieltä. Ikä ja taustat vaikuttavat mielipiteisiin. Ehdokkaat ovat hyviä, niin täällä Pirkanmaalla kuin eri puolilla Suomea. Ikähaitari on laaja, käsitys vanhojen ukkojen puolueesta romuttuu kun katsoo listaa. Meillä Pirkanmaalla nuorin ehdokas on 20- vuotias Sofia Julin, Vaasan vaalipiiriissä on 4 20 – 30- vuotiasta ehdokasta.

Ja otsikkoon eli Virroilla kysyttiin, olenko pettynyt kun en ole listattu sunnuntain Aamulehdessä mahdolliseksi yllättäjäksi. En, vastasin. Toki on selvää, että toiset lähtevät paremmista asetelmista, mutta yhtään paikkaa ei ole jaettu. Yllätyksiä on tapahtunut ennenkin, eduskunnasta on pudottu joskus ryminälläkin. Demareille puhutaan vaalipiiristämme viittä paikkaa, mutta se edellyttää kovaa työtä vaalipäivän iltaan saakka. Siinä työssä myös se etukäteen vähemmän ääniä saaviksi arvioitujen panos ja heille tulevat äänet ovat tärkeitä.

Kun olin neljä vuotta sitten ensimmäistä kertaa ehdokkaana, kysyttin olenko täyte-ehdokas. En ollut silloin, en ole nytkään. Tällaiselle ehdokkaalle on tilaus olemassa, täytän sen tilauksen. Miten pitkälle se riittää, se näkyy 14..4.2019.

Kiertoliittymässä

Olen ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa, yritys on toinen kerta. Edellisten vaalien yhteydessä Ylen kuvaamassa vaalivideossa arvioin seuraavan nelivuotiskauden aikana suurimmaksi turvallisuusuhkaksi eriarvoisuuden lisääntymisen. Arvio ei ollut huono, eriarvoistumisesta puhutaan näiden vaalien yhteydessä yhtenä keskeisenä teemana.

Vaalikamppailu tuo mieleen kiertoliittymän. Moni ajaa kiertoliittymään turhan kovaa vauhtia, periaatteessa etuajo-oikeutettujen täytyy jäädä odottamaan, kun huomaa kaverin tulevan edelliseen sisääntuloon niin lujaa vauhtia, että ei ehtisi jaloista pois. Vaalimainonnassa ja samalla vaalikamppailussa sekä rahalla että röyhkeydellä päästään pitkälle. Tien sivut ovat täynnä isoja mainoksia, toisiin naamoihin törmää toistuvasti kaikkialla. Ne jäävät mieleen, siihen pyritään. Iskulauseet ovat vetoavia, usein yksinkertaistavia. Myös vaalitentit rakentuvat yksinkertaistuksilla. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat monimutkaisia, niihin ei tosiasiassa ole yksinkertaisia syitä tai vastauksia. Mutta, riittää kun saa kasvonsa ja vetävän lauseen tarttumaan ihmisten mieleen.

Teen töitä sosiaalityöntekijänä, jossa tehtävässä näkyy yhteiskunnan ongelmia ikähaarukan päästä päähän. Köyhyys, terveysongelmat, alueellinen eriarvoistuminen niin maan sisällä kuin eri kunnissa näkyy selkeänä. Asioihin voi vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, ero toimintoihin resursoimalla. Varhaiskasvatus ja koulutus, vammaispalvelut, lastensuojelu, päihde- ja mielenterveyspalvelut, sosiaaliturva, vanhustenhoito jne., asioita, joihin tulee kiinnittää ja panostaa jatkossa enemmän. Se että nuo ovat listalla ja joku jää pois, ei tarkoita, että muut olisivat merkityksettömiä.

