Viihdettäkö?

Olen katsonut televisiosta erilaisia jännityssarjoja satoja, tuhansia jaksoja vuosien varrella. Ehdoton suosikkini on ollut Kunnian miehet, yhdysvaltalainen televisiosarja, jota tuotettiin 11 tuotantokautta vuosina 1995–2005. Sarjaa tehtiin yhteensä 227 jaksoa, jotka tiedän katsoneeni jokaisen. En usko, että tulen sitä kovin paljoa enää katsomaan, vaikka se tuolla kaapissa DVD- levykkeinä löytyy. Mielikuva sarjasta on pääsääntöisesti myönteinen.

Viime aikoina olen katsonut saksalaisten dekkarien ohella myös alkuperäistä NCIS sarjaa sekä ennen tauolle menoa sarjaa NCIS New Orleans. NCIS kuvataan Wikipediassa rikosdraamasarjaksi, jollainen se varmasti onkin. Viimeksi sarjaa on näytetty Hero- kanavalla ja siellä sarjan luokittelu on ”Amerikkalainen humoristinen toimintasarja”. Humoristinen toimintasarja, se on mielenkiintoinen luokka samalla tavalla kuin toimintakomedia.

NCIS meni tauolle, viimeisessä näytetyssä jaksossa, jonka nimi on Omia ei jätetä, tapahtui yhteydenotto pahiksen ja hyvisten välillä. Pahis veti aseen ensin, kuusi hyvistä ampuu hänet kuoliaaksi. Niin, kuitenkin tuo pahis veti ensin, joten oliko tuo teurastus sittenkin oikeutettu? Mielestäni ei ollut. Vastaavanlainen tilanne, tosin vain yhden miehen tekemänä, nähtiin viikolla FOXin tällä hetkellä esittämässä sarjassa CSI Miami.

Miksi hurskastelen, eihän minun ole pakko katsoa noita ohjelmia. No todellakaan ei ole, siitä olen samaa mieltä. Moni on todennut näistä sarjoista ja elokuvista, että ne ovat fiktioita eli eivät vaikuta ihmisten käyttäytymiseen. Sama koskee osan ihmisistä mielestä niitä tietokonepelejä, joille yksi määritelmä on räiskintäpelit. Niin, eivät ehkä vaikuta, vai vaikuttavatko? En epäile yhtään, etteivätkö joillakin vaikuttaisi. Ja jos vaikuttavat edes joihinkin ihmisiin, siinä on joitakin liikaa. Yksi sarja, jonka olen jättänyt kokonaan pois katsomistani ohjelmista, on Criminal Minds. Sen luokittelu on yhdysvaltalainen rikosdraama. Ohjelmana se oli hyvä, mutta ”hylkäämisen” syy oli yksiselitteinen. Siinä esiintyvien kaltaisista rikossarjoista sai lukea uutisista jaksojen jälkeen. En väitä, että sarja olisi vaikuttanut siihen, että rikokset tehtiin. En väitä, mutta en voi toisaalta kiistääkään. Kuitenkin kun raaka väkivalta, jota tapahtuu ilman televisiosarjojakin, tulee liian konkreettiseksi, liian lähelle, sen voi jättää ohjelmista pois. Konkreettisena niistä tapahtumisista saa lukea lehdistä ja uutisista.

Ehkä ikä alkaa vaikuttaa eli katselen muunlaisia ohjelmia mieluummin. Ja dekkareita en kokonaan jätä, saksalaiset ovat edelleen toisenlaisia. Lisäksi, pyrin välttämään liian yksinkertaistavia luokitteluja ja jakoja, vaikka tästäkin tekstistä saattaa yksioikoisen kuvan saada. Ja luen dekkareita, yritän jännitystekstejä myös kirjoittaa. Kesäkuussa on jälleen aika mennä Kouvolaan Dekkaripäiville. Suosittelen niitä kaikille, se on mukava kesäkuun alun viikonlopputapahtuma.