Sanopa mitä asiakirjoissa pitäisi olla?

Kävin loppusyksyllä keskustelun nuoren työkaverin kanssa asiakirjoista ja asiakkaan kohtaamisesta arjessa. Ohessa mietteitä, jotka marraskuussa kirjasin juttutuokiomme pohjalta.

Asiakirjoista

Kun eilen kerroit noista asioista eli mitä kertoo ja mitä ei, olennaista on se että potilaskertomuksessa on tiedot, jotka vastaavat tilannetta. Edelleen muut työntekijät, jotka tapaavat asiakkaan myöhemmin ymmärtävät missä mennään. Jos siinä on ympäripyöreätä, ei se ketään auta ymmärtämään tilannetta ja ei asiakasta/ potilasta. Jos olisin asiakkaana mielenterveystoimistossa, esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, toivon sydämestäni että se kirjoitetaan asiakirjoihin. Ei noilla sanoilla – välttämättä – mutta olennaista, että kunto näkyy papereista. Jos ihminen tulee esim. lääkityksen tai sairauden takia määrätä ajokieltoon, se tulee tehdä. Ajattelen, että asiakirjoista tulee näkyä todellinen tilanne. Ja se mitä saan ulkopuolisille kertoa siitä mitä näen, vastaus on yksiselitteinen, ei mitään. Ei töissä ollessa eikä työsuhteen jälkeen.

On joillakin paikkakunnilla hyvä, että vaikkapa mielenterveystoimisto on samoissa tiloissa muiden terveydenhuollon palvelujen kanssa. Voit käydä missä tahansa. Ja entä jos joku nähdään mielenterveystoimiston tai päihdeyksikön talossa tai sen lähellä. No sitten nähdään. Toisaalta asialla on myös toinen puolensa; leimaaminen eli se on sellainen ihminen; juoppo, hullu, narkkari kun se käy siellä. Leimaaminen meiltä ihmisiltä käy turhan helposti.

Tulisiko morjestaa asiakasta kylällä?

Mietit myös sitä, tuleeko työntekijän tervehtiä asiakasta, jos hänet näkee kadulla. Mielipiteesi oli, että ei, ellei asiakas/ potilas tervehdi ensin. Toki tuo on tilanne, jossa varmasti voi tervehtiä. Mutta enkö voi muuten tervehtiä, ketä se leimaa jos vaikka minä tervehdin toista.

Se, että ei tervehdi, perustuu siihen olettamukseen, että minulla ja asiakkaalla on vain yksi ja ainoa rooli elämässä, hoitaja tai hoidettava. Voisimme periaatteessa olla samoissa rooleissa myös toisinpäin, toinen omassa ammatissaan ja minä hänen asiakkaansa.

Arjessa on myös toisia tilanteita: harrastukset, naapuruus jne. Jokainen toimii loppujen lopuksi omista lähtökohdistaan ja tekee omat valintansa ketä tervehtii ja missä.

En nyt välttämättä olisi näissä asioissa kauhean ortodoksinen, normaalisuus on monta kertaa hyödyksi. Kuka ulkopuolinen tietää kumman ammatin kautta vaikkapa psykiatrinen sairaanhoitaja ja parturi ovat tavanneet toisensa ja tulleet tutuiksi?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s