Nuo maksavat, mistä olet valmis leikkaamaan, jotta nuo saadaan hoidettua, minulta kysytään. Tarvitseeko leikata, on toinen kysymys. Hoitamattomana nuo asiat maksavat, usein paljon enemmän kuin niiden hoito. Toisaalta, verokannan laajentaminen on mahdollista. Harmaan talouden merkityksestä on käyty tiukkaa keskustelua. Suomalaisten harmaata taloutta torjuvien viranomaisten yhteishankkeessa käytiin kattavasti läpi arvioita harmaan talouden koosta: tulosten haarukka oli 5,5–17 prosenttia suhteessa bkt:hen. Arviohaarukan alin luku oli saatu eduskunnan teettämässä tutkimuksessa, jonka mukaan harmaan talouden määrä Suomessa olisi 10–14 miljardia euroa. Kansantuotteeseen suhteutettuna tämä vastaisi 5,5–7,5 prosenttia bkt:sta ja merkitsisi neljän kuuden miljardin euron vuotuisia vero- ja maksutulojen menetyksiä. Toiset pitävät tuota arvioita älyttömänä, se on lähtenyt halusta nähdä harmaa talous isona ongelmana, Kuitenkin, harmaan talouden kitkemisestä löytyy taloudellista pohjaa asioiden hoitamiseen.

Äänioikeus on tärkeä oikeus, itse koen sen myös velvollisuudeksi. Kun olen ehdolla, tarjoan muille yhden mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Äänestämällä minä voin vaikuttaa tulevan eduskunnan kokoonpanoon ja samalla harjoitettavan politiikan sisältöön. Toisista välittäminen, huolenpito ovat minulle tärkeitä asioita. Viime vuosien politiikassa välittäminen on jäänyt vähemmälle painoarvolle. Se on heijastumaa yleisestä arvoilmastosta, on menty vahvemman oikeudella. Ei ole jääty kovasti suremaan, jos toiset ovat jääneet jalkoihin. On puhuttu maan edusta, joka on ollut tärkein.

Niin tärkeä, että köyhyys on lisääntynyt, tulo- ja terveyserot ovat lisääntyneet. Maan etu ei ole ollut kaikkien etu. Ja ratkaisut ovat olleet meidän suomalaisten poliitikkojen tekemiä. Vaaleissa tehdään muutos.

Parempi kuunnella kuin puhua

Viime kesänä kirjoitin blogissani, että tekstit elävät hyvin vuosien kuluttavasta vaikutuksesta huolimatta. Moni asia on aina vaan ajankohtainen. Tässä tuntuu, että kunnioitus ja arvostus vähenevät yhä enemmän ja kiihtyvää vauhtia. Blogi löytyy tuolta aiemmin nimellä Kunnioitus ja arvostus, katoavia luonnonvaroja.

Pohdin arvostukselle löytyvät synonyymeinä mm. pieteetti, kunnioitus, suosionosoitus, respekti. Viimeinen on hieno ilmaisu sekin, mutta luonteeltaan – minun suuhuni kuitenkin vieraampi. Olen käyttänyt sitä viimeksi eräässä luokkatilanteessa, jossa pari oppilasta puhui keskenään. Pyysin heitä ottamaan huomioon sen, että olen valmistautunut tilanteeseen, tekeväni työtäni ja osoittamaan vähän respektiä. Silloin sanalla oli vaikutuksensa.

Eduskuntavaaleissa kukin puolue pyrkii saamaan mahdollisimman suuren kannatuksen. Vuodet kultaavat muistoja, mutta kuvittelen ennen vaalikampanjoinnin olleen asiallisempa. Kaikin osin näin ei ole ollut, onhan meillä eri lailla ajattelevia pyritty kyöräämään rajan taakse Neuvostoliittoon ja toisaalta maamme historiaan kuuluu myös sisällissota, kansalaissota. Aikajana itsellä on muutamissa viime vaaleissa, joissa kehitys on mennyt mielestäni huomnompaan suuntaan.

