Vappupuhe 2016 Mänttä

Elämme siinä suhteessa helppoa ja mielenkiintoista aikaa, että tällaisen puheen sisällöstä eivät aiheet puutu. Päinvastoin joutuu rajaamaan useita mielenkiintoisia teemoja pois.

 Luovutitko leipäsi, kun hän oli nälkäinen?

Tarjositko vettäsi, kun hän oli janoinen?

Avasitko ovesi kun hän pyrki lämpimään?

Vai näitkö pelkän itsesi, kun pystyyn nostit pään?

Nuo laulun sanat sopivat hyvin tähän päivään. Ne ovat lauseita, joita toivoisin  suomalaisten ajattelevan ja miettivän huomattavasti enemmän.

Olin ehdokkaananne eduskuntavaaleissa viime vuonna ja huomasin vaalityön olevan vaativaa ja aikaa vievää. Muutama kuukausi liikkeellä kohdata ihmisiä, kuulla heidän toiveitaan ja odotuksiaan sekä myös muita ehdokkaita ja näiden ajatuksia oli paitsi rankkaa myös antoisaa.

Mielikuvissa isänmaallisuutta ja työväen, vasemmiston vappua ei usein yhdistetä. Isänmaallisuus- termi on puoluepoliittisessa kentässä omittu oikeistolle. Mitä isänmaan hyväksi tekeminen on sosialidemokraateille? Mielestäni se on mm. sisäistetty ajatus siitä, että veroja maksetaan isänmaan, yhteisen yhteiskunnan hyväksi.  Työväen marssin sanoja lainaten:

 Työ kättemme se hengenkin

on ylevätä työtä,

työ tehty kourin jäntevin

voi poistaa hengen yötä.

Tok’ kunnian ei halu vaan

saa meitä työhön, toimintaan,

:,: mutt’ myöskin onni synnyinmaan. :,

 

Viimeisten kuukausien aikana on puhuttu yhteisestä asiasta ja isänmaallisuudesta. Tuntuu vain siltä, että monella isänmaa on vahvasti oman itsensä ympärillä, oma etu on tärkein ja tästä esimerkkinä on keskustelu aggressiivisesta verosuunnittelusta. Aggressiivisella verosuunnittelulla ja veronkierrolla ei edesauteta synnyinmaan onnea ja parasta.

Ylen kaikille ehdokkaille suunnatussa Vaaligalleriassa vuosi sitten kysyttiin, mitä pidimme suurimpana turvallisuusuhkana seuraavalla vaalikaudella. Itse nostin esille eriarvoistumiskehityksen, josta olin huolestunut. Sipilän hallitus on ollut Suomen ohjaksissa pian vuoden, mukanaan ne puolueet, jotka kertoivat laittavansa Suomen kuntoon, olevansa leikkaamatta pienituloisimmalta sekä pitävänsä kiinni siitä mitä on luvattu. Näitä lupauksia kuultiin televisiossa, radiossa ja vaalitilaisuuksissa toreilla ja turuilla.

Vaaleista on mennyt aikaa vuosi, eli hallitus voi puolustuksekseen sanoa urakan olevan vielä kesken. Kuitenkin tuntuu siltä, että leikkaukset ovat kohdistuneet juuri niihin, joista sanottiin, ettei viedä mitään. Joiltain osin, esim. koulutuksen osalta on kerrottu, että enää ei leikata mitään. Niin voi sanoa kun lähes kaikki mahdollinen on jo leikattu. Jos jälki on samanlaista seuraavat vuodet kuin tähän saakka, mitä vielä on odotettavissa?

Vaaliteemoissani lainasin sosiologi Klaus Mäkelää vuodelta 1982. Hän kirjoitti artikkelissaan Sosiaalipolitiikka ja hyvinvointivaltion kriisi: ” Totta kai työttömyys valitsee kohteensa, mutta kun työttömyydestä tehdään yksilöllinen ominaisuus, sen kohteet leimataan paarialuokaksi, johon aito solidaarisuus ei enää ulotu. Humaani myötätunto ei korvaa ryhmäsolidaarisuutta. Poliittiset koalitiot muuttuvat, ja vaikka työttömien perusturvasta kenties pidetään huolta, se muuttuu hyväntekeväisyydeksi ja almuiksi.

