Dominika

Eilen tapahtui merkittäviä asioita. Suomessa valtiojohto toi esille näkökantansa Nato- jäsenyyden suhteen. Itäisen naapurin valtiojohto ei siitä kannanotosta tykännyt. Läntisessä naapurissa tehtäneen samanlainen ratkaisu kuin Suomessa ja siellä oli myös Expressen lehden pääkirjoitus myös suomenkielisenä.

En käsittele nyt sitä asiaa, vaan pohdin esikuvia urheilussa ja urheilua, liikuntaa. Torinossa järjestetään kansainväliset laulukisat, Euroviisut, joissa voittajan on määritellyt ja päättänyt Vladimir Putin 24.2.2022, vaikka Venäjän osallistuminen noihin kisoihin on järjestäjän toimesta evätty. Nyt on jaossa kakkossija Ukrainan jälkeen, arvelen.

Tšekin edustaja tuolla on Dominika Hašková. Paitsi että hän on hyvä laulaja, hän on legendaarisen jääkiekkomaalivahdin Dominik Hašekin tytär. Toinen poikani kävi eilen facebookissa keskustelua kavereiden kanssa menneiden aikojen maalivahtisuuruuksista. Hän totesi, ettei ”lapsuuden pihapelihommista en muista juuri mitään muuta kuin sen, että maalilla olleet tyypit yleensä huusivat torjuessaan joko HASEEEEEK tai sitten HEXSTALLLLL ja venyivät jonkinlaiseen suosikkimaalivahtiaan mallintavaan suoritteeseen”. Keskustelussa nousi esille vielä mm. PATRICK RUAAAAAAAA

Tuohon aikaan oli liikkeellä lukuisia keräilykorttisarjoja ja niitä pojat ostivat ja vaihtoivat. Ilmeisesti keräilykortit ovat edelleen monelle harrastus ja korteilla on parhaimmillaan arvoa, vaikka muut muodot ovat tulleet tilalle. Jos itseni pitää muistaa joku tuon ajan NHL- maalivahti, se on mm. Edmontonissa pelannut Fred Braithwaite.  Hänenkin korttinsa meillä pyöri, toki myös noiden suurten tähtien.

Pojat pelasivat täällä Mäntässä hetken jalkapalloa, ei jääkiekkoa. Arvostan paitsi aikuisia vetäjiä myös niitä nuoria, jotka jaksoivat vetää poikien (6 – 10) vuotiaitten joukkueita. Kesälle se oli isoa ja tärkeää ajankulua. Itse olin pari kesää aiemmin yhden poikajoukkueen vetäjä Vilppulassa. Se kesä meni, mutta se jäi ainoaksi niissä hommissa. Ehkä olin liian totinen siihen hommaan. Totisuus ja tiukkaotsaisuus taitavat olla monella vanhemmilla edelleen liikaa pinnalla kun lapset osallistuvat urheilun nimellä toteutettavaan liikuntaan. Omalle lapselle täytyy saada eniten peliaikaa, koska hän on paitsi oma myös paras. Erilaisuutta ja ehkä myös selkeää lahjakkuutta ei osata aina arvostaa, jos se on toisen lapsella.

Vuonna 1994 järjestettiin jalkapalloilun MM-kisat Yhdysvalloissa. Ne olivat suuri yleisömenestys ja menestys myös ruotsalaiselle jalkapallolle. Ruotsi saavutti siellä pronssia voittaen pronssiottelussa Bulgarian 4 – 0. Yksi Ruotsin tähtipelaajista oli Stefan Schwarz. Muistan – ihan totta – kun joku suomalaisista selostajista puhui Stefan Schwarzin kesäjuhlaliikkeistä miehen taidokasta pelaamista selostaessaan. Saman ilmaisun kuuli kesällä poikien kentän laidalla.

Toivottavasti jälleen mahdollisimman moni vanhempi on mukana antamassa tilaa ja elämyksiä tytöille ja pojille mm. jalkapallokentän laidalla vetäjinä ja kannustajina. Se on hienoa puuhaa, kunhan ei vanhempanakaan ota siitä liian totisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s