”Terhokotiin tommoset/ Ei sinusta, Eero, ole hyötyä kenellekään/ Ei ole hyötyä Suomelle Eerosta”. Tuossa muutamia kommentteja ehdokas Pirttijärvestä. Jokainen saa ajatella toisesta mitä tahansa, näinhän se on. Mutta toisen, toisen tekemisen ja olemisen kunnioittaminen on tärkeä lähtökohta. Maanantaina ilmestyneessä KMV- lehden haastattelussa totesin maahanmuuttokysymyksestä ”kohtele maahanmuuttajia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, jos olisit maahanmuuttaja”. Sama koskee suhteessa kaikkiin ihmisiin eli tokko kukaan ihastuu siitä, että häntä haukutaan systemaattisesti. Vastakysymyksenä joku voi sanoa, että ehdokkaana alistuu arvostelulle. Niin, mutta aina on raja jossain.

Luin aamulla 23.3.2019 jutun jalkapalloilija Perparim Hetemajsta Helsingin Sanomista, suosittelen. Hetemajlta kysytään myös rasismista. Kysyttäessä asiasta Hetemaj toteaa, että ”… aina on ollut tyhmiä ihmisiä, mutta nykyään sosiaalisessa mediassa niihin vain törmää enemmän. Se on haittapuoli siinä. Olen itsekin sortunut siihen Hakkarais-tapaukseen”. Hetemajn kommentti, uhkaus Teuvo Hakkaraisen lausunnoista eteni 2011 valtakunnansyyttäjälle, joka päätti ettei hän pyydä esitutkintaa. Myöhemmin haastattelussa Hetemaj kertoo isästään, kuinka tämä on sanonut , että on parempi kuunnella kuin puhua. Mietin hänen kommenttiaan ”puhun nykyään vähemmän kuin ennen”. Tuo kuulostaa hyvältä, ajattelen itse, että kuuntelen nemmän, puhun vähemmän ja harkitummin.

Olen nähnyt monenlaisia vaalimainoksia, nyt korostuvat isänmaallisuuden teemat. Kiekkopelissä näin mainoksen, jossa todettiin ” I love Suomi”. Niin minäkin. Tuo haastattelu päätyy Hetemajn toteamukseen, ”Ei isänmaallisuus tarkoita, että olisi jotain muuta vastaan”. Ajattelen samoin.

Toivottavasti tuo linkki aukeaa teille, Ari Virtasen kirjoittama juttu on hieno.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006044828.html

Anna meille meidän …

Viikot ovat menneet nopeasti ja vaaleihin on aikaa enää neljä viikkoa. Viikonloppuna olin kampanjatapahtumassa Tampereella sekä Pirkanmaan Mhy:n metsänomistajien ilmastopäivässä Tampereen Kolmenkulman energiapuuterminaalissa. Se oli hieno tapahtuma, joka ilman ehdokkuutta olisi jäänyt käymättä.

Omia keskeisiä teemoja on ollut koko ajan se, että pidetään jokaisesta huoli. Eri tilanteissa olen puhunut mm. siitä, että edistetään lapsiperheille suunnattujen palveluiden kuten kotipalvelun saatavuutta, nostetaan pienituloisten, alle 1400 euroa kuukaudessa ansaitsevien eläkeläisten ansioita ja parannetaan vanhuspalveluita. Kaikki nuo ovat asioita, joiden korjaamisen tarpeellisuuden näkee omassa työssään.

Ystäväni Tomi Voronin on kirjoittanut pienistä tuloista, köyhyydestä, ihmisarvosta ja toisista välittämisestä runon, johon hän on tiivistänyt olennaisen.

ANNA MEILLE MEIDÄN…

Vasen käsi ei ole perillä

siitä, mitä oikea tekee

kun nostavat eläkettä kympillä

ja heti seuraavana päivänä

pudottavat asumistukea kahdella

On ruokaa ja katto pään päällä

kun poimii matkalta jokaisen almun

mutta tuntee itsensä kerjäläiseksi

vaikka vuosikymmenet teki töitä

pienen eläkkeensä eteen

Ääneni vielä kantaa, mutta

jalkani eivät kuuloetäisyydelle

Vie terveiseni kaupunkiin

Ihmisellä, on luonnostaan tahto elää

toivoisin kaikille, ihmisarvoisen ehtoon

© Tomi Voronin

Ehdokkaan sunnuntaimietteitä

Menneeseen viikkoon on mahtunut muutama vaalitapahtuma ja lukuisia ihmisten kohtaamisia, joihin palaan myöhemmin. Vaalikuume nousee koko ajan, toki vähän itselläkin, mutta erityisesti ympärillä ja eduskunnassa.

