THL: n raportti alkoholilain muutoksen vaikutuksista

2018 astui voimaan alkoholilain uudistus. Sen puitteissa käytiin kovaa keskustelua mahdollisista vaikutuksista. THL arvioi, että tuleva lakiuudistus kasvattaa alkoholin kokonaiskulutusta noin 6 prosenttia. Haittojen uskotaan lisääntyvän samassa suhteessa. Esimerkiksi alkoholiin liittyviä kuolemantapauksia uskotaan olevan jatkossa 150 enemmän vuosittain. Pekka Puska totesi MTV:lle vuoden 2018 alussa, että ” tämä laki ei vaikuta heihin, jotka jo käyttävät alkoholia väärin, eli ovat alkoholisoituneita. He kyllä hommaavat omat alkoholinsa. Kysymys on siitä yksinkertaisesta seikasta, että mitä enemmän juodaan viinaa, sitä enemmän ongelmia tulee”.

Tänään oli mm. Demokraatin verkkosivuilla uutisointi THL: n raportista lakimuutoksen vaikutuksista. Raportissa todettiin, että ” vuosina 2019 ja 2020 alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja myrkytyksiin kuoli noin 160 henkilöä enemmän vuodessa kuin ennen lakimuutosta vuonna 2017. Vuonna 2020 näistä syistä kuoli kaikkiaan noin 1700 ihmistä”.

Lakiuudistuksen jälkeen alkoholikuolleisuus lisääntyi enemmän kuin alkoholin kulutus väestötasolla. Tämä viittaa siihen, että alkoholia runsaasti juovat ovat lisänneet alkoholinkäyttöään muita kuluttajia enemmän, tutkimusprofessori Pia Mäkelä sanoo THL:n tiedotteessa.

Mitä itse ajattelen tai olisiko tässä tarvetta viisastella tyyliin mitä sanottiin? Ei ole tarvetta, vaikutukset olivat ennakoitavissa. Nyt on keskusteltu siitä, että viinien myynti olisi siirrettävä maitokauppoihin ja Alkon monopolia olisi uutoinkin asteittain murennettava. Kokoomuksen puoluekokoustavoite on tuoda myös viinit ja vahvemmat alkoholit ruokakauppaan. Puolueen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo huomauttaa, että ” Alkon kautta kulkee enää noin kolmasosa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista. Wallinheimon mukaan on sen vuoksi kyseenalaista väittää, että monopolilla suojeltaisiin kansanterveyttä”.

Oma näkökantani siitä, että alkoholin myynnin siirtäminen päivittäistavarakauppaan on haitallinen, ei ole muuttunut mihinkään. Kokoomus on monessa asiassa valmis ottamaan esimerkkejä Ruotsista, kuinka siellä kaikki on paremmin kuin meillä täällä. Alkoholipoliittisessa keskustelussa ei nosteta esille sitä, että Ruotsissa päivittäistavarakaupassa ei myydä 3,5 % vahvempia tuotteita. Ruotsin systeemille ja kansanoluelle on naurettu. Hyvin he näyttävät pärjäävän systeeminsä ja Systembolagetinsa kanssa. THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta toteaa, että myyntipaikkojen määrän rajaaminen ja myynninedistämistavoitteen poistaminen alkoholimarkkinoilta on keskeinen keino ehkäistä alkoholihaittoja ja edistää väestön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Tässä alkoholin vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmä on avainasemassa. Linja on sama kuin hänen edeltäjillään Puskalla ja Juhani Eskolalla. Eskola muistaakseni välillä oli sitä mieltä, että haittoja oli yliarvioitu. Näin ei näyttäisi käyneen.

Toivon vahvasti, että Alkon asemaa ei purettaisi. Näytöt haittojen lisääntymisestä on jälleen kerran nähty.

https://demokraatti.fi/raportti-lakiuudistus-lisasi-alkoholihaittoja-thl-varoittaa-alkon-monopolin-purkamisesta?fbclid=IwAR1Dk4YlQBEm1AJlMIq5_MJnn9l6SHi-kslx1jhFmK_BKSENilAhdzMCxvU

Lyhyehkösti aikatauluista

Tämä saattaa kuulostaa turhalta valitukselta, ehkä se sitä onkin. Mutta aikataulut ja lupaukset, ne tuntuvat olevan helposti luvattavissa ja vaikeasti kiinni pidettäviä. Otan aluksi yhden esimerkin.

Muutama vuosi sitten meille laitettiin uusi ulkokatto ja samalla uusittiin myös rännit. Rännien kaadot eivät aivan täysin onnistuneet. Asentanut yritys on mennyt nurin, jonka johdosta soitin yhteen yritykseen, josta luvattiin tullaan katsomaan asiaa. Soitosta on mennyt ainakin kolme vuotta, ei ole käyty katsomassa. Tämä yritys on edelleen toiminnassa, joten tiedon siirrossa tilauksen vastaanottajalta työn suorittajalle on ongelmia. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Olemme pärjänneet asian kanssa. Hankalammaksi asia tulee niille ihmisille, jotka eivät osaa ottaa yhteyttä muualle ja eivät osaa pitää puoliaan ja heitä on.

Pienemmällä paikkakunnalla tekijät ja tilaajat tuntevat usein toisensa. Se on täällä hyvä, asiat hoituvat, ennemmin tai myöhemmin. Tekijöitä voisi olla enemmän, mutta markkinat ovat suppeammat. Isommilla paikkakunnilla tekijöitä on enemmän, hinnat ovat korkeammat, onkohan laatu? Sitä en tiedä, kun en asu isommalla paikkakunnalla.

Kun soittaa jonnekin, asiakaspalveluihin, saa usein odottaa 10 – 20 minuuttia, joskus kauemmin. Ja jonottaminen usein maksaa. Kun tilataan palveluita tai asioita netistä tai puhelimella, kosketus asiakkaan ja toimijan välillä puuttuu. Kun soittelet asiastasi vaikka pankkiin, sähköyhtiöön, Kelaan jne., usein se yhteyshenkilö on toinen. Saat ehkä selittää asiasi uudelleen. Ja siellä toisessa päässä ei tiedetä sinusta muuta kuin nimi ja osoite, kumpikaan ei sano vastaanottajalle usein mitään. En syytä asiakaspalveluhenkilöä, toimintamalli on vain irrallaan arjesta, soittajan arjesta. Ja palveluntuottajalla ei aina ole kiire, paitsi silloin kun rahasuorituksesi on myöhässä. Sitten tulee leikkiin uusi toimija, perintäyhtiö, ja se leikki vasta maksaa ja silloin aikatauluista on pidettävä kiinni. Sen tilaajan, nimittäin.