Asioiden tärkeydestä

Sipilän hallitus puhuu vahvasti nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, mm. yhdessä vaalipaneelissa valtiovarainministeri Orpo nosti esille etsivän työn.

Arki on toista. Hallitus vähentää toimijakohtaista rahoitusta. Virkamiehet joutuvat vetoamaan omavastuuosuuteen. Mutta mistä otat sen omavastuuosuuden. Omarahoituksen saaminen on vaikeaa, kunnat ja toimintaa ylläpitävät järjestöt ovat taloudellisesti tiukassa asemassa, sitä rahaa ei ole. Monet päättäjät eivät tosiasiassa tiedä mistä etsivässä nuorisotyössä on kyse, mikä on sen idea.

Muutamassa vuodessa esim. omaa työtäni lähellä olevan järjestön etsivän työn avustusta on vähennetty valtion avustusten osalta 60 000 eurosta 34 000 euroon, avustus on siis nyt 27 500 euroa/ työntekijä. Nuorten työpajoja koskevaa avustusta on vähennetty enemmän,
Nuoria, joilla elämäntilanne on hankala, on koko ajan enemmän. Nuoret tarvitsevat enemmän ja lisääntyvästi tukea, pelkillä puheilla heidän tilanne ei muutu.  Jos työntekijöitä joudutaan osa-aikaistamaan, sillä lienee vaikutusta avustuksiin ja ennen kaikkea aika ja tuki nuorille vähenevät.
Muilla saattaa olla erilaisia kokemuksia, mutta viimeisten parin vuoden aikana syrjäytymisriskissä olevien ja niiden, joilla ei ole edellytyksiä työllistyä avoimille työmarkkinoille, tilanne on heikentynyt rajusti. Samoja ääniä kantautuu niiltä ihmisiltä, jotka ovat polittisesti sidoksissa hallituspuolueisiin, mutta tekevät työtään tällä sektorilla.
Omalla puolueellamme on myös tässä iso haaste ja kenttä edessään. Hyviä ehdotuksia kentältä varmasti löytyy.

Toisena asiana kommentoin hallituksen painopisteiden asetteluja, joiden osalla taidan olla kyllä omassa puolueessakin aika eri raiteilla monen muun kanssa.  Nimittäin tämä turvallisuuteen satsaaminen.

Keskustan Antti Kaikkonen toteaa, ”Turvallisuus huolettaa monia suomalaisia. On oikein, että tässä tilanteessa hallitus osoittaa lisää rahaa maan­puo­lus­tuk­seen, poliisille, raja­var­ti­o­lai­tok­selle sekä suoje­lu­po­lii­sille”.
Poimin tässä maanpuolustuksen, josta mutisen. Maanpuolustukseen, kyseessä ovat siis ennen kaikkea lentokonehankinnat. Tarpeellisia, joo sanotaan ja että nykyiset koneet vanhenevat.
Mutta suomalaiset vanhenevat myös, moni köyhtyy, maassamme eriarvoistuminen syvenee eli merkittävä osa ihmisistä voi huonosti. Kummat ovat tärkeämmät, ihmiset vai lentokoneet?
Vastaus on ainakin minulle itsestään selvä; ihmiset.

Vaalit ovat takana

Vaalit ovat takana, joka on helpottava tunne. Toki nyt voi kritisoida monia asioita alkaen itsestään. Olisiko minun pitänyt satsata vaalikampanjaan enemmän, tehdä esim. lehtimainoksia ja mainostaa myös maksullisessa paikallislehdessä? Ehkä, ehkä se olisi tuonut lisä-ääniä, mutta asiaa on nyt mahdotonta todentaa. Henkilökohtaisesti minulla meni erinomaisesti, sain 37 ääntä enemmän kuin viimeksi ja jatkan seuraavan valtuustokauden.

Entä sitten puolueen tilanne ja menestys Mänttä-Vilppulassa? Ääniosuutemme kasvoi 3 prosenttia ja saimme 2 lisäpaikkaa. Tulos on hyvä, itse asiassa odotettu. Jo ennen vaaleja arvioin meidän saavan 13 paikkaa, arvioni valituistakin osuivat koko lailla nappiin, meniköhän 10 oikein. Koen meidän nostaneen esille oikeita asioita ja listamme oli todella hyvä. Emme nostaneet liiallisia toiveita, nostimme esille peruspalvelujen säilyttämisen ja kunnan velvollisuuden niistä

Vaalit menivät siis mielestäni pääosin hyvin. Mutta vain pääosin, sillä jäimmevaltakunnan tasolla puolueiden järjestyksessä kakkoseksi ja takapakkia tuli suurissa kaupungeissa. Kokonaisuudessaan puolueen ääniosuus laski 0,2 %. Olen sitä mieltä, että menestys saatiin niillä asioilla, jotka olivat minulle tärkeitä ja meille puolueena tärkeinä. Emme osanneet tuoda niitä asioita esille oikealla tavalla. Ja meiltä puuttui paikka paikoin oikeita kärkiteemoja ja ehdokkaita, kaikesta huolimatta.

