Ja Ranskasta, Suomesta sekä Venäjästä

Ranskassa on vuorossa presidentinvaalien toinen kierros sunnuntaina. Epäilemättä kyseessä ovat erittäin tärkeät vaalit, niiden tuloksella on merkittävä vaikutus Venäjän vastaiseen rintamaan, EUn politiikkaan Venäjän suuntaan ja uskoakseni myös energiapolitiikkaan Euroopassa. On tällä hetkellä vaikea uskoa, että ehdokas Marine ( Le Pen) tullessaan valituksi ajaisi samaa linjaa suhteessa Venäjään kuin presidentti Macron.

Kuuntelin ennen tämän kirjoittamista Simo Ortamon lehtikatsauksen Ylen Ykkösaamusta 9.4.2022. Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova nosti tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa (20.4.2022) Ylen Pietarin-toimittajan Simo Ortamon esimerkiksi ”epäeettisestä toimittajasta”. Ortamo käy jutussa läpi venäläisten tiedotusvälineiden uutisointia. Hän kertoo uutistoimisto Rian julkaisseen propagandisti Timofei Sergejevitsin  kantoja mitä Venäjän tulee tehdä Ukrainalle. Venäjän tulisi jatkaa propagandistin mukaan denatsifikaatiota Ukrainassa sukupolven yli, juurruttaa natsismi sieltä pois ja muuttaa myös Ukrainan nimi toiseksi.

Miten tämä liittyy Ranskan vaaleihin, todennäköisesti paljon. Venäjä syyttää länttä valehtelusta, tosiasioiden peittämisestä ja muuttamisesta. Le Pen on puhunut Venäjän presidentti Vladimir Putinista ihailevasti, saanut Venäjältä vaalirahaa ja kannattanut Krimin liittämistä Venäjään. Hän katsoo vain puolustaneensa Ranskan intressejä suhteissaan Kremliin. Hän sanoi, ettei vastusta muita Venäjä-pakotteita paitsi öljyyn ja kaasuun kohdistuvia. Syyksi hän nimesi sen, ettei halua ranskalaisten kärsivän pakotteiden seurauksista. Muualla lännessä pyritään tästä riippuvuudesta Venäjään eroon, koska ostamalla öljyä ja maakaasua Venäjältä rahoitetaan Putinin sotakoneistoa. Mahdollinen muutos valittaessa Le Pen olisi siis suuri.  Macronille ei riitä se tuki, mitä hän saa muualta Euroopasta, vaan tuki on tultava oman maan äänestäjiltä.

Yksi ongelma, jolla Macron sotii itseään vastaan, on ylimielisyys. Le Pen pyrki maalaamaan vaaliväittelyssä eilen Macronista kuvan kansalaisten arjesta irtautuneena elitistinä. On helppo uskoa, että väite pitää ainakin jossain määrin paikkansa. Valitettavasti Suomessa tuo kansalaisten arjesta irtautuminen ei näytä politiikassa olevan haitta, pikemminkin ansio, jos katsotaan viimeaikaista Suomen omaa puoluekannatusta gallupien mukaan.

Ja lopuksi mielipidevaikuttamiseen Venäjän suunnalta. On arvioitu, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan Ranskan vaalien tulokseen. Suomessa Venäjän odotetaan kohdistavan lähikuukausien aikana tänne kyber- ja informaatiovaikuttamista. Suojelupoliisi arvioi todennäköisenä, että etenkin Suomessa käytävään Nato-keskusteluun pyritään vaikuttamaan. Venäjän reaktiota jäsenyyteen ja uhkakuvia voidaan paisutella. Sosiaalisessa mediassa voidaan nähdä yrityksiä häiritä, mustamaalata, lietsoa pelkoa tai viedä uskottavuutta turvallisuuspolitiikan keskustelijoilta. Informaatiovaikuttamista kohdistetaan usein yhteiskunnan arkoihin paikkoihin. Ranskassa yksi mielipiteisiin vaikuttava tekijä on suhtautuminen öljyyn ja maakaasuun, Venäjältä sitä saa. Ja jos ei saa, ranskalaisille se merkitsee ainakin tilapäisesti kalliimpaa energian hintaa ja heijastumisena monen muun asian kallistumista. Siinä on hyvä ase toista ehdokasta vastaan.

