Lukemisesta ja kirjoittamisesta

Lukeminen kannattaa aina, sanoi Jörn Donner aikanaan Kirjakerhon mainoksessa. Aikoihin en ole enää ollut Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jäsen. Muistan kun olin jäsen, en ollut jäsen ja taas olin jäsen. Niin sai edullisina liittymislahjoina hyviä kirjoja. Nyt olen siinä vielä suuremmassa kirjakerhossa eli käytän aktiivisesti kirjaston palveluja. Meillä mänttäläisillä on PIKI- verkkokirjaston kautta mahdollista myös käyttää Kirjastokinoa, jossa on lukuisia hyviä elokuvia.

Lukeminen on hieno asia ja sitä kannattaa harrastaa. En tarkkaile sivumääriä lukemissani kirjoissa, siis kirjan ei tarvitse olla välttämättä paksu tai ohut, sisältö sen ratkaisee. Tänä vuonna olen toistaiseksi kirjannut ylös mitä olen lukenut. Joukossa on runokirjoja, novellikokoelmia ja dekkareita. Joka kirjallisuuden lohkoon mahtuu hyviä ja ei niin hyviä tekstejä, oikein huonoja en ole mielestäni lukenut. Takavuosina luin Mauri Sariolan jännitysnovellikokoelmia ja toki kokeneella kirjoittajallakin mahtui joukkoon monen tasoisia tekstejä. Jos jonkun kirjan tähän mennessä lukemista haluan nostaa esille, se on Rosa Liksomin Väylä, aivan erinomainen kirja. Hieno kirja on myös Kirja eläville- tarinoita Mäntän hautausmaalta ja sen liepeiltä. Kirjan kuvauksessa todetaan, että Mänttä on tämän kirjan tarinoissa. Itsensä näköisenä ja kokoisena, itsestään tietoisena. Juuri niin on.

Jotta meillä on luettavaa tai äänikirjojen kautta kuunneltavaa, joidenkin täytyy myös kirjoittaa. Itse tykkään myös siitä. Aina se vain ei ole helppoa. Tapani Bagge on monien kirjojen joukossa kirjoittanut myös teoksen Se murhaa joka osaa -Dekkarin tekemisen taito. Toisilla sitä taitoa on enemmän, toisilla vähän vähemmän. Tarinoita olen itsekin kirjoitellut, toistaiseksi julkaisemattomia. Kirjoituskilpailut ovat hyvä tapa testata omaa kirjoittamistaan, jos sille jotain mittaria hakee. Palautteen saaminen tekemisestä on hienoa, sen vastaan ottaminen ei ole aina helppoa.

Tekstin sujuvuus on itselle lukiessa tärkeää, niin se on toki kirjoittaessa. Kiittäessäni erästä kirjailijaa viimeisimmästä kirjastaan totesin tekstin olevan juohevaa. Voisi sen sanoa myös helppolukuista, mutta se ei taas ole ainakaan itselle sama kuin helppo, tai yksinkertainen. Monien kirjoja lukiessa näkee myös sen kehittymisen, kirjat vain paranevat toinen toisensa jälkeen. Mutta taas, ei kaikilla eli kun samoilla sankareilla mennään liian monta kirjaa, alkaa – ainakin minulla – tuntua niissä leipääntymisen tunne, teksti ja kirja syntyy koska arvioidaan lukijoiden odottavan uutta julkaisua. Verkkokirjastossa minulla on jonossa kolmen vielä julkaisemattoman kirjan varaukset kirjoittajien sarjoissa. Paikallaan junnaamista ei ole mielestäni tapahtunut.

Kirjojen lukeminen/ kuunteleminen kannattaa, ne tuovat sisältöä ja vaihtelua arkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s