Mietteitä A- oluesta elintarvikekaupoissa

Tuolla otsikolla kirjoitin oheisen tekstin neljä vuotta sitten. Samoilla linjoilla olen edelleen. Nyt katsotaan, millaisia seurauksia tehdyllä ratkaisuilla on. Osa kommentoijista sanoi jo helmikuussa, että esitetyt uhkakuvat eivät toteutuneet. Eivät, ei minkään ison muutoksen seurauksia voi arvioida kuukauden kokemusten pohjalta. Nyt pikkuhiljaa näyttää siltä, että vahvemmat oluet ovat tulleet laajemmin myyntiin. On mielenkiintoista nähdä, millaisia valikoimia esim. vuoden päästä on jäljellä, isoissa kaupungeissa varmasti monipuolisia, mutta ei ehkä laajemmin. Ja vahvempia bulkkioluita vielä näy hyllyillä. Katsotaan, mitä muutaman vuoden syklillä tapahtuu. Mitkä on esille nostetun haittojen kasvun tilanne. Kuten tuon lakimuutokseen liittyvän päätöksentekoprosessin aikana kirjoitin, olen tyytyväinen jos haitat eivät ala merkittävästi kasvaamaan.  Mutta jos ne kasvavat, kuten oletan, en käy sanomaan ”mitä minä sanoin”.  Ei siinä ole kenellekkään mitään tyytyväisyyden aihetta.

Tänään (ilmeisesti 9.6.2014) luin Hesarista sen, että Pellervon Taloudellinen Tutkimuslaitos on tehnyt selvityksen A- oluen siirtämisestä päivittäistavarakauppaan. Kuulemma nelosoluen vapauttaminen pitäisi hengissä satakunta pikkukauppaa, kasvattaisi valtion verotuloja 54 miljoonalla eurolla ja lopettaisi viinarallin ulkomailta. Oluen hinta laskisi tehokkaamman jakelukoneiston johdosta.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että kulutus kasvaa ja kun se kasvaa, haitat kasvavat. Jo tutkimuslaitos itse laskee, että alkoholin kokonaiskulutus nousisi 3 prosenttia ja haitat ”vain” 1,7 %. Asiasta voi aikaisempiin muutoksiin nojaten esittää myös erilaisia näkemyksiä. Myös tulevaisuudessa on odotettavissa, että haitat lisääntyvät suurin piirtein samassa suhteessa kuin kulutus. Eri väestöryhmien välillä voi esiintyä kuitenkin poikkeavaa kehitystä. Määrällisesti kulutus nousee eniten paljon kuluttavissa ryhmissä. Kun alkoholijuomien hinnat alenevat, kulutuksen ja haittojen voidaan odottaa nousevan eniten niissä ryhmissä, joissa korkea hinta on tähän asti tehokkaimmin vähentänyt kulutusta, eli pienituloisten ja nuorten keskuudessa. Lisäksi uudet juomatavat ovat pääasiassa tulleet entisten lisäksi eivätkä niiden tilalle. Niin kauan kuin tämä kehitys jatkuu, ei haittojen kasvu voi jäädä kovin kauas kulutuksen kasvusta. PTT esittää, että oluen myynnin lisääminen vähentäisi väkevien viinojen kulutusta. Valitettavasti arvelen aikaisempien muutosten perusteella, että se on enemmän toive kuin todennäköistä.

Hain arviota alkoholihaittojen taloudellisesta arvosta ja nopeasti löysin tiedon vuoden 2003 arviosta, joka oli alkoholin aiheuttamien välittömien haittojen kustannusten osalta 933 miljoonaa euroa. Kun siihen lisätään välilliset haitat ja arvottamattomat kustannukset, liikutaan jo niissä summissa, jotka ovat huomattavasti isommat kuin 54 miljoonaa. Ja pohjana on 11 vuotta vanha tieto, jolloin kulutus oli pienempää ja myös kustannustaso alhaisempi kuin nyt. Mikäli tuo ajateltu liike tehtäisiin ja ei ainoastaan jos vaan kun kulutus ja haitat kasvaisivat enemmän, miten asiaa selitettäisiin. Arvioimme hiukan väärin ja meillä oli väärät parametrit, vai?