Seuraaviin kolmiin vaaleihin näitä asioita ehtii kehittää, teroittaa ja kartoittaa uusia ehdokkaita. Ihmekonsteja ei ole, työllä se onnistuu. Mutta, jotenkin minusta tuntuu, että meillä on mahdollisuutemme ja me kykenemme ne hyödyntämään. Kuluneilla sanonnoilla ei tarvitse ripotella tuhkaa ylleen, vaan on puhallettava yhteen hiileen. Emme ole menneisyyden puolue, vaikka moni niin ajattelee ja ehkä toivookin. En puhu torjuntavoitosta, kohtuullisesta tuloksesta.

Kunnallisjärjestöt ja puolueen järjestökoneisto tekevät varmasti analyysiä onnistumisista ja kehittämisen paikoista. Mitä olen nähnyt ja kuullut, on niilläkin paikkakunnilla, joissa menestys ei ollut odotettu, on tehty kovasti hommia. Työn ja yrityksen puutteesta ei voida väkeä syyttää. Yksi ensimmäisistä paikkakunnista, joiden tuloksia katselin vaalien jälkeen, oli Lieksa. Se on ollut monella tavalla pinnalla viimeisten vuosien aikana, yhtenä esimerkkinä kriittinen suhtautuminen maahanmuuttajiin. Lieksassa tulos oli samat + 3 prosenttia kuin Mäntässä. Nämä eteenpäin menemiset ovat tärkeitä ja ne pitää myös muistaa, ei vain niitä paikkakuntia, joissa kaikki ei mennyt nappiin.

Vaalikampanjan aikana olen kirjoittanut kirjastoverkon säilyttämisestä ja koulutusmahdollisuuksien turvaamisesta kaikille. Ammatillinen koulutus on tärkeä, mutta viime kuukausien aikana on Mänttä-Vilppulassa erityisesti noussut pinnalle lukio ja sen toimintaedellytysten turvaaminen. Olen myös julkisen liikenteen kehittämisen ja lisäämisen kannalla. Onko se realistista? Mielestäni sen tulee olla realistinen vaihtoehto, emme voi edellyttää kaikilla olevan omaa autoa käytössä. Ja Mäntässä asumisesta ei saa sakottaa. Mäntässä tulee voida asua, vaikka käykin muualla töissä. Lisäksi kaupungin sisäisiä yhteyksiä tulee olla ja kehittää. Varhaiskasvatus, kuten ryhmäkokojen säilyttäminen pienempinä ja pyrkimys tulevaisuudessa myös maksuttomaan varhaiskasvatukseen ovat tärkeitä tavoitteita. Nämä ovat olleet sosialidemokraateilla esillä jo pitkään. Ryhmäkokoja Mäntässä kasvatettiin nyt päättyvän valtuustokauden aikana kaupunginhallituksen päätöksellä Keskustan, Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Vihreiden toimesta.

Kaikki puolueet ovat puhuneet liikuttavan yksimielisesti siitä, että mm. syrjäytymisen ehkäiseminen on keskeinen tavoite. Käytännön politiikassa tilanne on toinen. Kun vaalit ovat nyt takana , on mielenkiintoista nähdä mitä hallituksen puoliväliriihessä tapahtuu. Ehkä vaalitulos, jossa hallituspuolueet menettivät edellisiin kunnallisvaaleihin 5,8 % kannatuksestaan tuntuu jossain. Toivon, että toteamus ”ketään ei saa unohtaa” pysyy myös hallituksen tavoitevalikossa.

Vaaliteemoista

Viikon päästä maanantaina kunnallisvaalit ovat ohi. Toiset ovat ehtineet ja raaskineet panostaa vaaleihin tosi paljon. Itse olen omaan ehtimiseeni jonkin verran pettynyt eli en ole kiertänyt väsymättömästi. Syy on yksinkertainen, samalla syy josta voi olla onnellinen. Eli olen ollut töissä ja vaalikampanja rajoittuu iltoihin ja viikonloppuihin.

Kasvokkaisten tapaamisten lisäksi olen käyttänyt välineenä facebook- sivua ja tätä blogia, johon tämä on kolmas kirjoitus näihin vaaleihin liittyen. Paikallislehteen olen kirjoittanut toistaiseksi kerran ja tietysti olen hoitanut omia luottamustehtäviäni. Niihin tässä olen hakemassa jatkoa niin itselleni kuin myös puolueelle lisäpaikkoja hakien.