Hallitus on pysynyt kasassa, nitisten ja sen koko on pienentynyt kuukausi toisensa jälkeen. Nyt oli todennäköisesti viimeinen välikysymysäänestys, josta hallitus selvisi. Sote- ja

maakuntauudistukseen liittyvien lakien valmistuminen on epävarmaa. Hallituspuolueet näyttävät valmistuvan kiireisesti myös vaalien jälkeiseen aikaan. Sote- kokonaisuudesta niillä näyttää olevan nyt samanaikaisesti keskenään sama kanta, erilainen kanta ja jälleen kokolailla samanlainen kanta. Sama kanta on, jos lait saadaan ajoissa valmiiksi. Jos ei saada, niillä on painotuksiltaan erilainen kanta, mutta siitä mistä on sovittu, ei olla kokonaisuudessaan yhtä mieltä. Ja jälleen, jos molemmat menestyvät vaaleissa kohtuullisesti, toinen jopa hyvin, ollaan todennäköisesti palaamassa lähellä samaa kantaa kuin nyt. Erotuksena on vain se, että paremmin menestyneen kanta on se, joka jatkossa pätee ja sanelee suunnan.

Demarina itse olen hallituspuolueiden näkökantojen kanssa eri mieltä. Myös puolueena SDP on heidän kanssa selkeästi eri linjoilla. Vaalitulos antaa Demareille mahdollisuuden ja äänen saada muutoksia aikaan. Muutoksia ovat oppositiopuolueista ajamassa käsittääkseni nyt kaikki. Perussuomalaiset olivat aikanaan hallituksessa rakentamassa nykyisen hallituksen linjauksia, mutta puolueen jakautumisen jälkeen painopisteissä on heillä itsellään myös tapahtunut muutoksia, näin olen tulkinnut. Toinen noista nykyisistä päähallituspuolueista lienee mukana myös seuraavassa hallituksessa. Mikä sen ääni ja painovoima silloin on, se mitataan myös samoissa vaaleissa.

Ihmisten kohtaamista, sitä tämä vaalien alusaika on. Se on itse asiassa mukavaa. Itsellä on samalla jonkinlainen ehdokkaan kaapu koko ajan päällä, joka vähän vaivaa. Käyn missä tahansa, minulta kysytään aika usein, mitä teen täällä. Vaalitko ovat ajaneet paikalle? Eivät ole, mutta on myös mukava, että asiasta kysytään. Keskusteluja nousee tilanteissa, joissa niitä ei ole ajatellut syntyvät. Kaupan hyllyillä, urheilukiöpailujen lippuluukulla tai makkarajonossa sekä kylmäaseman bensapumpulla. Itselle ehdokkaan elämä on samanlaista kuin se oli ennen tätä vaaliaikaa. Harrastuksia oli ja on jatkossa, kaupassa täytyy käydä ja ystäviä on, onneksi. Näissä pohdinnoissa on samalla yksi vahvuuteni, olen oma itseni, en vedä jotakin roolia.

Eilen sain myönteistä palautetta siitä, että olen ehtinyt vastailemaan vaalikoneiden kysymyksiin. Koneet nostavat esille niitä teemoja, joihin tulee ehdokkailla olla sekä lyhyempiä että pidempiä vastauksia. Pelkkä kanta ei aina riitä, moni äänestäjä hakee myös perusteita sille miksi olemme jotakin mieltä. Vastaaminen antaa samalla hyvän mahdollisuuden rakentaa itselle vastauksia kohtaamisiin ja mahdollisiin paneelitilaisuuksiin. Vaalikoneet ovat siis pääsääntöisesti hyvä juttu. Ongelma on mielestäni siinä, että niissä kaivataan yksinkertaisia ja helppoja vastauksia myös asioihin, joihin sellaisia ei ole.

