Ristiriitaista

Eilen kävin Helsingissä. Helsingin Jyry, TUL ry ja Reino Fri -urheilusäätiö järjestivät seminaarin, jossa pohdittiin ja keskustelutiin urheiluseurojen, urheilun, liikunnan ja liikkumisen tulevaisuudesta. Oli hieno, monipuolinen ja koskettava tapahtuma. Kiitos, että sain tiedon tapahtumasta ja saatoin olla mukana.

Otsikkoni on Ristiriitaista. Vilppulasta on syytä lähteä kello 6.40 junalla, jotta pääsee klo 13 mennessä Helsinkiin. Vilppulan juniin on tullut muutos eli matkustajamäärät ovat nousseet. Aamulla meitä oli noin 30 matkustajaa, valtaosa heistä oli ukrainalaisia, jotka kulkevat täältä päivittäin Tampereella. Migri ja SPR perustivat keväällä Mänttä-Vilppulaan vastaanottokeskuksen.  VR ei ole herännyt lisäämään toista runkoa taajamajunaan eikä ukrainankielistä nauhoitetta Vilppulan suunnan taajamajuniin. YLE on ollut mukana tekemässä Ukraina- erikoisjaksoa sarjaan Elämäni biisi, Juontajat ja osallistujat ohjelmassa ovat Ukrainasta. Ei tuon nauhoitteen tekeminen olisi VR:lle kallista. Eikä lisääntyneen matkustajamäärän huomioiminen suunnallamme olisi muuta kuin hyvä palvelua.

Venäjä liittyy monella tavalla eiliseen seminaariinkin. Reino Fri (1907–2002) oli Helsingin Jyryn jalkapalloilija. Hän osallistui muun muassa ensimmäisiin työläisolympialaisiin Saksassa vuonna 1925. Kolme vuotta myöhemmin Fri osallistui Moskovan Spatakiadeihin Neuvostoliitossa TUL:n johdon kiellosta huolimatta, minkä vuoksi pelaajat erotettiin liiton jäsenyydestä. Erottamisen jälkeen Fri loikkasi Suomen Palloliiton seuraan Helsingin Tovereihin ja edusti myöhemmin vielä vuoden ajan Helsingin Jalkapalloklubia.  Reino Frin viimeinen tahto toteutuu hänen nimeään kantavan säätiön kautta.

Tänään keskustelemme paljon venäläisten urheilijoiden mahdollisuudesta osallistua jälleen kansainväliseen toimintaan. Venäjä maana on tällä hetkellä ryhtynyt hyökkäyssotaan itsenäistä valtiota kohtaan. Venäjä on hyödyntänyt urheilua edelleen vahvasti myös politiikassa. Osa niistä henkilöistä, jotka purkaisivat tuon kansainvälisestä urheilutoiminnasta sulkemisen, puhuvat että urheilu ja politiikka eivät kuulu yhteen. Ne ovat sidoksissa toisiinsa myös nyt, ei vain historiassa. Tuo lähes sadan vuoden takainen tapahtuma Reino Frin elämässä osoittaa puolin ja toisin vahvaa näkemystä, aatetta. Fri näki oikeana osallistua Spartakiadeihin, TUL ei hyväksynyt sitä.  Tämän kappaleen lopuksi totean, että kun urheilu on huippu-urheilun osalta yhä enemmän bisnestä, siihen tulee eettisesti vaikeammin ja vaikeammin hyväksyttäviä palasia. Esimerkkinä jalkapallon MM- kisat Qatarissa ja meillä Suomessa Jokereiden taival KHLssä.

Ristiriitaisuus korostui kuluttaessani aikaa Helsingissä. Kävin kuluttamisen kehdoissa, Hulluilla päivillä ja 3 + 1 päivillä. Nykyään yhä enemmän ja enemmän myydään prosenteilla, ei hinnalla. Onhan sen hinnan näyttävä, se on totta.  Mutta kuulutuksissa korostuvat prosentit, alennus on niin ja niin monta prosenttia. En käynyt huonekaluliikkeissä, mutta isot ketjut saavat jatkuvasti moitteita, huomautuksia ja ilmeisesti myös jonkinasteisia sakkoja mainontansa takia. Kuinka jatkuvasti voi myydä 60- 70 % alennuksella ja onko niillä tuotteilla tosiasiallista realistista lähtöhintaa? Näissä tavaratalojen superpäivissä myydään varmasti myös tarpeellista tavaraa ja laadukasta tavaraa, mutta kun suhteutan ne maailmantilanteesta johtuvaan arkeen, jossa monella tekee tiukkaa energian ja peruselintarvikkeiden suhteen, mietin, onko nyt hullujen päivien aika,

