Sopeutusta

Kuulin tänään Kuopion perusturvan ja terveydenhuollon käyttösuunnitelmaan tehdyistä sopeutuksista, jotka ovat noin 9,3 miljoonaa. Kuopio ei varmasti ole ainoa kaupunki, jolla on vastaavia suunnitelmia, mutta tuon paperin olen nähnyt.

Tästä voisi alkaa purkamaan niitä tuntoja, joita muualtakin kuin Kuopion esimerkistä on tullut. Arvelen, että noin 100 000 sanaa syntyisi, ja siinä on vasta alkusoitto. Kyllä toki ymmärrettävää on se toimintaympäristön muuttuminen ja talouden kiristyminen, johon näiden ratkaisujen yhteydessä varmasti vedotaan. Mutta onko se näiden ihmisten , joihin toimenpiteiden vaikutukset kohdistuvat, vika?

Nyt korostetaan monella suunnalla ja suulla ihmisen vastuuta itsestään. Ei siinäkään toteamuksessa sinällään pahaa ole. Mutta; suurin osa niistä ihmisistä, joiden tuon lausuman perusteella voi tulkita olevan vastuuttomia, ovat olleet koko ajan vastuullisia ja ovat edelleen vastuullisia omasta elämästään. Eikö ole niin, jos poliitikot kehottavat ottamaan lisää vastuuta, nuo ihmiset eivät ole ottaneet sitä riittävästi eli tosiaan ovat noiden kantojaan esittäneiden poliitikkojen mielestä vastuuttomia? Mutta kun se oma vastuullisuus ei aina riitä. Ja jos pelimerkit – niin raha kuin voimavarat – eivät riitä, mitä sitten?

Esimerkkejä kohtuuttomista ratkaisuista ja kohtuuttomasta kohtelusta löytyy vaikka kuinka paljon. Esim. Kela on katsonut erään nuoren olevan liian sairaan opintotuen piirissä opiskeluun, mutta myös saman nuoren olevan liian terveen kuntoutusrahan saajaksi. Niin. Onneksi asia ratkesi myönteisesti eli opiskelu saattoi jatkua. Tai 8 vuotta sitten episodi, jossa nuori sai palkkaa kuukauden ajalta noin 100 euroa. Pohjapalkkaa ei ollut. Kun puhuin asiasta silloiselle valtiovarainministerille, hän sanoi, että tuo ei ole mahdollista. No oli se, tiedän. Mutta en ehkä tehnyt itseäni hänelle riittävän selvästi ymmärretyksi.

Tuo Kuopion esityslista ja moni, moni asia jo aiemmin ja edelleen nyt ja tulevaisuudessa kuvastaa hyvin monen  – esimerkiksi Juho Saari ja Maria Ohisalo –  esille tuomaa kuvaa siitä, kuinka elämme hyvin erilaisissa todellisuuksissa. Hyvätuloiset, poliitikot ja usein myös virkamiehet eivät yksinkertaisesti tiedosta todellisuutta ja arkea tässä maassa. Se, että käy kerran ruokapankissa, kättelee köyhää tai elää kuukauden 400 eurolla ei tuo kuvaa siitä, mitä se – hirveä ilmaisu – vähäosaisen arki on. Mutta, ei auta kuin koettaa kammeta vastavirtaan ja vaikuttaa päätöksiin. Se kai on myös se tekijä, joka saa itsenkin yrittämään tuossa politiikassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s