Huonoja ja hyviä uutisia

Valtiovarainministeriön virkamiehet antoivat tänään maanantaina ohjeistuksia vaalien alla. Neljä vuotta sitten vastaavia ohjeistuksia käytettiin vahvasti hallitusohjelmaa muotoiltaessa. Niihin sitoutuneiden puolueiden hallitus on pysynyt koossa, natisten, mutta on pysynyt. Nyt Ylen mukaan virkamiehet verottaisivat ehdotustensa mukaan tulevaisuudessa vähemmän työtä ja enemmän kulutusta. Ehdotuksissa on esimerkkinä alennettujen arvonlisäverokantojen korotus. Uuden hallituksen valittavaksi jäisi siis korottaisiko se ruoan, lääkkeiden, kirjojen, ravintolamyynnin, taksien, paperisten lehtien vai elokuvalippujen veroa. Vaihtoehtona verotukselle ovat leikkaukset. Oma tunteeni on, että leikkaukset ja verotusratkaisut kohdistuvat jälleen enemmän pientuloisiin. Tuntuu, että nämä ihmiset ovat noissa virkamiesten ajatuksissa enemmän rasitteita kuin tasavertaisia kansalaisia.

Siteeraan tähän suoraan perustuslain 19 pykälän: ” Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”.

Lyhyenä toteamuksena tuohon totean, että yhä enemmän tuo kirjaus näyttää kuolleelta kirjaimelta. Valitettavasti. Tuossa pykälässä mielestäni julkinen valta sitoutuu tarjoamaan perustoimeentulon, riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja vielä edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimisesta järjestämistä. Ei kuulosta siltä, miten asioita nykyisin hoidetaan ja arvotetaan.

Aamulla ajattelin kirjoittaa blogin parista muusta asiasta. Ne kulkevat tässä tekstissä mukana. Toinen niistä oli aamulla lukemani uutinen FST:stä. Siinä oltiin huolissaan demokratiasta, koska ruotsinkielisten lehtien tilaajaluvut ja myös ruotsinkielisen kanavan katsojat luvut pienevät. Osa ruotsinkielistä aluetta jää pimentoon, niistä ei kerrota tiedotusvälineissä. Mielestäni näistä alueista ja niiden asioista tulisi kertoa, pimentoon jäämisessä on kyse yhdestä esimerkistä alueellisesta eriarvoistumisesta.

Ystäväni Martti muistuttaa usein, että meidän on syytä muistaa myös positiivisia asioita ja kertoa niistä, ei vain negatiivisista, joita niitäkään ei ole syytä piilottaa. Kun tässä olen kritisoitunut hallitusta ja myös Valtiovarainministeriön virkamiesten painotuksia, otan lopuksi myönteisen asian. Valtiovalta haluaa pysäyttää tai ainakin hidastaa yleisiä kyläkauppakuolemia uudella tukimuodolla. Hallitus on valmis pumppaamaan elinvoimaa harvaan asutun maaseudun kyläkaupoille, mutta edellyttää niiden tarjoavan muitakin palveluja kuin kauppapalveluja.

Kyläkaupat monipalvelukeskuksina -kokeiluhankkeessa kyläkauppa voi saada tukea enintään 15 000 euroa, jos se täyttää asetetut vaatimukset. Ehtona on muun muassa, että avustuksen saaja sitoutuu tarjoamaan normaalien kauppapalvelujen ohella myös vähintään kahta muuta palvelua kahden vuoden ajan. Näitä ovat posti-, käteisnosto, apteekki- ja polttoainejakelupalvelu. Säädös on määrä panna toimeen vielä Sipilän hallituksen aikana ja tukihaku on tarkoitus avata hakijoille ensi syksynä. Tuelle on osoitettu miljoonan euron määräraha valtion tämän vuoden talousarviossa.

