Ehdokkaan sunnuntaimietteitä

Menneeseen viikkoon on mahtunut muutama vaalitapahtuma ja lukuisia ihmisten kohtaamisia, joihin palaan myöhemmin. Vaalikuume nousee koko ajan, toki vähän itselläkin, mutta erityisesti ympärillä ja eduskunnassa.

Hallitus on pysynyt kasassa, nitisten ja sen koko on pienentynyt kuukausi toisensa jälkeen. Nyt oli todennäköisesti viimeinen välikysymysäänestys, josta hallitus selvisi. Sote- ja

maakuntauudistukseen liittyvien lakien valmistuminen on epävarmaa. Hallituspuolueet näyttävät valmistuvan kiireisesti myös vaalien jälkeiseen aikaan. Sote- kokonaisuudesta niillä näyttää olevan nyt samanaikaisesti keskenään sama kanta, erilainen kanta ja jälleen kokolailla samanlainen kanta. Sama kanta on, jos lait saadaan ajoissa valmiiksi. Jos ei saada, niillä on painotuksiltaan erilainen kanta, mutta siitä mistä on sovittu, ei olla kokonaisuudessaan yhtä mieltä. Ja jälleen, jos molemmat menestyvät vaaleissa kohtuullisesti, toinen jopa hyvin, ollaan todennäköisesti palaamassa lähellä samaa kantaa kuin nyt. Erotuksena on vain se, että paremmin menestyneen kanta on se, joka jatkossa pätee ja sanelee suunnan.

Demarina itse olen hallituspuolueiden näkökantojen kanssa eri mieltä. Myös puolueena SDP on heidän kanssa selkeästi eri linjoilla. Vaalitulos antaa Demareille mahdollisuuden ja äänen saada muutoksia aikaan. Muutoksia ovat oppositiopuolueista ajamassa käsittääkseni nyt kaikki. Perussuomalaiset olivat aikanaan hallituksessa rakentamassa nykyisen hallituksen linjauksia, mutta puolueen jakautumisen jälkeen painopisteissä on heillä itsellään myös tapahtunut muutoksia, näin olen tulkinnut. Toinen noista nykyisistä päähallituspuolueista lienee mukana myös seuraavassa hallituksessa. Mikä sen ääni ja painovoima silloin on, se mitataan myös samoissa vaaleissa.

Ihmisten kohtaamista, sitä tämä vaalien alusaika on. Se on itse asiassa mukavaa. Itsellä on samalla jonkinlainen ehdokkaan kaapu koko ajan päällä, joka vähän vaivaa. Käyn missä tahansa, minulta kysytään aika usein, mitä teen täällä. Vaalitko ovat ajaneet paikalle? Eivät ole, mutta on myös mukava, että asiasta kysytään. Keskusteluja nousee tilanteissa, joissa niitä ei ole ajatellut syntyvät. Kaupan hyllyillä, urheilukiöpailujen lippuluukulla tai makkarajonossa sekä kylmäaseman bensapumpulla. Itselle ehdokkaan elämä on samanlaista kuin se oli ennen tätä vaaliaikaa. Harrastuksia oli ja on jatkossa, kaupassa täytyy käydä ja ystäviä on, onneksi. Näissä pohdinnoissa on samalla yksi vahvuuteni, olen oma itseni, en vedä jotakin roolia.

Eilen sain myönteistä palautetta siitä, että olen ehtinyt vastailemaan vaalikoneiden kysymyksiin. Koneet nostavat esille niitä teemoja, joihin tulee ehdokkailla olla sekä lyhyempiä että pidempiä vastauksia. Pelkkä kanta ei aina riitä, moni äänestäjä hakee myös perusteita sille miksi olemme jotakin mieltä. Vastaaminen antaa samalla hyvän mahdollisuuden rakentaa itselle vastauksia kohtaamisiin ja mahdollisiin paneelitilaisuuksiin. Vaalikoneet ovat siis pääsääntöisesti hyvä juttu. Ongelma on mielestäni siinä, että niissä kaivataan yksinkertaisia ja helppoja vastauksia myös asioihin, joihin sellaisia ei ole.

