Joulupuu on rakennettu

Aamulla puhuttiin radiossa talvipäivän seisauksesta, joululauluista ja Joulusta. Otin esille ”Aino Vennan joulu” levyn ja kuuntelimme sen. Suosittelen levyä, se on kaiken kaikkiaan hieno levy, upeita tulkintoja. Yksi kappaleista on ”Joulupuu on rakennettu”, se ei ole ainoastaan uusi sovitus vaan myös uusi sävellys.

Levyn kuunteleminen sai minut miettimään monenlaisia asioita, sai minut hyppäämään uutisvirtaan viime päivinä ja miettimään maatamme itsenäisyyspäivän tuntumassa.

I

Ystäväni Leo pohti facebook- sivullaan keskustelua Ylen sivuilla vanhusten hoidosta. Marja Jylhä oli kriittinen valintojen ja suuntautumisen kanssa. Hän muistutti, että meillä vanhukset elävät yhä pitempään. Esim. yli 90- vuotiaiden kohdalla kotona asuminen ei välttämättä ole enää turvallista. Tulkitsin, että hän painotti kuinka ikääntyessä kuitenkin vanhenemisen lainalaisuudet tulevat esille. Suora lainaus on ” Ihmisen raihnaisuusvaihe elämän loppupuolella ei ole kadonnut mihinkään. Tätä eivät päättäjät ole professori Marja Jylhän mielestä aidosti ymmärtäneet.”

Jylhä toteaa myös, että on itsestään selvää, että ihmisen paras paikka on olla kotona niin kauan kuin se on mahdollista. Itse ajattelen samoin kuin Jylhä, että viimeaikaisissa keskusteluissa on kuitenkin unohdettu tämä: niin kauan kuin mahdollista. Tosiasiallisesti on tultu tilanteeseen, että ihmisen täytyy olla kotona. Kärjistäen mietin, että nykyisen hallituskoalition näkökulmasta vanhus ja hänen omaisensa ovat rintamakarkureita, jos he eivät liputa kritiikittä kotona asumisen puolesta.

II

Toinen asia, jossa todellisuus hukkuu, on köyhyys. Voisin tietysti kirjoittaa pitkiä eri ryhmistä, työttömistä jne. Tiivistän asian tällä kertaa elämiseemme täysin erilaisissa maailmoissa. Itse olin viime viikon lopulla Kuopiossa päihdeseminaarissa, jossa mm. Jani Kajanoja, Tuomas Kurttila ja Jorma Niemelä, toivat omissa puheenvuoroissa esille köyhyyden vaikutuksen. Terveys on jo yksi asia, jossa eriarvoisuus näkyy, taloudellinen eriarvoisuus heijastuu aikanaan terveyteen ja kertautuu monissa asioissa. Näin ajattelen

Ajelin kotiin ja kävin Matkuksen kauppakeskuksessa, Vastaavanlaisia kauppakeskuksia maamme on täynnä. Ruokajonoissa ja näissä kauppakeskuksissa käyvät eri ihmiset. Ehkä kauppakeskuksissa käy niitä ihmisiä, joitten rahat eivät aina riitä, mutta velaksi eläminen on mahdollista. Niin kauan kunnes perintätoimistot tulevat kimppuun. Tämäkin on kärjistys. Mutta kauppakeskusten kiilto sumentaa arjen, se toinen Suomi, ne ihmiset joiden rahat eivät riitä, unohtuvat. Mutta ne ovat niitä, me ollaan me.

III

Tänään on Kansainvälinen lasten oikeuksien päivä, jolle Suomi liputtaa. Samana päivänä yli tuhat sosiaalialan työtekijää ja opiskelijaa vetoaa päättäjiin lastensuojelun kestämättömän tilanteen parantamiseksi. Allekirjoittajien mukaan yhtä sosiaalityöntekijää kohden voi olla enimmillään jopa 80 lapsiasiakasta.

Vetoomuksessa sosiaalityöntekijät kertovat, kuinka he ovat seuranneet voimattomina rakenteellista lasten ja nuorten heitteillejättöä, jota lastensuojelutyön krooninen aliresursointi saa aikaan useissa kunnissa.