Kiitos Juha Sipilän hallitus ja ministeri Jari Leppä. Ihmiset ja äänestäjät minun nykyisellä kotiseudullani tykkäävät tästä hankkeesta, vaikka kauppoja on myös täälläpäin runsaasti suljettukin viimeisten vuosien aikana.

Pettyä voi moneen asiaan

Viime viikolla keskusteltiin myös eläkkeistä. Peruspalveluministeri Annika Saarikko totesi Helsingin Sanomien mukaan, että yli 80- vuotiaiden määärä kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä, mikä tarkoittaa suurta muutosta maan väestönsuhteessa. En epäile, etteikö tuo muutos ole tapahtumassa.

Ministeri Saarikko toteaa myös, että hän on siksi varovainen lupauksissa, että eläkkeitä korotettaisiin. Saarikko toteaa Helsingin Sanomien mukaan, että: ”Minustakin olisi kohtuullista, että pienituloisille annettaisiin enemmän euroja. Mutta haluan , ettei Suomeen muodostuvaalien jälkeen iso joukko pettyneitä, joille on luvattu turhia asioita”.

Pettyneitä. Turhia asioita. Kun luin tuon pätkän Helsingin Sanomista, olin vihainen. Olin vihainen siksi, että nämä ovat niitä asioita, joihin pitää kiinnittää huomioita. Onko se, että pienituloisille eläkeläisille ja yleensä pienituloisille maksettaisiin hieman parempia eläkkeitä, palkkoja tai tukia, jos he joutuvat elämään tukien varassa, turha asia. Kun vuodesta toiseen elää toimeentulominimissä, ehkä sen alapuolella, se turhauttaa, synnyttää katkeruutta. Ei oikein enää usko, että elämään voi tulla muutoksia. Tekstin voi lukea monella tavalla, myös tulkita monella tavalla. Tulkitsen tuon suoran lainauksen niin, että satsaaminen siihen, että pienituloisten eläkeläisten asemaa parannettaisiin, on turha asia. Ja pettymyksestä, pettymys kohdistuu mahdollisesti myös tai enemmän siihen kokemukseen, että omaa panosta ei arvosteta.

Vaalien keskeiseksi teemaksi näyttää nousevan turvapaikanhakijat ja erityisesti alaikäisiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö. Tuo on iso ja tärkeä kysymys. Mutta unohtuvatko nämä muut asiat sen taustalle. Nämä asiat, jotka ovat kotikutoisia ja liittyvät ihmisen arvostukseen. Sama koskee sitä paljon puhuttua sote-uudistusta, saadaanko se tässä ajettua läpi kaikkine valuvirheineen ja eriarvoisuutta luovine rakenteineen. Asia, josta uskon kirjoittavani jatkossa on tällä hallituskaudella toteutettu perustoimeentulotuen siirto Kelaan, mitä se purki vai synnyttikö se lisää päälekkäisyyksiä.

Lopuksi, aivan viime aikoina en ole nähnyt niitä juttuja, jossa testataan, pärjääkö toimeentulotuen perusosalla kuukauden. Onneksi. Ihminen, joka pääosan vuotta saa aivan toisenlaista tuloa, suurempaa, pärjääkin. Mutta kun kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, sinun on pärjättävä tuolla noin viidelläsadalla eurolla, hankittava sillä kaikki, myös vaatteesi, tilanne voi olla toinen. Toki jotkut sillä pärjäävät, mutta jostakin joutuu suurin osa luopumaan, muille arkisista asioista.

Moneen asiaan voi pettyä. Minulle ylimielinen suhtaututuminen siihen, miten tiukoilla merkittävä osa suomalaisista on, on sellainen. Ja tiukoilla on nuoria, lapsiperheitä ja vanhuksia.