Tuntuuko tutulta? Ei ihme, jos tuntuu eli työttömyydestä tehdään edelleen yksilöllinen ominaisuus, on työttömän vika kun hänellä ei ole työtä.  Viime kuukausina on tuntunut siltä, että Suomea ei suinkaan vaivaa suurtyöttömyys, vaan huutava työvoimapula. Työministeriö on esitellyt useita tiukennuksia työttömyysturvaan, jotta kotisohvilla lojuvat työttömät saataisiin patistettua töihin. Heitä on laskutavasta riippuen 350 000 – 500 000. Avoimia työpaikkoja on tällä hetkellä noin 17 000 mutta se ei propagandakoneistoa kiinnosta. Työttömät on kerta kaikkiaan päätetty syyllistää.

 

Miltä näyttää kuntamme tilanne ja tulevaisuudennäkymät. Edessä on vuoden päästä kunnallisvaalit, ja ne nyt ovat todella silloin. Eri vaalien ajankohtia on liikuteltu valtakunnan hallituksen toimesta suuntaan jos toiseen ja epävarmuutta on ollut. Me sosialidemokraatit olemme olleet mukana tekemässä päätöksiä, mukana rakentamassa sitä tilannetta jossa nyt kaupungissa ollaan. Päätökset sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuista ja investoinneista kaupungissa on tehty yhdessä. Näin, vaikka edellisten kunnallisvaalien jälkeen erilaisilla sopimuksilla sosialidemokraatit jätettiin paitsioon. Omasta näkökulmastani katsottuna on tehty tai yritetty tehdä päätöksiä, jotka ovat olleet luonteeltaan eriarvoisuutta syventäviä. Tällainen terveydenhuollon asiakasmaksujen osalta saatiin purettua. Päivähoidon puolella positiivinen ratkaisu lautakunnassa käännettiin porvaripuolueiden toimesta toisin päin kaupunginhallituksessa.

Kaupunkilaisten näkökulmasta pidän tärkeänä päätösvallan ja valmistelun avoimuutta. Valtakunnan tasolla on puhuttu yhtiöittämisestä, siitä kuinka merkittävää yhteistä omaisuutta menee avoimen päätösvallan ulkopuolelle ja edelleen riski sen yksityistämisestä kasvaa. Hallitus kertoo yksityistämisestä puhumisen olevan pelottelua, mutta se on kuitenkin realistinen mahdollisuus.

Kunnallisessa päätöksenteossa tilanne on päätöksenteon etääntymisen osalta sama. Päätöksiä tehdään enemmän yhtiöissä. Saavatko valtuutetut ja edelleen kuntalaiset riittävästi tietoa asioiden valmisteluvaiheessa? Asioista kannattaa kysyä, olla tiukka.

Yhteisestä huolenaiheesta, julkisista liikenneyhteyksistä kaupunki on ollut aktiivinen ja kuntalaisten asialla. Viime maanantaina valtuustossa asiasta tehtiin päätös. Onko oikein, että kunnan on huolehdittava näistä perusasioista, on aivan toinen asia. Ja oliko tehty päätös loppujen lopuksi sittenkään liikenneyhteyksiä vahvistava? Nyt syntyneitä uusia yhteyksiä ehkä perutaan, ja kuinka pitkäjänteinen on valtiovallan uusi linjaus. Viime eduskuntavaalien alla kovasti koko Suomen asuttuna pitämisestä ja alueiden asioista puhuneet ryhmät ovat joka tapauksessa tehneet päätöksiä, joiden seurauksena olemme riskissä jäädä yhä enemmän liikenteelliseen mottiin ja samalla kaupunkien kehittämismahdollisuuksia vaikeutetaan.