IV

Tänään uutisoitiin myös eroista elinajan odotteessa eri puolilla Helsinkiä. Erot ovat yhteydessä eri alueiden asukkaiden koulutukseen ja tuloihin. Mitä korkeampi koulutus ja paremmat tulot, sen korkeampi on odotettavissa oleva elinikä. Ja toisinpäin: mitä matalampi koulutus ja pienemmät tulot, sitä vähemmän vuosia on keskimäärin elettävänä.

Tutkija Netta Mäki kertoo, että suurin osa terveydessä esiintyvistä alue-eroista johtuu rakenteellisista tekijöistä, eli siitä, että hyvätuloiset asuvat useammin samoilla alueilla ja pienituloiset toisilla alueilla..

V

Eikö Suomessa ole mitään hyvää, voidaan minulta kysyä. On ja paljon on. Mutta näitä asioita ei saa unohtaa, emme saa unohtaa sitä Suomea, jossa kaikki ei mene hyvin. Ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden takana olemme me suomalaiset. Me valitsemme päättäjät, jotka tekevät ratkaisut, jotka joko poistavat tai syventävät eriarvoisuutta. Tällä hetkellä olemme valinneet syventämisen polun.

Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinulle Suomi, joka täytät pian sata vuotta. Onnea!

Aatteet ja arvot – liikkeessä vai ei

Arvot muuttuvat ja aatteiden merkitys on muuttunut. Toisia aatteita on tullut, toiset ovat menneet. Ehkä ne eivät ole olleet riittävän kestäviä. Aate, poliittinen ajatusrakennelma on vahva, jos se pystyy muuttumaan ja mukautumaan maailman muutokseen säilyttäen kuitenkin keskeisiä palasia alkuperäisestä sanomastaan, perustastaan ja arvoistaan. Tuollaisia pohjapalasia ovat toisen ihmisen kunnioittaminen ja toisista välittäminen.

Mietin muutoksia omalta kohdaltani. Politiikka on kulkenut elämässäni monella tavalla ja olen säilyttänyt vanhalla jaolla vasemmistolaisen ajattelumaailmani. Ei se häviä, mutta muutaman pohdinnan ja esimerkin kautta tuon esille muutoksia, niin hyviä kuin niitä jotka minua huolettavat.

Lapsuudessani ideologiset kahtiajaot olivat vielä vahvoja, vaikka lapsuuteni sijoittui pääasiassa 1960- luvulle.  Puhun myös urheilun kautta. ”Oma jalkapalloseura” oli kaupungin toisella laidalla, matkaa oli muutama kilometri. ”Porvariseura” pelasi puolen kilometrin päässä, sinne sain mennä eli ideologia ei estänyt urheiluharrastustani.

Tuollaiset jaottelut ovat kohtuullisen paljon hävinneet, urheilu on harrastajatasolla urheilua ja liikuntaa, seuran järjestötaustalla ei vastaavalla tavalla ole merkitystä kuin joskus ennen.

Politiikka ja siihen liittyvät jaottelut ovat kulkeneet pohdinnassani mukana. Asia jota olen miettinyt, on demokratian muuttuminen. Vai onko se muuttunut? Mitkä asiat nykyisin politiikan teossa vaikuttavat? Ovatko ne suuremman linjat, aatteet ja pohdinnat mikä vaikutus erilaisilla ratkaisuilla on yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen? Vai ovatko ne tässä ja nyt mielikuvat miten joku asia vaikuttaa todennäköisesti äänestävien henkilökohtaiseen elämään.

Pohdin kuinka paljon on muuttunut vai onko mikään muuttunut. Ajatukset ja arvot, ideologiat näyttävät kiertävän samaa rataa. Tietyt asiat unohdetaan, mutta ne palavat kärjistyneenä tai ainakin muotoaan muuttaneina, uskoo niin tai ei.

Miten menisin tästä aiheesta ja pohdinnasta eteenpäin? Ajattelen, että näistä ajatusten ja arvojen muutoksista voisi tehdä lisää tutkimusta, vaikka sitä jo onkin. Onko joku kerännyt tarinoita kaltaisteni mietteistä vuosikymmenien varrelta ja jos ei, olisiko se huono idea?

Otsikkoon lopuksi palatakseni, ovat ne liikkeessä, pakko niiden on olla. Aina sitä ei vain ymmärrä, sitä jämähtää ympäröivään maailman kuten minä tein. Ja vaikka palataan entiseen, sekin tapahtuu muutoksen kautta.