Hyvinvointiyhteiskunta mallia 2019

Olen nyt tehnyt jonkin aikaa sosiaalityöntekijän töitä pitkän tauon jälkeen. Iät ajat näkemykseni on lähtenyt asiakkaan näkökulmasta. Suomalainen ajattelumalli lähtee valitettavan usein siitä, että meidän asiakas on hoitanut asiansa ”tahallaan” huonosti, tai sellaiseen ajattelumalliin valitettavan usein törmää. No noita huonosti asiansa hoitaneita on, mutta usein on kyse myös ihan muusta; henkilön voimavarat tai kyvyt eivät riitä asioiden hoitoon. Moni myös tietää, että jättämällä asiat hoitamatta sotkee vaan asioitaan.

No miksi kirjoitan tämän kommentin? Yksi syy on se, että nyt ihmiset joutuvat hoitamaan valitettavan usein asioitaan netin tai puhelinpalvelujen kautta. Netti on monelle toimiva, mutta kun toimintakyky alenee, netin käyttö ei onnistu, tai siihen ja liittymään ei ole varaa. Puhelinpalvelut; kun sinne pääsee, asiakkaalla pitää olla sana hallussaan, jotta hän pystyy kuvaamaan mistä hänen kohdallaan on kyse. Aina näin ei vain ole asianlaita. Jatkuva asioiden selittely puhelimessa turhauttaa, ja se myös maksaa, jos koko ajan juoksee paikallisverkkomaksu tai matkapuhelumaksu.

Aika monta kertaa olen ollut siinä tilanteessa, jossa asiakas pyytää hoitamaan asiaansa. Tietyissä asioissa se toimii, aina ei ja vaikkapa eläkevakuutusyhtiössä sanotaan, että asianomaisen pitää hoitaa asiansa itse. Joo, niin pitää, mutta jos siitä ei vaan tule mitään?

Viimeisten viikkojen aikana on ollut tilanteita, joissa on kaivattu edunvalvojaa asiakkaalle, kun hän ei kykene hoitamaan asioitaan itse. Tuo edunvalvojan hakemisen prosessi kestää ja asiat saattavat mennä pahemmin solmuun, kun prosessi venyy.  Edelleen, tuntuu siltä, että yhä enemmän yksin on ja elää niin nuorempia kuin vanhempia ihmisiä, joilla kyvyt ja voimavarat eivät riitä yksin asumiseen. Tuntuu siltä, että meillä on yhteiskunnan taholta – vai kenen taholta – hyväksytty se, että ihmisiä jää heitteille. Vastakommenttina kuulee, että jokainen on vastuussa itsestään sekä erityisesti vanhusten tulee saada asua omassa kodissaan laitosasumisen sijasta. Vastakommenttini on se, että kun ei pärjää, liikutaan heitteille jättämisessä.

Viimeisen neljän vuoden aikana on kovasti puolustettu yksilönvapautta holhousyhteiskuntaa vastaan, samoin on puhuttu kuinka turhaa byrokratiaa ja viranomaisvaltaisuutta puretaan. Voi olla, että joissakin asioissa on byrokratiaa voitu karsiakin, mutta niiden ihmisten, joiden toimeentulo on tiukassa, asioiden hoidossa byrokraattisuus ja pompottaminen on lisääntynyt. Edelleen ihmisiltä, jotka tarvitsisivat turvaverkkoja, turvaverkkoja puretaan.

Tällainen on hyvinvointivaltio Suomi 2019 tietystä vinkkelistä katsoen. Niin, ja ruokajonoja sekä köyhyyttä on.