Huonoja ja hyviä uutisia

Valtiovarainministeriön virkamiehet antoivat tänään maanantaina ohjeistuksia vaalien alla. Neljä vuotta sitten vastaavia ohjeistuksia käytettiin vahvasti hallitusohjelmaa muotoiltaessa. Niihin sitoutuneiden puolueiden hallitus on pysynyt koossa, natisten, mutta on pysynyt. Nyt Ylen mukaan virkamiehet verottaisivat ehdotustensa mukaan tulevaisuudessa vähemmän työtä ja enemmän kulutusta. Ehdotuksissa on esimerkkinä alennettujen arvonlisäverokantojen korotus. Uuden hallituksen valittavaksi jäisi siis korottaisiko se ruoan, lääkkeiden, kirjojen, ravintolamyynnin, taksien, paperisten lehtien vai elokuvalippujen veroa. Vaihtoehtona verotukselle ovat leikkaukset. Oma tunteeni on, että leikkaukset ja verotusratkaisut kohdistuvat jälleen enemmän pientuloisiin. Tuntuu, että nämä ihmiset ovat noissa virkamiesten ajatuksissa enemmän rasitteita kuin tasavertaisia kansalaisia.

Siteeraan tähän suoraan perustuslain 19 pykälän: ” Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”.

Lyhyenä toteamuksena tuohon totean, että yhä enemmän tuo kirjaus näyttää kuolleelta kirjaimelta. Valitettavasti. Tuossa pykälässä mielestäni julkinen valta sitoutuu tarjoamaan perustoimeentulon, riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja vielä edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimisesta järjestämistä. Ei kuulosta siltä, miten asioita nykyisin hoidetaan ja arvotetaan.

Aamulla ajattelin kirjoittaa blogin parista muusta asiasta. Ne kulkevat tässä tekstissä mukana. Toinen niistä oli aamulla lukemani uutinen FST:stä. Siinä oltiin huolissaan demokratiasta, koska ruotsinkielisten lehtien tilaajaluvut ja myös ruotsinkielisen kanavan katsojat luvut pienevät. Osa ruotsinkielistä aluetta jää pimentoon, niistä ei kerrota tiedotusvälineissä. Mielestäni näistä alueista ja niiden asioista tulisi kertoa, pimentoon jäämisessä on kyse yhdestä esimerkistä alueellisesta eriarvoistumisesta.

Ystäväni Martti muistuttaa usein, että meidän on syytä muistaa myös positiivisia asioita ja kertoa niistä, ei vain negatiivisista, joita niitäkään ei ole syytä piilottaa. Kun tässä olen kritisoitunut hallitusta ja myös Valtiovarainministeriön virkamiesten painotuksia, otan lopuksi myönteisen asian. Valtiovalta haluaa pysäyttää tai ainakin hidastaa yleisiä kyläkauppakuolemia uudella tukimuodolla. Hallitus on valmis pumppaamaan elinvoimaa harvaan asutun maaseudun kyläkaupoille, mutta edellyttää niiden tarjoavan muitakin palveluja kuin kauppapalveluja.

Kyläkaupat monipalvelukeskuksina -kokeiluhankkeessa kyläkauppa voi saada tukea enintään 15 000 euroa, jos se täyttää asetetut vaatimukset. Ehtona on muun muassa, että avustuksen saaja sitoutuu tarjoamaan normaalien kauppapalvelujen ohella myös vähintään kahta muuta palvelua kahden vuoden ajan. Näitä ovat posti-, käteisnosto, apteekki- ja polttoainejakelupalvelu. Säädös on määrä panna toimeen vielä Sipilän hallituksen aikana ja tukihaku on tarkoitus avata hakijoille ensi syksynä. Tuelle on osoitettu miljoonan euron määräraha valtion tämän vuoden talousarviossa.

Kiitos Juha Sipilän hallitus ja ministeri Jari Leppä. Ihmiset ja äänestäjät minun nykyisellä kotiseudullani tykkäävät tästä hankkeesta, vaikka kauppoja on myös täälläpäin runsaasti suljettukin viimeisten vuosien aikana.