Viimeinen palanen tekstiä tulee keskustelusta ukrainalaisista kirjalijoista, Odessasta. Venäjän nykyinen presidentti Putin ihailee Stalinia. Kirjailija Isaak Babel vetäytyi Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babelin kerrotaan todenneen: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin. Minulla ei ole ristiriitaisia tunteita Putinia ja hänen hallintoaan kohtaan, en hyväksy heitä. Se minua hirvittää, että Venäjältä pakenevien ihmisten kohdalla osa meistä täällä Suomessa ei päästäisi heitä tänne, koska he voivat olla sabotöörejä. Niiden joukossa, jotka eivät pääse maasta pois on hyvin mahdollisesti monta Babelin ja Gorkin kohtalotoveria. Heitä ei ehkä teloiteta, mutta he voivat ”saada surmansa epäilyttävissä olosuhteissa” kuten Gorki.

Matkalla Wałbrzychiin

Wałbrzych (Waldenburg) sijaitsee Ala-Sleesiassa. Matkaa kaltaiselleni vähän Puolasta tietävälle on tutumpaan, suurempaan kaupunkiin Wroclawiin noin 75 kilometriä. Pieni kaupunki ei suomalaisen mittapuun mukaan ole, arvion mukaan siellä asui vuonna 2019 111 356 asukasta.  Kaupungin virallinen nimi on puolalaistettu väännös saksankielisestä metsälinnaa tarkoittavasta sanasta. Kaupungin historia alkaa 1100-luvulta. Wikipedian, tuon kaiken tietävän, mukaan 1900-luvulla sinne rakennettiin suuret lasi- ja posliinitehtaat. Kaupunki välttyi toisen maailmansodan tuhoilta, joten siellä on enemmän historiallisia rakennuksia kuin monissa muissa samankokoisissa Puolan kaupungeissa.

Wałbrzych tuli tietooni jännällä tavalla. Olen haaveillut matkasta Saksaan ja Hainichin kansallispuistoon. Hainich sijaitsee kohtuullisen lähellä Eisenachia. Eisenach lienee tutuin täällä automerkistä Wartburg ja ennen kaikkea Wartburgin linnasta. Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas tarjosi linnasta suojapaikan Martti Lutherille, joka asui linnassa vuodesta 1521 vuoteen 1522, jona aikana hän käänsi Uuden Testamentin saksaksi. Takavuosina Yle näytti saksalaista televisiosarjaa Tri Kleistin perhe, joka sijoittui sekin Eisenachiin. Olen katsellut sarjaa, nytkin ylläpitääkseni saksan kielen osaamista. Mutta palaan jälleen Wałbrzychiin. Se näkyy kartalla, kun katselin junareittiä ja aikatauluja Berliinistä Eisenachiin.  Matkaa Wałbrzychiin kertyy Eisenachista noin viisisataa kilometriä eli kohtuullisen lähellä, no se kohtuullisen on tässä tapauksessa aika suhteellinen käsite.

Matkalla Wałbrzychiin, jos olisin niin kannattaa lentää Wroclawiin ja sieltä junalla kohteeseen. Tuo matkailu ja mielikuvamatkailu on minulle läheinen ja itse asiassa hyvin helppo harrastus. Ei tarvitse kuin lukea kirjoja, katsoa ohjelmia ja elokuvia, karttaa ja vierailla netissä. Koko ajan löytyy mielenkiintoista. Palaan takaisin kartalle ja Puola, Saksa ja Tsekki ovat aika lähekkäin. Kun menee etelämmäksi, Wieniin, löytyy jälleen hieno kasa eli Itävalta, Unkari, Slovakia ja Tsekki aika lailla kasassa. Tuollaiset monen maan vierailut olisivat mielenkiintoisia. Takaisin voisi palata vielä Saksan kautta.

No niin, tässä on suunniteltu reissu oikein tyylikkäästi. Suomenkielisessä Wikipediassa Wałbrzychistä ei ole paljoa tietoa, englanninkielisessä sitäkin enemmän. Sieltä löytyy noita matkustusvinkkejä, nähtävyyksiä ja sieltä kotoisin olevia henkilöitä. Urheilijat olivat tutumpia, lähinnä entinen yleisurheilija Ursula Włodarczyk ja lentopalloilija Bartosz Kamil Kurek. Nyt jään pureksimaan tätä matkaa, mielenkiintoisia asioita ja muistoja nousi mieleen ja tietoon.