Vaalimietteitä

Kuun vaihteessa uutisoitiin eduskuntavaalien osalta ”vapaista paikoista”. Ääniä on ”jaossa” runsaasti, koska eduskunnasta pois jättäytyviä kansanedustajia on useita, yhteensä ilmeisesti tässä vaiheessa kolmisenkymmentä. Demareissa ei luopuvia kansanedustajia ole tiedossa runsaasti, Pirkanmaalla ehdolle ovat asettuneet kaikki istuvat kansanedustajat. Puolueen piirikokouksessa esiteltiin näkymiä vaaleihin, läpimenoa luvattiin kaikille nykyisille kansanedustajille eli muut ehdokkaat kilpailevat mahdollisista lisäpaikoista. Näin toki on luonnollista, mutta ei sentään kiveenhakattuna. Vaaleissa tulee mieleen raviurheilun tasotuslähdöt. Ryhmälähdössä juostava matka on kaikille hevosille sama. Sellainen olisi hyvä vaaleissakin. Nämä ovat kuitenkin enemmän kuin tasoituslähtö. Raveissa paalulta lähtevät vähemmän tienanneet. Vaaleissa tilanne on toinen, koen lähteväni moneen verrattuna takamatkalta. Mutta, mukana ollaan ja tosissaan. Tehdään töitä asioiden takia, ihmisten eteen ja porukalle.

Mutta vapaistaäänistä, ydinryhmien lisäksi kaikki muut äänet ovat teoriassa vapaita ääniä. Äsken mainitsemani istuvien kansanedustajien etu on tosiasia, ei sitä voi kokonaisuudessaan muuksi muuttaa. Samalla takavuosilta esimerekkejä löytyy pudonneista kansanedustajista. Puolueen kannatus ei riitä tai istuntokaudella edustaja on tehnyt virheitä, joista saa ”maksaa”. En ole käynyt läpi noita eduskunnasta jättäytyviä edustajia, mutta arvelen, että joukossa on myös niitä, jotka menettelevät fiksusti eivätkä asetu ehdolle. Näin voi jättää eduskunnan kunniakkaasti luopumalla paikastaan, ei putoamalla.

Tämä blogin on jälleen väline kertoa asioista eteenpäin. Teksti on pidempää, asioiden pohdintaa. Olennaista on vain saavuttaa ihmisiä, saavuttaa enemmän kuin mitä neljä vuotta sitten onnistuin tekemään. Monelle kasvokkainen juttelu on se tärkein muoto kohdata ihmisiä. Mänttä-Vilppulan osalta olen paremmassa asemassa kuin edellisissä vaaleissa. Nyt paitsi asun täällä, olen täällä myös töissä. Käyn kaupoissa enemmän jne. Oma etunsa siitä on. Kuitenkin paljon ääniä pitää saada muualta kuin täältä. Kirjoittaminen, liikkuminen ja tukiryhmä ovat tärkeitä asioita. Kaikessa olennaista on yhdessä tekeminen.

Vaalien päivämääärän siirtyminen lähemmäs ei enää tapahdu, näin uskon. Istuvan hallituksen aikarajat kiiteellisessä asioiden käsittelyssä ovat paukkuneet. Kuitenkin uskon, että esim. sote- uudistus tulee käsittelyyn. Ainakaan tällaiselle tavalliselle ihmiselle ei ole tullut mitään vinkkiä siitä, että asiat tapahtuisivat toisin. Eduskunnan verkkosivujen mukaan eduskunta jää joululomalle 21.12.2018 ja palannee töihin 7.1 alkavalla viikolla. Mitä nyt seuraavalla kahdella viikolla vielä voi tapahtua, en osaa ennakoida.

Raveissa paalulta lähtevät vähemmän tienanneet. Vaaleissa tilanne on toinen, koen lähteväni moneen verrattuna takamatkalta. Tämä teksti on palanen näkymistäni, kertomistani. Facebook-sivulla https://www.facebook.com/pirttijarvi2015/ kommentoin pääosin lyhyemmin, ajankohtaisia asioita. Toisten tekstit, uutiset ovat niitä, joitten kautta pääsee kiinni tärkeisiin asioihin. Kuitenkin niin, että kertoo mitä mieltä itse on, mitä ajattelee. Sivuja kannattaa käydä tykkäämässä, sivujen tekstejä kannattaa jakaa, niin myös minä näyn enemmän.