Enemmän syrjässä

Otsikolla Enemmän syrjässä julkaistiin oheinen teksti Irti huumeista ry:n lehdessä IRTI 4/2008. Kymmenen vuoden takaisessa tekstissä kirjoitan:” Yhteiskunnan kehittyneisyyden yhtenä mittarina voi pitää sitä, miten se turvaa kaikkein heikoimmilla olevien ihmisryhmien hyvinvoinnin. Hyvinvointimallimme ei näytä toimivan tehokkaasti kaikkein huono-osaisimpien kannalta”. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ei suunta ole ollut parempaan päin. Olemme entistä kehittymätömämpi yhteiskunta.

Olen miettinyt paljon, miten toteutettavat päihdepalvelut vastaavat asiakkaiden todellisiin tarpeisiin. Kuulun siihen ryhmään päihdetyössä mukana olevia, joka on väsynyt laissa olevaan ilmaisuun, jonka mukaan ”kuntien on toteutettava päihdehuollon palveluja olemassa olevan tarpeen mukaan”. Olen väsynyt siihen siksi, että tekstiä ei tulkita sen tarkoittavan asiakkaiden olemassa olevaa, itse kokemaansa tarvetta, vaan sitä tarvetta, jonka kunnan viranomaiset ja päättäjät näkevät tai haluavat nähdä olevan olemassa. Päihdetyö on heille marginaaliasia. Sitä ei priorisoida kärkeen, vaikka suomalaisten yleisin kuolemansyy on alkoholi.

Syyskuussa julkaistiin Terveyden edistämisen keskuksen toimesta Suomalaisten alkoholiasenteet–selvitys. Meille on kerrottu siinä, mitä tavallinen suomalainen ajattelee alkoholiasioista kuten alkoholin kulutustasosta, humalaisista omassa arkiympäristössään ja hallituksen toimista. Selvityksen voi tiivistää siihen, että meidän alkoholiasenteemme ovat tiukentuneet. Sama suunta oli kaksi vuotta sitten julkaistussa vastaavassa selvityksessä. Me ihmiset koemme mm. turvallisuuteen liittyvät asiat tärkeinä. Näkyvä juoppous ja siitä aiheutuvat turvallisuushaitat ovat ongelmallisia. Niille olisi tehtävä jotakin.

Sosiaalihuoltolain mukaista taloudellista avustamista tehdään myös muualla kuin sosiaalitoimistoissa. Sosiaalityön yhteistyökumppaneita ovat mm. Kelan paikalliset toimipaikat, työvoimatoimistot ja työvoiman palvelukeskukset. Yhteistä on, että varattomat asiakkaat hoitavat talousasioitaan sosiaalitoimistoissa, työvoimatoimistoissa ja Kelassa yhä useammin pelkästään kaupallisen koulutuksen saaneiden henkilöiden kanssa. Edelliseen nojautuen mietin, mitkä ovat valmiudet käsitellä noissa yksiköissä asiakkaiden kanssa sellaisia asioita kuten yksinäisyys, syrjäytymisen kokemukset, työttömyys, asunnottomuus ja päihteiden käyttö.

On nähtävissä selvästi, että kuntalainen ja hänen tarpeensa eivät ole olleet kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskiössä, vaikka tämä oli uudistusta käynnistettäessä tärkeä lähtökohta. Uudistuksen lähteminen paikallisista tarpeista on jäänyt suurimmassa osassa kuntia toissijaiseksi lähtökohdaksi. Näyttää myös siltä, että niukkoja resursseja jaettaessa heikompien ihmisryhmien palvelut jäävät helpolla toissijaisiksi ja resurssit suunnataan kunnissa mieluummin muualle. Kyse on ihmisryhmistä, jotka eivät jaksa ja pysty taistelemaan omista oikeuksistaan. Kunnallinen itsemääräämisoikeus on noussut tärkeämmäksi ohjaavaksi tekijäksi kuin eri ihmisryhmien perusoikeuksien toteutuminen. Tätä lähtökohtaa ei myöskään näytetä kriittisesti arvioitavan, mutta siihen on selvästi olemassa tarve.

On syytä huomata, että pitkittyneesti työttömien, alkoholi- ja huumeongelmaisten hyvinvointi arvioidaan edelleen kolmasosassa kuntia huonoksi. Sama tilanne on mielenterveysongelmaisten kohdalla lähes yhtä monessa kunnassa. Mitään merkittävää myönteistä näiden kaikkein heikoimmilla olevien ihmisryhmien tilanteeseen ei ole tapahtunut vuoden 2004 jälkeen. Julkiset toimijat kunnissa ovat antaneet periksi sille, että tämän asiakasryhmän tukimahdollisuuksia ei kehitetä.

Huono-osaisten suhteellisen aseman parantamista ei ole priorisoitu poliittisissa valinnoissa. Ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksien takaaminen kaikille suomalaisille on jäänyt kilpailukyvyn kasvattamisen jalkoihin. Yhteiskunnan kehittyneisyyden yhtenä mittarina voi pitää sitä, miten se turvaa kaikkein heikoimmilla olevien ihmisryhmien hyvinvoinnin. Hyvinvointimallimme ei näytä toimivan tehokkaasti kaikkein huono-osaisimpien kannalta.

Hoidon saat, et muuta? Viime aikoina on joutunut pohtimaan tilannetta myös niin, että pian ei saada sitäkään (hoitoa). Linjauksia nykysuuntaan on rakennettu jo pitkään. Kyse heikompiosaisten asemassa ei ole sattumasta, ajautumisesta. Olemme päätyneet nykytilanteeseen tietoisten valintojen seurauksina. Ilmassa on myös ajatuksia entisestä kovemmasta kulttuurista ja politiikasta. Päihdepäivien jälkeisen kuukauden tapahtumat luovat ristiriitaisia odotuksia ja tunteita. Toisaalta pohditaan, mitä seuraa siitä, jos kaikkea kiristetään ja palveluja vähennetään. Talousuutisten perusteella valmistellaan kunta- ja valtiontalouden leikkauksia, jotka tulevat koskemaan myös sosiaali- ja terveyssektoria mukaan lukien päihde- ja mielenterveyspalvelut. Näin, vaikka edellisen laman aikaisten ratkaisujen vaikutuksia pohditaan ja arvioidaan erityisesti nyt hyvin kriittisesti.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s