Paikat jaettu …

Eduskuntavaaleihin on kaksi viikkoa aikaa ja jännitys tiivistyy. Toisaalta myös työtä täytyy tehdä entistä kiihtyvällä tahdilla.  Kohtaamispaikoilla nousee esille kysymyksiä niin teemoista, tulevasta puolueen menestyksestä, muiden puolueiden menestyksestä, tulevasta hallituspohjasta ja omasta äänimääärästä.

Pelkäätkö perussuomalaisten menestystä ja miten heidän suosionsa vaikuttaaminun kantoihini? En, en pelkää. Jokainen puolue tekee työtä omasta pohjastaan liikkeelle lähtien ja pitää olla kanta ja näkemys isoihin kysymyksiin. Esim. ilmastonmuutos on niin iso asia ja huoli mm. nuorille, että sitä ei voi naurahtaa olemattomaksi. Omat näkemykseni ovat syntyneet ja muokkautuvat ajan kanssa, mutta ei niitä muutella koko ajan ja ne eivät ole riippuvaisia muiden puolueiden, kuten Perussuomalaisten,  kannoista.

Sote ja eläkkeet keskusteluttavat, eläkkeistä ja eläkkeiden verotuksen korjaamisesta ja korotuksista pieniin eläkkeisiin olen saanut palautetta. Niille on tehtävä jotain, on viesti. Aktiivimalli on sitten purettava, muista se, minua ohjeistettiin. Mutta keskeiset teemat riippuvat myös siitä, missä liikkuu ja keitä kohtaa. Nuoret kysyvät ja haluavat tietää kantojani koulutuksesta, ilmastonmuutoksesta ja myös suhtautumisestani translakiin. Yhdessä paneelissa tuo kysymys sivuutettiin erään osallistujan toimesta sillä, että pitäisi keskittyä tärkeisiin asioihin, ei tuollaisiin. Kunnioittaminen on tärkeä asia, hänelle tuo kysymys ei ole tärkeä, mutta monelle se on myös avainkysymys. Samoin kuin suhde eutanasiaan, jota on kysytty sekä viime että näiden vaalien yhteydessä. Nämä ovat esimerkkejä asioista, jotka eivät ole mielestäni yksinkertaisia kysymyksiä päättää.

Oman puolueen menestykseen suhtaudun luottavaisesti, näkökantamme ovat hyviä, mietittyjä ja yhdessä valmisteltuja. Kaikesta ei tarvitse eikä voi olla jokaisen muun ehdokkaan kanssa samaa mieltä. Ikä ja taustat vaikuttavat mielipiteisiin. Ehdokkaat ovat hyviä, niin täällä Pirkanmaalla kuin eri puolilla Suomea. Ikähaitari on laaja, käsitys vanhojen ukkojen puolueesta romuttuu kun katsoo listaa. Meillä Pirkanmaalla nuorin ehdokas on 20- vuotias Sofia Julin, Vaasan vaalipiiriissä on 4 20 – 30- vuotiasta ehdokasta.

Ja otsikkoon eli Virroilla kysyttiin, olenko pettynyt kun en ole listattu sunnuntain Aamulehdessä mahdolliseksi yllättäjäksi. En, vastasin. Toki on selvää, että toiset lähtevät paremmista asetelmista, mutta yhtään paikkaa ei ole jaettu. Yllätyksiä on tapahtunut ennenkin, eduskunnasta on pudottu joskus ryminälläkin. Demareille puhutaan vaalipiiristämme viittä paikkaa, mutta se edellyttää kovaa työtä vaalipäivän iltaan saakka. Siinä työssä myös se etukäteen vähemmän ääniä saaviksi arvioitujen panos ja heille tulevat äänet ovat tärkeitä.

Kun olin neljä vuotta sitten ensimmäistä kertaa ehdokkaana, kysyttin olenko täyte-ehdokas. En ollut silloin, en ole nytkään. Tällaiselle ehdokkaalle on tilaus olemassa, täytän sen tilauksen. Miten pitkälle se riittää, se näkyy 14..4.2019.

Mainokset

Kiertoliittymässä

Olen ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa, yritys on toinen kerta. Edellisten vaalien yhteydessä Ylen kuvaamassa vaalivideossa arvioin seuraavan nelivuotiskauden aikana suurimmaksi turvallisuusuhkaksi eriarvoisuuden lisääntymisen. Arvio ei ollut huono, eriarvoistumisesta puhutaan näiden vaalien yhteydessä yhtenä keskeisenä teemana.

