Kun tietäisi

Saku Timonen, Uuninpankkopoika, on kirjoittanut lukuisia blogeja myös pohtien Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Ne ovat olleet hyviä kirjoituksia ja olen samoissa ajatuksissa hänen kanssaan.

Suomessa näytetään löytäneen ratkaisu, se on Natoon liittyminen. Joillekin on jäänyt huomioimatta, että ennen liittymistä täytyy hakea ja edelleen hakemus tulee Nato- maissa hyväksyä. Näyttää siltä, että Suomen hakemus tultaisiin hyväksymään, mikäli se jätetään. Sen verran täytyy olla kriittinen, että eihän Suomessa tälläkään hetkellä Nato- jäsenyydestä keskustella. Nyt vaan monen ajatuksissa sinne mennään. Uskon vakaasti, että maan poliittinen johto on miettinyt ja miettii, mitä velvoitteita mahdollinen jäsenyys tuo tullessaan ja edelleen mitä kustannuksia siitä seuraa. He näyttävät myös miettineen, miten Venäjä käytännön tasolla reagoi Suomen jäsenyyteen. Se tapa ja käyttäytyminen eivät välttämättä ole kovin YYA- henkisiä.  Samoin laajempia taloudellisia seurauksia näyttää poliittinen johtomme käyneen läpi keskusteluissaan.

Aika laajalti näyttää olevan se käsitys, että Nato- jäsenyydelle ei ole vaihtoehtoja, ei ole muita turvallisuuspoliittisia vaihtoehtoja. On mielestäni kuitenkin hyvä, että näitäkin vaihtoehtoja on koetettu löytää. Näyttää siltä, että on mahdollista tilanne, jossa Suomi hakee Naton jäsenyyttä ja Ruotsi ei. Tosin maiden välisiä keskusteluja on ollut ja niitä jatketaan korkeimmilla mahdollisilla tasoilla. Tämäkin tilanne saattaa siis vielä muuttua.

Se mitä olen muiden kuin poliittisen johdon suunnasta keskustelussa jäänyt kaipaamaan, on pohdinta jäsenyyden kustannuksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista yhteiskuntaan laajemmin. On mielenkiintoista havaita, että samaan aikaan kun puolustusvoimien määrärahoja lisätään ja puhutaan Nato- jäsenyydestä, eräs puolue nostaa esille mahdollisuuden heikentää taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleville myönnettyjä etuisuuksia. Onko tämä ennakointia tulevasta Suomesta, ehkä. En siis väitä, että Nato heikentää Suomen sosiaaliturvaa, mutta Suomen sisällä tällaisia heikennyksen ajatuksia löytyy. Tämä pohdinta tahollani on vain sitä, että asioilla on taipumus liittyä enemmän tai vähemmän toisiinsa.

Jos Suomi nyt tulee osaksi Natoa, toivon että kovin moni tämänhetkisistä intoilijoista ei jonkun ajan päästä sano, että asiaa ei valmisteltu riittävän pitkään, muita vaihtoehtoja ei tarkasteltu ja oliko tässä ratkaisussa järkeä, hänen mielestään ei ollut. Jälkiviisaita on aina. Saku Timosen blogien käsitteitä lainaten minä olen joidenkin mielestä Putinin huora ja joidenkin mielestä elän natokiimassa. En näe itseäni kumpanakaan, luotan viisaaseen ratkaisuun, jota on edeltänyt se valmistelu, jota parhaillaan tehdään.

Lopuksi pohdinta, joka ei välttämättä anna osasta suomalaisista hyvää kuvaa. Minulle on syntynyt se käsitys, että maassamme on lisääntynyt kaikkeen venäläiseen liittyvä halveksunta ja viha, myös venäläiseen kulttuuriin. En näe Putinin hallinnon ja Venäjän armeijan toimien antavan minulle syytä vihata kaikkea venäläistä ja venäläisiä. Venäjän nykyinen hallitsija näyttää olevan aika lailla samanlainen kuin Stalin oli aikanaan, julmuus sanana kuvaa myös Putinia hyvin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s