Virhe

Wikisanakirjan mukaan virhe on väärin mennyt tai tehty asia, erehdys. Urheilua aktiivisesti seuraavana näkee erehdyksiä, virheitä jatkuvasti.

Eilen Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue joutui mitalipelien ulkopuolelle joukkueen kapteenin syöttäessä tyhjään tilaan, josta vastustajan pelaaja katkaisi syötön ja teki maalin. Tulos on Naisleijonille MM-historian huonoin. En ollut tilaisuudessa katsoa peliä, mutta luin uutisen ja kommentteja.

Pari viikkoa sitten Saksan bundesliigan ottelussa Freiburg – Dortmund peli oli hyvin kotijoukkueen hallinnassa. Vierasjoukkueen pelaaja tekee helpolta näyttävän laukaisun, jonka maalivahti näyttää ottavan helposti kiinni. Mutta kuinka ollakaan, pallo lipsahtaa sormista maaliin. Pelin kulku kääntyy ja vierasjoukkue voittaa. Saranasormen maine lienee pysyvä, vaikka kyse on huippumaalivahdista ja kohtuullisen harvinaisesta virheestä. Jääkiekossa maalivahti on imuri ja jalkapallossa saranasormi tai huono maalivahti, jos uran aikana tulee joku helppo maalivahti.

Seurana AC Oulu tulkitsi sääntöjä väärin ja sen kotivoitto muuttui tappioksi. Kyseinen tulkinta, erehdys, virhe saattaa maksaa joukkueelle Veikkausliigan ylemmän loppusarjan paikan. Pohtia sopii, eikö kukaan huomannut sitä, että on liian vähän suomalaisia tai Suomessa juniorina pelanneita pelaajia. Joukkue on ammattimainen seura. En naura tai ilakoi tälle tai millekään noista virheistä. Niitä vain sattuu, on sattunut ja tulee sattumaan jatkossa. Niin urheilussa kuin arkisessa elämässä yleensäkin. Aika moni meistä sallii virheet itselle, ei muille.

Palaan urheiluun. Niin jalkapallossa kuin jääkiekossa toimittajien, kommentaattorien, pelaajien ja valmentajien usein käyttämä ilmaisu on, että tuomari ratkaisi ottelun. Näin tapahtuu esim. jääkiekossa, jos tuomari viheltää pelin loppupuolella tai jatkoajalla jäähyn. Itse, niin ilkeää kuin oman suosikkijoukkueen kannalta, ajattelen tuomarin toimineen sääntöjen mukaan. Jos hän ei olisi viheltänyt rikettä, hän olisi yhtä lailla vaikuttanut pelin kulkuun. Jääkiekossa on 60 minuuttia ja mahdollinen jatkoaika ja jalkapallossa 90 minuuttia ja mahdollinen lisäaika tehdä voittoon tarvittavat maalit. Viime kädessä kyse on aina joukkueen omasta suorituksesta. TPVn valmentajana toimi 2013 – 2015 Jari Pylkkönen. En muista mitä seuraa vastaan TPV jonakin noista vuosista pelasi, mutta ilmeisen selkeän hallinnan ja lukuisten tilanteiden jälkeen vastustaja sai kulmapotkun/ vapaapotkun ja ainoan tilanteensa, josta se teki maalin. Tuolle erikoistilanteelle ei monen mielestä ollut perusteita. Pylkkönen ei syytellyt tuomaria, totesi heillä olleen avaimet kädessä.

Palaute on aina paikallaan, mutta sen pitää olla reilua ja rehellistä. Ja virheitä sattuu jos asioita tekee, niin urheilussa kuin muualla. Yksi kulunut sanonta on, että ihminen joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään. Kulunut, mutta aika hyvin paikkansa pitävä. Toinen samaan sarjaan kuuluva on, että virheistä oppii. Oppii, jos pysähtyy sen eteen ja miettii tekemistään. Urheilussa sama virhe voi kuitenkin toistua Saatan jännittää alitajuisesti ettei vaikka harhasyöttö tapahdu uudelleen. Ja kuitenkin, se voi sattua. Ja rangaistuspotku voi osua tolppaan jne.  

Tehdään siis asioita ja urheillaan, vaikka virheitä sattuu. Ja valehtelisin, jos väittäisin, etteikö vastustajan tekemään virheeseen ratkennut suosikkijoukkueen voitto lämmittäisi mieltä, ikävästä virheestä huolimatta. Suosikkijoukkueen menestys se on tärkein asia palloilussa.