Vaalikamppailu tuo mieleen kiertoliittymän. Moni ajaa kiertoliittymään turhan kovaa vauhtia, periaatteessa etuajo-oikeutettujen täytyy jäädä odottamaan, kun huomaa kaverin tulevan edelliseen sisääntuloon niin lujaa vauhtia, että ei ehtisi jaloista pois. Vaalimainonnassa ja samalla vaalikamppailussa sekä rahalla että röyhkeydellä päästään pitkälle. Tien sivut ovat täynnä isoja mainoksia, toisiin naamoihin törmää toistuvasti kaikkialla. Ne jäävät mieleen, siihen pyritään. Iskulauseet ovat vetoavia, usein yksinkertaistavia. Myös vaalitentit rakentuvat yksinkertaistuksilla. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat monimutkaisia, niihin ei tosiasiassa ole yksinkertaisia syitä tai vastauksia. Mutta, riittää kun saa kasvonsa ja vetävän lauseen tarttumaan ihmisten mieleen.

Teen töitä sosiaalityöntekijänä, jossa tehtävässä näkyy yhteiskunnan ongelmia ikähaarukan päästä päähän. Köyhyys, terveysongelmat, alueellinen eriarvoistuminen niin maan sisällä kuin eri kunnissa näkyy selkeänä. Asioihin voi vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, ero toimintoihin resursoimalla. Varhaiskasvatus ja koulutus, vammaispalvelut, lastensuojelu, päihde- ja mielenterveyspalvelut, sosiaaliturva, vanhustenhoito jne., asioita, joihin tulee kiinnittää ja panostaa jatkossa enemmän. Se että nuo ovat listalla ja joku jää pois, ei tarkoita, että muut olisivat merkityksettömiä.

Nuo maksavat, mistä olet valmis leikkaamaan, jotta nuo saadaan hoidettua, minulta kysytään. Tarvitseeko leikata, on toinen kysymys. Hoitamattomana nuo asiat maksavat, usein paljon enemmän kuin niiden hoito. Toisaalta, verokannan laajentaminen on mahdollista. Harmaan talouden merkityksestä on käyty tiukkaa keskustelua. Suomalaisten harmaata taloutta torjuvien viranomaisten yhteishankkeessa käytiin kattavasti läpi arvioita harmaan talouden koosta: tulosten haarukka oli 5,5–17 prosenttia suhteessa bkt:hen. Arviohaarukan alin luku oli saatu eduskunnan teettämässä tutkimuksessa, jonka mukaan harmaan talouden määrä Suomessa olisi 10–14 miljardia euroa. Kansantuotteeseen suhteutettuna tämä vastaisi 5,5–7,5 prosenttia bkt:sta ja merkitsisi neljän kuuden miljardin euron vuotuisia vero- ja maksutulojen menetyksiä. Toiset pitävät tuota arvioita älyttömänä, se on lähtenyt halusta nähdä harmaa talous isona ongelmana, Kuitenkin, harmaan talouden kitkemisestä löytyy taloudellista pohjaa asioiden hoitamiseen.

Äänioikeus on tärkeä oikeus, itse koen sen myös velvollisuudeksi. Kun olen ehdolla, tarjoan muille yhden mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Äänestämällä minä voin vaikuttaa tulevan eduskunnan kokoonpanoon ja samalla harjoitettavan politiikan sisältöön. Toisista välittäminen, huolenpito ovat minulle tärkeitä asioita. Viime vuosien politiikassa välittäminen on jäänyt vähemmälle painoarvolle. Se on heijastumaa yleisestä arvoilmastosta, on menty vahvemman oikeudella. Ei ole jääty kovasti suremaan, jos toiset ovat jääneet jalkoihin. On puhuttu maan edusta, joka on ollut tärkein.

Niin tärkeä, että köyhyys on lisääntynyt, tulo- ja terveyserot ovat lisääntyneet. Maan etu ei ole ollut kaikkien etu. Ja ratkaisut ovat olleet meidän suomalaisten poliitikkojen tekemiä. Vaaleissa tehdään muutos.

Parempi kuunnella kuin puhua

Viime kesänä kirjoitin blogissani, että tekstit elävät hyvin vuosien kuluttavasta vaikutuksesta huolimatta. Moni asia on aina vaan ajankohtainen. Tässä tuntuu, että kunnioitus ja arvostus vähenevät yhä enemmän ja kiihtyvää vauhtia. Blogi löytyy tuolta aiemmin nimellä Kunnioitus ja arvostus, katoavia luonnonvaroja.

Pohdin arvostukselle löytyvät synonyymeinä mm. pieteetti, kunnioitus, suosionosoitus, respekti. Viimeinen on hieno ilmaisu sekin, mutta luonteeltaan – minun suuhuni kuitenkin vieraampi. Olen käyttänyt sitä viimeksi eräässä luokkatilanteessa, jossa pari oppilasta puhui keskenään. Pyysin heitä ottamaan huomioon sen, että olen valmistautunut tilanteeseen, tekeväni työtäni ja osoittamaan vähän respektiä. Silloin sanalla oli vaikutuksensa.

