Ilta pakkasessa

Syksyn illat kiertävät vuodesta toiseen samalla kaavalla. Sovimme Teemun kanssa kumpi toimii kuskina ja illan ohjelma rakentuu kuin itsestään. Pääasiassa vuorotellen toimitaan kuskina ja ajellaan naapurikaupungin jäähallille. Ohjelmaan kuuluu poikkeaminen Lidlissä, sitä kun kotikaupungissa ei ole.

Hallilla on kylmää, syksyllä jonnekin lokakuun loppuun saakka on syytä käydä pihalla lämmittelemässä. Käsineet, pipo ja kunnolla vaatetta täytyy olla päällä, jotta ei yhden illan riemusta tule kurkkukipua tai muita vaivoja. Tuon on oppinut kymmenien toistokertojen kautta.

Ennen ottelua joukkueet käyvät alkuverryttelyssä. Katsojat valuvat pikkuhiljaa paikalle, rytmiryhmä ja vakiokatsojat. Huolestuttavaa ovat tippuvat katsojamäärät, vaikka joukkue on menestynyt. Ottelun ympärille rakentuneet tapahtumat ovat minusta tylsiä, epämiellyttäviä. Musiikki on mölyä, savu ja huuto eivät minun korviin ennen peliä luo tunnelmaa, tai luovat, vastenmielistä. Onneksi vilkkuvaloa ei enää käytetä ennen peliä, sen ollessa käytössä pidin kyllä silmäni kiinni. Mutta ääneni, kantani on vain yksi noin neljästäsadasta. Niin, turhaan haukun matalia katsojamääriä. Joskus joku yhteistyökumppani ostaa lippuja ja peliin pääsee halvemmalla, jopa ilmaiseksi. Yleisöluvut saadaan tällöin näyttämään hienommilta. Kausikorttilainen on lippunsa ostanut, meille sillä on kiinteä hinta.

Vakiokatsojat, joo meitä on jonkun verran ja käymme pelissä on kotijoukkueen menestys mikä tahansa. Toinen porukka ovat ne, jotka tulevat jos menestystä tulee. Jos sitä ei tule, hekään eivät tule. Seuralle se on hankalaa, sillä kulut säilyvät ennallaan, käy katsojia tai ei. Vieraspelitkin on pelattava, matkakilometrejä tulee ehkä noin 30 000 km, en ole tarkemmin selvittänyt. Majoitukset ja kaikki muut kulut päälle. Halpaa touhua se ei ole, siinä kannattajienkin tuki on myös tarpeen. Kannattamisen ydin minulle on siinä, että kannattaa samaa joukkuetta riippumatta sarjatasosta. Jotakin kannattaa, on se millä sarjatasolla tahansa ja menestyy miten tahansa. Toki on mukavampi seurata ylemmällä tasolla pelaavaa joukkuetta, mielellään voittaajaa. Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto ja nauru päälle. Ihan joka pelissä en kannata Keuruulla KeuPaa, siteet jonkun kannattamisessa tulevat kaukaa ja niihin vaikuttaa monet tekijät. Esimerkkejä ovat joukkueen taustat ja historiat tai sitten se, että joukkueella on sopimus Oulun Kärppien kanssa ja pelissä näkee tulevia Kärppien huippuja uransa alkutaipaleella. Toki niitä Oulussa pelanneitta ja oppiaan siellä saaneita Keuruullakin on pelannut ja pelaa. Nyt tällaiset kytkökset ovat Teemu Hutulla ja Sebastian Kauppilalla.

Mutta vielä jonkun verran niistä vakikatsojista, sitkeistä Keupa- kannattajista. Joskus osa heistä on rasittavia maneereineen, pahimmillaan on meinannut henki pysähtyä kun joku huutaa vieressä kannutustushuutojaan kitarisat punaisena. ” Anteeksi, minä innostun”,  on selitys ja asia on sillä selvä, sovittu. Kyllä tuo ydinryhmä omiaan kannattaa. Ja jos joku siellä hallilla tuntuu joskus rasittavalta, omat vikani ne minussakin on, joten tasoissa varmasti ollaan.

Asia, jota toivon suomalaisilta katsojilta, myös Keuruulla, on pysyä katsomossa pelin loppuun saakka,. Näin vaikka turpaan tulisi. Tosiasiassa peliä minäkin sinne menen katsomaan, en tulosta … paitsi sitä murskavoittoa, niin. Sitä murskavoittoa, jota ei juuri koskaan tule. Muutaman vuoden aikana Keuruulla on kerran käynyt niin, että toinen katsoja valittaa oman joukkueen hävinneen edellisen pelin. Totesin, että ei hävinnyt. Kaveri oli lähtenyt vajaa pari minuuttia ennen pelin päättymistä pois, pian kotijoukkue tasoitti ja teki myöhemmin voitto-osuman. Peli ei ole päättynyt ennen kuin summeri soi. Olen nähnyt ratkaisumaalin tehdyn kiekkopelissä ajassa 59.59 ja ensin molempien joukkueen pelaajissa oli sekä riemua että pettymystä. Toiset luulivat, että peli oli päättynyt ennen kuin maali tuli, toiset eivät. Ei se ollut päättynyt ja tappio tuli lopulta kannattamalleni joukkueelle.

Illat pakkasessa jatkuvat, ensi viikolla Keuruulla on kaksi peliä. Sarjaa on jäljellä, toivottavasti joukkue pärjää ja katsojat löytävät sinne. Peli on aina paikan päällä elävämpää ja tunnelma aidompaa.