Mietin millaiseksi minua nimitettäisiin, jos ehdottaisin, että kunnossa olevaa asuntokantaa purettaisiin rakennustuotannon elvyttämiseksi; hulluksi varmaan. Niin kuitenkin turvattaisiin työllisyyttä. Kyse on kuitenkin hölmöläisten hommasta. Vaikka niinhän meillä puretaan toimivia liikekiinteistöjä ja ketjut (S ja K) rakentavat viereen entistä isompia. Hölmöläisten hommaa, mutta sitä kutsutaan elinkeinoelämän termein kannattaviksi investoinneiksi.

 

Mainokset

Rikki

Kävelen vanhalle koululleni. Muutamien kuukausien ajan olen käynyt siellä kirjoittajakurssilla. Välillä olemme vain jutelleet kirjoittamisesta, välillä kirjoittaneet ja arvioineet tekstejämme. Itse olen tehnyt parikymmentä tekstiä, välillä huonompia ja välillä parempia. En käy niitä itse arvioimaan, siihen olen jäävi. Tämä on yksi niistä, toinen, yksi parhaista, on aivan tämän tarinan lopussa.

Rikki, kävellessäni huomasin tien pinnan olevan jälleen rikki. Sitä on odotettavissa tänä keväänä enemmänkin. Meillä on tulossa pitkästä aikaa pahin kelirikkovuosi, näin on kerrottu. Tuo ei olisi yllätys. Kelit ovat vaihdelleet jatkuvasti, välillä on tosi kylmää, välillä muuta ja taas on tosi kylmää. Ja lunta, lunta on tullut enemmän kuin muistan pitkään aikaan tulleen. Edellinen vastaava lumitalvi oli jotain 15 – 16 vuotta sitten, muistelen.

Rikki, kaupungin keskustassa eivät ikkunat tai katulamput ole rikki. Kai se on niin, että kukaan ei vielä yksinkertaisesti kehtaa niitä rikkoa. Pieni taajama, kaikki – tai melkein kaikki – tuntevat toisensa. Tietynlainen yhteisöllisyys on voimissaan ja toimii edelleen.

Rikki. Kaverini on ollut jo pitkään vihainen VR:lle. Meni pari viikkoa niin, että meidän suunnan junat olivat jatkuvasti korjattavina ja liikenne hoidettiin korvaavilla bussivuoroilla. Linja-autot tulivat milloin mistäkin ja kuljettajat ajoivat kylillä, joista he olivat aiemmin hädin tuskin kuulleet. He olivat aika monta kertaa eksyksissä kysyen matkustajilta tietä, mikä on toisaalta ymmärrettävää ja hyväkin asia. Aina kuitenkin päästiin perille ja kotiin. Minäkin olin kertaalleen mukana näillä seikkailuretkillä.

Rikki, esineet ja kulkuneuvot voivat helposti mennä rikki. Entä miten on ihmisen laita? Sama kohtalo on monasti meillä, fyysisesti tai henkisesti. Olen pitänyt koko talven nastakenkiä, joten en ole kättä tai jalkaa katkonut, ainakaan vielä. Entä muuten, siitä voisin jutella pitkään pääsemättä sen paremmin tulokseen tai kykenisin vastaamaan kysymykseen. Mutta välittäminen, toisen huomioiminen, toisen tukeminen, ne auttavat eteenpäin. Ne eivät ehkä korjaa rikki mennyttä, mutta tukevat ja auttavat eteenpäin pääsyssä, uskon niin. Tekevät ehjemmäksi, toivon.

Entä se toinen teksti, se tulee tässä.

Kestä ystävä,

olenhan väsymätön,

ilkeä vaiva.