Kun tietäisi

Saku Timonen, Uuninpankkopoika, on kirjoittanut lukuisia blogeja myös pohtien Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Ne ovat olleet hyviä kirjoituksia ja olen samoissa ajatuksissa hänen kanssaan.

Suomessa näytetään löytäneen ratkaisu, se on Natoon liittyminen. Joillekin on jäänyt huomioimatta, että ennen liittymistä täytyy hakea ja edelleen hakemus tulee Nato- maissa hyväksyä. Näyttää siltä, että Suomen hakemus tultaisiin hyväksymään, mikäli se jätetään. Sen verran täytyy olla kriittinen, että eihän Suomessa tälläkään hetkellä Nato- jäsenyydestä keskustella. Nyt vaan monen ajatuksissa sinne mennään. Uskon vakaasti, että maan poliittinen johto on miettinyt ja miettii, mitä velvoitteita mahdollinen jäsenyys tuo tullessaan ja edelleen mitä kustannuksia siitä seuraa. He näyttävät myös miettineen, miten Venäjä käytännön tasolla reagoi Suomen jäsenyyteen. Se tapa ja käyttäytyminen eivät välttämättä ole kovin YYA- henkisiä.  Samoin laajempia taloudellisia seurauksia näyttää poliittinen johtomme käyneen läpi keskusteluissaan.

Aika laajalti näyttää olevan se käsitys, että Nato- jäsenyydelle ei ole vaihtoehtoja, ei ole muita turvallisuuspoliittisia vaihtoehtoja. On mielestäni kuitenkin hyvä, että näitäkin vaihtoehtoja on koetettu löytää. Näyttää siltä, että on mahdollista tilanne, jossa Suomi hakee Naton jäsenyyttä ja Ruotsi ei. Tosin maiden välisiä keskusteluja on ollut ja niitä jatketaan korkeimmilla mahdollisilla tasoilla. Tämäkin tilanne saattaa siis vielä muuttua.

Se mitä olen muiden kuin poliittisen johdon suunnasta keskustelussa jäänyt kaipaamaan, on pohdinta jäsenyyden kustannuksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista yhteiskuntaan laajemmin. On mielenkiintoista havaita, että samaan aikaan kun puolustusvoimien määrärahoja lisätään ja puhutaan Nato- jäsenyydestä, eräs puolue nostaa esille mahdollisuuden heikentää taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleville myönnettyjä etuisuuksia. Onko tämä ennakointia tulevasta Suomesta, ehkä. En siis väitä, että Nato heikentää Suomen sosiaaliturvaa, mutta Suomen sisällä tällaisia heikennyksen ajatuksia löytyy. Tämä pohdinta tahollani on vain sitä, että asioilla on taipumus liittyä enemmän tai vähemmän toisiinsa.

Jos Suomi nyt tulee osaksi Natoa, toivon että kovin moni tämänhetkisistä intoilijoista ei jonkun ajan päästä sano, että asiaa ei valmisteltu riittävän pitkään, muita vaihtoehtoja ei tarkasteltu ja oliko tässä ratkaisussa järkeä, hänen mielestään ei ollut. Jälkiviisaita on aina. Saku Timosen blogien käsitteitä lainaten minä olen joidenkin mielestä Putinin huora ja joidenkin mielestä elän natokiimassa. En näe itseäni kumpanakaan, luotan viisaaseen ratkaisuun, jota on edeltänyt se valmistelu, jota parhaillaan tehdään.