Eduskuntavaaleissa kukin puolue pyrkii saamaan mahdollisimman suuren kannatuksen. Vuodet kultaavat muistoja, mutta kuvittelen ennen vaalikampanjoinnin olleen asiallisempa. Kaikin osin näin ei ole ollut, onhan meillä eri lailla ajattelevia pyritty kyöräämään rajan taakse Neuvostoliittoon ja toisaalta maamme historiaan kuuluu myös sisällissota, kansalaissota. Aikajana itsellä on muutamissa viime vaaleissa, joissa kehitys on mennyt mielestäni huomnompaan suuntaan.

”Terhokotiin tommoset/ Ei sinusta, Eero, ole hyötyä kenellekään/ Ei ole hyötyä Suomelle Eerosta”. Tuossa muutamia kommentteja ehdokas Pirttijärvestä. Jokainen saa ajatella toisesta mitä tahansa, näinhän se on. Mutta toisen, toisen tekemisen ja olemisen kunnioittaminen on tärkeä lähtökohta. Maanantaina ilmestyneessä KMV- lehden haastattelussa totesin maahanmuuttokysymyksestä ”kohtele maahanmuuttajia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, jos olisit maahanmuuttaja”. Sama koskee suhteessa kaikkiin ihmisiin eli tokko kukaan ihastuu siitä, että häntä haukutaan systemaattisesti. Vastakysymyksenä joku voi sanoa, että ehdokkaana alistuu arvostelulle. Niin, mutta aina on raja jossain.

Luin aamulla 23.3.2019 jutun jalkapalloilija Perparim Hetemajsta Helsingin Sanomista, suosittelen. Hetemajlta kysytään myös rasismista. Kysyttäessä asiasta Hetemaj toteaa, että ”… aina on ollut tyhmiä ihmisiä, mutta nykyään sosiaalisessa mediassa niihin vain törmää enemmän. Se on haittapuoli siinä. Olen itsekin sortunut siihen Hakkarais-tapaukseen”. Hetemajn kommentti, uhkaus Teuvo Hakkaraisen lausunnoista eteni 2011 valtakunnansyyttäjälle, joka päätti ettei hän pyydä esitutkintaa. Myöhemmin haastattelussa Hetemaj kertoo isästään, kuinka tämä on sanonut , että on parempi kuunnella kuin puhua. Mietin hänen kommenttiaan ”puhun nykyään vähemmän kuin ennen”. Tuo kuulostaa hyvältä, ajattelen itse, että kuuntelen nemmän, puhun vähemmän ja harkitummin.

Olen nähnyt monenlaisia vaalimainoksia, nyt korostuvat isänmaallisuuden teemat. Kiekkopelissä näin mainoksen, jossa todettiin ” I love Suomi”. Niin minäkin. Tuo haastattelu päätyy Hetemajn toteamukseen, ”Ei isänmaallisuus tarkoita, että olisi jotain muuta vastaan”. Ajattelen samoin.

Toivottavasti tuo linkki aukeaa teille, Ari Virtasen kirjoittama juttu on hieno.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006044828.html

Anna meille meidän …

Viikot ovat menneet nopeasti ja vaaleihin on aikaa enää neljä viikkoa. Viikonloppuna olin kampanjatapahtumassa Tampereella sekä Pirkanmaan Mhy:n metsänomistajien ilmastopäivässä Tampereen Kolmenkulman energiapuuterminaalissa. Se oli hieno tapahtuma, joka ilman ehdokkuutta olisi jäänyt käymättä.

Omia keskeisiä teemoja on ollut koko ajan se, että pidetään jokaisesta huoli. Eri tilanteissa olen puhunut mm. siitä, että edistetään lapsiperheille suunnattujen palveluiden kuten kotipalvelun saatavuutta, nostetaan pienituloisten, alle 1400 euroa kuukaudessa ansaitsevien eläkeläisten ansioita ja parannetaan vanhuspalveluita. Kaikki nuo ovat asioita, joiden korjaamisen tarpeellisuuden näkee omassa työssään.

Ystäväni Tomi Voronin on kirjoittanut pienistä tuloista, köyhyydestä, ihmisarvosta ja toisista välittämisestä runon, johon hän on tiivistänyt olennaisen.

ANNA MEILLE MEIDÄN…

Vasen käsi ei ole perillä

siitä, mitä oikea tekee

kun nostavat eläkettä kympillä

ja heti seuraavana päivänä

pudottavat asumistukea kahdella

On ruokaa ja katto pään päällä

kun poimii matkalta jokaisen almun

mutta tuntee itsensä kerjäläiseksi

vaikka vuosikymmenet teki töitä

pienen eläkkeensä eteen

Ääneni vielä kantaa, mutta

jalkani eivät kuuloetäisyydelle

Vie terveiseni kaupunkiin

Ihmisellä, on luonnostaan tahto elää

toivoisin kaikille, ihmisarvoisen ehtoon

© Tomi Voronin