Kansalaisopistot, kirjastot ja kirjoittaminen

Taustaa

Kansalaisopistot, joita joillakin paikkakunnilla kutsutaan työväenopistoiksi tai aikuisopistoiksi, ovat suomalaisia yleissivistävää aikuiskasvatusta tarjoavia oppilaitoksia. Ne ovat kaikille avoimia, eikä niissä ole pääsyvaatimuksia kuten pääsykoetta. Kansalaisopistoja on hieman alle kaksisataa. Opistojen toimintaa on jokaisen kunnan alueella. Opistojen toimintaan sekä opetukseen osallistuu vuosittain satoja tuhansia opiskelijoita ja opetustunteja opistoissa järjestetään vuosittain yli 2 miljoonaa. Meillä Mäntässä kansalaisopisto on Autere- opisto. Mielenkiintoinen palanen Autere-opiston tarjontaa on lapsille suunnatut sirkuskurssit.

Kirjasto on kansalaisopistojen ohella minulle toinen tärkeä laitos. On hienoa, että meillä edelleen on toimivia yleiskirjastoja ympäri maata ja niillä on tulevaisuutta. Näin, vaikka verkostoa näytetään heikennettävän ja joillakin tahoilla myös niiden merkitys kyseenlaistetaan. Saattaa olla, että jos sitä ei itse tarvitse, sen kokee olevan tarpeeton. Kirjastojen merkitys on tärkeä, uskon myös niiden merkitykseen yhteisöön kiinnittävänä ja sosiaalistavana tekijänä. Ne tarjoavat myös mahdollisuuden lukea lehtiä ja käyttää tietokoneita, jos itsellä ei ole varaa niitä hankkia. Ja monella ei ole.

Itse olin tällä viikolla toista kertaa mukana Autere-opiston luovan kirjoittamisen kurssilla. Teimme pari kirjoitusharjoitusta ja toisen aiheena oli kuvata jotain hankalaa suomenkielistä sanaa muukalaiselle. Minun muukalainen oli kotosuomalainen, mutta kielemme taitaa olla joskus aika vaikeata selittää, jopa toisillemme. Kun yrittää selittää, aina vaikeammaksi menee.

Konkurssiloppuunmyynti

Suomi on hankala maa, kielikin on kummallinen. Tosin me kaikki kuvittelemme, että täällä ja miksi ei muuallakin jokainen sitä ymmärtää. Muistan kun olimme syömässä Tartossa ja eräs suomalainen rouva halusi vasikanleikettä. Kun tarjoilija ei ymmärtänyt, rouva selvensi VASIKANLEIKETTÄ. Arvaa menikö perille, no ei.

Mutta Antti kun on täältä, pitäisihän hänen kaikki ymmärtää. Mutta ei, hänen kotikylänsä on aika kaukana, tosin ei täältä. Ei siellä ole kauppoja, sisko on kauppoja nähnyt ja niissä käynytkin. Mutta Antti ei. Ja ei heillä ole sähköjä, lehtiä tai televisiota. On vain rauhaa ja muutava mukava ihminen.

  • Niin Antti, lähdetkö kanssani alennusmyyntiin. Jyväskylän Anttilassa on kova konkurssiloppuunmyynti. Siellä on hyvät alennukset.

  • Konkurssi, mikä se on. Tiedän nyt laivan kurssit, sisko on käynyt laivalla Ruotsissa. Mutta miten se tähän liittyy.

  • No kuule, ei mitenkään. Mutta kun kaupalla on enemmän velkaa kuin tuloja ja se ei saa laskujaan maksetuksi niin se menee nurin, konkurssiin.

  • No mikä se loppuunmyynti sitten on. Eihän se kauppa voi jatkaa jos se myy ne tavarat loppuun, vai?

  • No ei, mutta ei sen ole tarkoituskaan jatkaa. Kun ne tavarat myydään pois, voidaan maksaa sitten laskuja ja ne, joille se kauppa ei ole maksanut tavaroista, saavat omiaan takaisin.

  • No miksi ne ihmiset nyt ostaisivat, jos ne eivät ole sieltä aikaisemminkaan ostaneet?

  • No sitä varten ne on ne alennukset siellä konkurssiloppuunmyynnissä, että ne tavarat menisivät kaupaksi. Niin niistä saadaan rahat pois.

  • No eihän niistä saada, jos ne myydään halvemmalla tai halvalla. Joku jää ilman rahoja ja joutuu vaikeuksiin. Pidä Eero ne myyntisi ja mene yksin sinne. Minä en vie toisilta rahoja!

  • No voi sun pyhä yksinkertaisuus. Älä lähde, nukut vaan onnesi ohi.

Mainokset