Lopuksi pohdinta, joka ei välttämättä anna osasta suomalaisista hyvää kuvaa. Minulle on syntynyt se käsitys, että maassamme on lisääntynyt kaikkeen venäläiseen liittyvä halveksunta ja viha, myös venäläiseen kulttuuriin. En näe Putinin hallinnon ja Venäjän armeijan toimien antavan minulle syytä vihata kaikkea venäläistä ja venäläisiä. Venäjän nykyinen hallitsija näyttää olevan aika lailla samanlainen kuin Stalin oli aikanaan, julmuus sanana kuvaa myös Putinia hyvin.

Ihmisyys ja toisen kunnioittaminen

Olen seurannut pitkäaikaisten ystävieni kommentteja Ukrainan sodasta ja siihen liittyen myös pohdinnoista Suomen Natoon liittymisestä tai toki ensin jäsenyyden hakemisesta. Pohjaksi omille mietteille poimin Risto E.J. Penttilän mietteitä joulukuulta 2021. Hän totesi televisiossa, että tilanne on paljon vakavampi kuin Suomessa keskustellaan. Penttilä piti erittäin mahdollisena, että Suomi keskustelee jo helmi-maaliskuussa suoraan Yhdysvaltojen kanssa Nato-jäsenyydestä. Nyt voi todeta, että hänen analyysinsä osui oikeaan.

Ystävieni kommenteissa on jännittävää, että vahvasti Natoon suuntautuneet pohtivat, että enkö nyt ymmärrä ettei ei ole muuta vaihtoehtoa ja toisin päin tiukat katsovat minun olevan natokiimassa, sotahullu ja pohtivat, enkö ymmärrä mitään. Vaikuttaa se Natoon hakeminen tässä tilanteessa mielestäni järkevältä, mutta intomielinen sotakiihkoilija en ole ja eihän Naton vaihtoehtona näkeminen sitä tarkoita, mutta katsotaan mitä poliittinen johto päättää. Minun valtakirjani heillä on.

Olen sukulaisteni kanssa pohtinut ja käynyt läpi sotia, joissa isämme ja enomme olivat rintamalla ja äitimme ja tätimme kotirintamalla. Oma isäni kuuluu niihin, jotka eivät liikoja sodasta puhunut meille pojilleen. Uskon, että mieluummin hän olisi ollut menemättä sotaan, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Onko Suomella nyt korkea turvallisuusriski. Poliittinen johto katsoo, että tällä hetkellä ei, mutta se ei tarkoita, etteikö sellainen voi tulla ajankohtaiseksi.

Venäjän sotavoimat näyttävät syyllistyneen samanlaisiin raakuuksiin kuin viime vuosina on syyllistytty mm. Afganistanissa, Syyriassa, ilmeisesti aiemmin Ukrainassa sekä aiemmin Balkanilla jne. Nyt tilanne koskettaa monia entistä enemmän, koska tapahtumapaikka on erittäin lähellä.  Eilisen ja tämän päivän kuvat ovat järkyttäviä, ahdistavia.  Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leon julkaissut tiedotteen, jossa hän toteaa mm.:

  • ”Nyt kirkon on korkea aika huomata, että se on kulkenut harhaan. Vetoan suoraan Moskovan patriarkka Kirilliin: muistakaa Jumalan edessä piispana ja patriarkkana antamanne lupaukset ja se, että niistä on kerran tehtävä tiliä kaikkivaltiaan edessä. Kristuksen tähden: herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus! Käyttäkää vaikutusvaltaanne rauhan edistämiseksi ja tehkää kaikkenne, että tämä sota päättyisi. Siihen rukoilen teille Jumalalta nöyryyttä ja viisautta.

Viisaita sanoja joiden jatkeeksi toivon, että myös täällä Suomessa löytäisimme viisaita ratkaisuja. Ja vaikka olisimme keskenämme ratkaisuista eri mieltä, hyväksyisimme päätökset. Ihmisyys ja toisen kunnioittaminen ovat keskeisiä arvoja.