Painotun tällä kertaa vaalien yleisluonteeseen. Taustalla on sote- uudistus, jossa on mielenkiintoinen vaihe menossa, jälleen kerran. Mitä se oikein merkitsee, kenelle se tuo hyvää ja kenelle ei. Oppositio, jonne SDP sijoittuu, on kriittinen esityksen valmisteluun ja myös sen sisältöön, mitä  uudistus oikein merkitsee. Uudistusesitys on muotoutunut myös hallitukselle politiikan teon välineeksi, puolueet pyörittelevät heille mieleisiä osia ja kokonaisuus jää epäselväksi.

Pääministeri Juha Sipilä on toistaiseksi ilmoittanut sote- lakipaketin olevan valmis jo tällä viikolla. Valinnanvapautta koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros päättyi viime viikolla. Emeritusprofessori Martti Kekomäen mukaan lakipaketista puuttuu vielä aivan oleellisia asioita. Nämä asiat liittyvät hänen mukaansa palveluiden ketjutukseen ja rahoitukseen. Emme tiedä kuinka paljon oikeasti kullekin ihmisryhmälle varataan yhteistä rahaa hyvinvointiongelmien hoitamiseksi. Kekomäki on ihmetellyt myös, miksi lakityngästä piti edes antaa lausuntoja. Lausuntoja annettiin 600, joka aika oli Kekomäen mukaan tietyssä mielessä ajan hukkaamista. Mänttä-Vilppulassa asiaa käsiteltiin valtuustoseminaarissa ja ehdotin, että emme anna lausuntoa, koska emme oikein tiedä mistä lausutaan. Lausunto kuitenkin annettiin.

Me suhtaudumme täällä Mänttä-Vilppulassa edelleen luottavaisesti omaan palvelutuotantoon. Mutta mikä on tilanne tulevaisuudessa, miten sote- uudistuksen jälkeen meidän palvelumme toimivat. Keskustelua palvelujen tilasta ja tulevaisuudesta tulee käydä kunnassamme. Aina on kehittämistä, aina on hyviä ja kehittämisen paikkoja. Ja lakipaketit sekä uudistus voivat tuoda tullessaan yllätyksiä. Kuntalaiskeskustelussa kuulee huolta myös palvelujen laadusta.

Toinen asia on yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja köyhyyteen liittyvät ongelmat. Olen linkittänyt tekstejä, joissa on kannettu huolta jakautuuko Suomi entisestään kahtia. Kasvatustieteiden professori Kari Uusikylä totesi yhdessä kirjoituksessaan ”Ei saa sanoa ääneen, että Suomessa tehdään eriarvostavaa, uusliberalistista politiikkaa, yksityistetään ja yhtiöitetään. Jos kaltaiseni isänmaallinen, kirkossa käyvä suomalainen tämän sanoo, hänet leimataan kateelliseksi puolikommunistiksi”.

Kun me käymme äänestämässä, meidän tulee miettiä omaa kuntaa ja sen kehittämiskohtia. Edelleen mitä omassa kunnassa tullaan jatkossa tekemään, mitkä ovat painopisteitä. Omat teemani vaaleissa ovat olleet ensimmäisenä se, että ketään ei saa unohtaa. Se liittyy vahvasti noihin edellä oleviin asioihin. Jos mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin heikkenevät ja tulot laskevat, tulevaisuus on haasteellinen. Muita teemojani, jotka liittyvät myös hyvinvointiin ja sen turvaamiseen, ovat 1) kirjastoverkon säilyttäminen ja koulutus, koulutusmahdollisuudet kaikille, 2) lukio ja sen toimintaedellytyksien turvaaminen sekä 3)joukkoliikenteen kehittäminen. Listalla ei näy varhaiskasvatuksen kehittämistä ja turvaamista, esim. pidemmällä tähtäimellä maksutonta varhaiskasvatusta. Olen sen takana, mutta aina on syytä valita joitain teemoja, ettei luvata joka asiaan jotakin. Eduskuntavaalien alla oli erilaisia lupauksia, joihin ehdokkaat antoivat kilvan nimensä alle. Antoivat, vaikka osa lupauksista oli keskenään ristiriitaisia. Sama tilanne on näissä vaaleissa.

Loppuun laitan toisen siteerauksen Kari Uusikylältä. ”Poliitikot ovat intoutuneet ivaamaan kaiken maailman päivystäviä dosentteja ja joka paikkaan nenäänsä tunkevia professoreita siitä, että nämä sekaantuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu. Nämä häiriköt ymmärtävät oman alansa asioita kiusallisen syvällisesti, kun taas moni poliitikko ei tunnu ymmärtävän edes yhteiskunnallisia peruskäsitteitä, saati asioiden välisiä yhteyksiä”. En ole professori, en ole dosentti, mutta äänestäessänne minua äänestätte henkilöä, joka näkee asioiden välisiä yhteyksiä ja myös sen, että leikkaus ja säästö eivät ole keskenään synonyymejä. Joskus satsaaminen joihinkin asioihin tuottaa säästöjä,  sillä se vähentää haittojen lisääntymistä ja ongelmien syvenemistä.