Hallituksen sote- jahkailun osalta on syytä katsoa asiaa edelleen valtakunnan laajuudessa.  Monet sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat ovat huolissaan tehdyistä linjauksista. Logiikka, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja nyt tehdään, on aivan toinen kuin sen tyylisten palvelujen tuottamiseen kaivataan, tarvitaan. Nyt edetään liiketaloudellisten periaatteiden mukaan ja esim. monessa puheenvuorossa nousevat esille huoli miten palvelut toteutetaan reuna-alueille ja toisaalta myös miten se tapahtuu ihmisten kohdalla, jotka eivät ole ns. helppohoitoisia. Voidaanko heidät jättää hoidotta?
Se mitä kaipaan myös, on laaja-alaista asian katsomista, ei vain miten se tapahtuu minun kohdalla tai meidän alueella. Me täällä voimme olla ajan kanssa liiketaloudellisen kannattavuuden näkökulmasta myös reuna-alueella, joten voimme olla junasta tippuneita myös tässä asiassa.

Jouko Mäki-Lohiluoma teki vuonna 1978 kappaleen Viisas antaa periksi.

Siinä hän toteaa mm.:

Viisas aina luovuttaa

muut hoitaa asiamme

Selvästi sen todistaa

tila planeettamme

–   –   –   –   –

Viisas antaa periksi

–         surullinen juttu

Liian moni meistä on antanut periksi, antanut asioista päättämisen muiden huoleksi. Eduskuntavaaleissa äänesti 70,0 prosenttia äänioikeutetuista. Äänestysvilkkaus pysyi lähellä neljän vuoden takaista. 2011 eduskuntavaaleissa uurnilla käytiin selvästi muutamia aiempia eduskuntavaaleja vilkkaammin. Äänestysaktiivisuus kohosi tuolloin peräti 2,6 prosenttiyksikköä 70,5 prosenttiin. Korkeimmillaan äänestysprosentti on ollut vuoden 1962 eduskuntavaaleissa, jolloin uurnilla kävi 85,1 prosenttia äänioikeutetuista.

Kunnallisvaaleissa 2012 äänestysprosentti koko maassa oli 58,2, kun se edellisissä kunnallisvaaleissa oli 61,2. Mäntän prosentti 2012 oli vain 58,5 ja 2015 65,0. Aina joku päättää asioista, vaikka äänestysprosentti olisi 20. Mutta kenen etuja silloin ajetaan?

Me demarit tavoittelemme seuraavissa kunnallisvaaleissa jälleen asemiemme vahvistamista. Se tarkoittaa hyvää ja vahvaa listaa, mutta se tarkoittaa meille myös vaatimusta aktiiviseen valtuustotyöhön ja yhteydenpitoon kuntalaisten kanssa. Se tarkoittaa tärkeiden asioiden kartoittamista ja esille nostamista. Mitä korkeampi äänestysprosentti on, sitä edustavampi valittu valtuusto on ja sitä vahvempi valtuutus sillä on käsitellä ja päättää yhteisiä asioita.

Demarit – SDP pitää seuraavan puoluekokouksensa Lahdessa 2- 4. helmikuuta 2017 eli ennen huhtikuun kunnallisvaaleja. Toivon että seuraavat kuukaudet ja viikot puoluekokouksen jälkeen käydään tekemässä yhdessä työtä mahdollisimman hyvän tuloksen aikaansaamiseksi. Eikö sitten saa olla vastaehdokkaita? Saa, jos niitä on tullakseen, mutta riitelystä ei hyödy kukaan, kaiken vähiten kansalaiset. Mutta; osallistukaamme kaikilla mahdollisilla kentillä yhteiseen keskusteluun ja aikanaan vaalityöhön. Vaaleja on tulossa myös kunnallisvaalien jälkeen ja ehdokkaita tarvitaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s