Ihmisten maailma

Tässä blogissa olen kirjoitellut monista asioista, tietysti omasta vinkkelistä.  Asia, johon olen ehkä joskus tarttunut täälläkin, mutta myös muuten, on televisio-ohjelmien tarjonta ja minun mielestäni myös laatu.

Omassa lapsuudessani televisio oli kova juttu. Kanavia oli kaksi ja kaupallinen yhtiö taisi seikkailla molemmilla kanavilla, jos oikein muistan. Kanavien määrä on vuosien varrella lisääntynyt. Kun pelkästään maksuttomia kanavia on reilusti toistakymmentä, on ohjelmien tarve valtava. Laatu on mielestäni tippunut. Kierrätystä eli uusintoja ja uusintojen uusintoja sekä vanhoja sarjoja, joita saadaan todennäköisesti halvalla, pyörii jatkuvasti. Ohjelma-aikaa täytetään erilaisilla kilpailuilla, ostos-teeveellä ja astraaliteeveellä. Toisille nämä ovat tärkeätä ajankulua ja elämän rakennuspalikoita, minulle eivät. Viime aikojen hitti on paitsi ajaa vanhoja ohjelmia tehdä niistä uusintaversioita.  Katsojia ilmeisesti löytyy.

Minulla on monta tuttua, jotka kertovat etteivät he katso televisiota käytännössä ollenkaan. Muita keinoja katsoa hyviä ohjelmia on, internetistä löytyy erilaisia toimijoita, joiden kautta tuo onnistuu. Osa on maksullisia, osan voi katsoa edelleen maksutta, ainakin vielä. Kyllähän minä katselen telkkaria edelleen, mutta olen huomannut sen määrän omalta osaltani vähenneen. Kuitenkin kysyntää ohjelmille on ja ihmiset katsovat telkkaria. Mietin millaista maailmankuvaa siellä luodaan ja tuetaan. Ainakin viihteellistä.

Samassa maailmassa tuntuu kuin sodan uhka olisi lähempänä kuin pitkään aikaan. Tai, koko ajanhan tässä maailmassa soditaan ja se heijastuu myös turvapaikanhakijoiden kasvavana määränä. Sodan uhkalla tarkoitan tässä tulehtunutta tilannetta Koreassa . Mitä siitä seuraa, miten pitkälle Pohjois-Korea voi mennä, miten sen oletetut liittolaiset suhtautuvat tilanteeseen ja millaisia vastatoimia sitä kohtaan tehdään? Vai pelataanko tuota peliä jatkuvasti ja loppua sille ei tule, tai loppu on tämä jatkuva epävarmuus.

Millaiset ovat sitten meidän ihmisten mahdollisuudet ymmärtää muuttuvia tilanteita ja lisääntyvää uhkaa? Kun se maailma, jossa muuten elämme, on alati viihteellistyvä, millaisia tukipuita saamme hankalien tilanteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen. Yksinkertaistuksia ja yksinkertaisia, helppoja ja muutaman lauseen vastauksia, arvelen. Vastakkainasettelu syvenee maailmassa ja omassakin maassa. Vastaukset, ajattelu on joko tai – ratkaisuja, hyvää ja pahaa. No, onhan sekin jako olemassa, hyvä ja paha. Mutta monessa asiassa mennään myös asetelmalla sekä että, asioilla on monta puolta.

Oma arjen maailma rakentuu kotiin ja vapaa-aikaan, politiikkaan ja työhön. Työmaailmasta poimin päihteisiin liittyviä mietteitä.  Tulemme saamaan uuden alkoholilain, katsotaan millaisia vaikutuksia sillä on. Olen huolissani, mutta se ei ole uusi asia. Niin alkoholia kuin muita päihteitä käyttävien osalta ympäristön suhtautuminen mietityttää. On helppo tuomita ihmisiä, joilla on ongelmia: ”kaikilla on ollut samat eväät ja lähtökohdat, mutta kaikki eivät ole osanneet niitä käyttää. Ei se ole minun ongelma, minä haluan elää omaa elämääni”.

Niin, kun se olisi niin helppoa tai yksinkertaista. Mietin henkilöitä, joita kohtaan työssäni.  Riippuvuusongelmien kanssa painivat ihmiset eivät vain ole taustaltaan samanlaisia. Osalla on pitkä työhistoria ja paineiden purkamiseen on käytetty erilaisia päihteitä, osa on hakenut tehokkuutta tekemiseen piristävistä aineista, osalle on määrätty vaikeisiin kipuihin särkylääkkeitä ja niistä ei ole päästy eroon jne. Myös koti- ja perhetaustat vaihtelevat; monella ne ovat todella kunnossa, osalla eletään kulisseissa ja osalla kaikki on pielessä jne.

Ei minulla ole patenttiratkaisua ongelmalliseen päihteidenkäyttöön ja riippuvuuteen, ei mielestäni kenelläkään ole, vaikka moni antaa sellaisen kuvan kuin sellainen olisi. Yksi asia on päihde- ja samalla myös mielenterveyspalvelujen määrällinen turvaaminen ja kehittäminen. Kuulostaa ehkä idealistiselta, mutta myös yhteiskuntarakenteen, asumisen ja työelämän kehittämisellä ja valinnoilla niissä voidaan vaikuttaa päihde- ja mielenterveysongelmien esiintymiseen.

Mietin tekstin otsikkoa ja sisältöä, miten ne nivoutuvat toisiinsa. Erilaiset turvallisuusuhkat lisääntyvät, myös yksilötasolla esiintyvät ongelmat lisääntyvät. Jälkimmäisten osalta tuntuu, että niistä ollaan periaatteellisella tasolla huolissaan. Mutta turvaverkkoja tukea ohennetaan. Uskotaan yhä enemmän yhteen totuuteen ja yksinkertaisiin vaihtoehtoihin. Ihmisten laajana kokonaisuutena eväät hallita ja tulkita muutoksia rapistuvat. Ihmiset jumittuvat katsomaan Paratiisihotelleja, Tehtävää Lapissa jne. Sieltä tai samanmielisten keskusteluryhmistä netissä ei löydy elämän hallintaan ja isoihin kysymyksiin vastauksia, en usko. Asiasta löytyy varmasti myös erilaisia näkemyksiä.