Porvarihallituksen hillitsemätön sivistymättömyys

Käsitteelle porvari olen ottanut tällä kertaa merkityksen poliittiselta kannaltaan ei-vasemmistolainen henkilö, oikeiston tai keskustan kannattaja. Porvarihallitus on hallitus, joka muodostuu vain porvarillisista puolueista. Nykyhallitus on tehnyt useita liikkeitä, joita iso joukko heitä äänestäneitä ei voi helposti hyväksyä.

Hallitus etunenässä pääministeri Juha Sipilä ja opetus- ja kultturiministeri Sanni Grahn-Laasonen on puhunut tutkimukseen ja innovaatioihin panostamisesta. Tämän panostuspuheen rinnalla ristiriitaiselta vaikuttavat konkreettiset opetukseen ja koulutukseen liittyvistä leikkauksista. Hallituksen leikkaukset merkitsevät Helsingin yliopistossa koko henkilöstöä koskevan yt-menettelyn käynnistämistä. Yliopiston tiedotteen mukaan henkilöstöstä voi vähentyä enintään 1 200 vuoteen 2020 mennessä. Vastaavia leikkauksia tehdään koko maassa.

Paljon puhutussa paimenkirjeessään yliopistoille opetusministeri Grahn-Laasonen toteaa mm. ”Julkisen talouden säästöt tuntuvat myös koulutuksessa ja tutkimuksessa. Leikkaukset pakottavat meidät miettimään, miten käytämme 3,2 miljardia euroa julkista rahaa korkeakoulutukseen ja tutkimukseen nykyistä järkevämmin. Tarvitaan laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta parantavia uudistuksia. Toinen vaihtoehto on näivettymisen tie. Sitä jos kuljemme, emme kykene pitämään parhaita tutkijoita Suomessa emmekä houkuttelemaan ulkomaista huippuosaamista tänne”.

Hallitus laskee, että ottamalla mm. korkeakouluihin lukukausimaksut käyttöön se houkuttelee huippuosaajia Suomeen. Sama hallitus ei huomaa, että leikkauspäätöksillä huippuosaajia lähtee maasta muualle, koska omassa maassa ei löydy töitä eikä arvostusta. Puhuttaessa irtisanomisista hallituksen suunnalta on nostettu esille sitä, että mm. yliopistoissa on liikaa muuta henkilökunta. Niin, onko esim. kirjastojen henkilökunta turhaa, heidän mielestään.

Hallitus puhuu tutkimukseen ja innovaatioihin panostamisesta. Pääministeri Sipilä toteaa julkisessa puheessa ”Nyt pitäisi löytää niitä ihmisiä, jotka kertovat, että mitä nyt pitäisi tehdä. Niitä on ihan liikaa nyt Suomessa, jotka kertovat, mitä nyt tässä tilanteessa ei saa tehdä. Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä. Nyt hallitus ei vain voi seisoa kädet taskuissa ja katsoa, kuinka työttömyys kasvaa. Meidän täytyy nyt tehdä jotakin”. Sipilälle ja muulle hallitukselle on kerrottu, mitä dosentit ovat ja mitä sen tehtävän saavuttaminen edellyttää. Osaamista, koulutusta ja asiantuntemusta eli niitä asioita, joita Sipilä itse peräänkuuluttaa.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen oli hiljattain televisiossa keskustelemassa Professoriliiton puheenjohtajan Kaarlo Hämerin kanssa. Hämeri on aerosolifysiikan professori Helsingin yliopistossa. Itselle jäi tunne kuinka opetusministeri koetti selittää Hämerille mitä se yliopistojen opetus on ja mitä sen pitäisi olla. Hän viittasi omiin opintoihinsa ja tutkintoonsa, joka on sinällään arvostettava.

Mistä nämä kaikki kertovat? Ajattelen, että Suomessa kytee närä, jopa viha koulutettuja ihmisiä kohtaan. Hallitus hyödyntää tätä närää, kutsutaan sitä vaikka herravihaksi. Jos koulutetut ihmiset jättävät tämän maan, olemme pikkuhiljaa yhä enemmän tyhjän päällä. Innovaatiot ja edistyminen, sen suomalaiset tekevät aikanaan muualla.

Mietin, liittyykö jutun loppu otsikkoon, mutta päädyin niiden kuuluvan yhteen. Maassamme on tällä hetkellä toistakymmentä maksutonta televisiokanavaa, joista neljä on vielä tällä hetkellä julkisen palvelun yhtiönä toimivan Ylen. Muut kanavat pyörittävät samoja ohjelmia huomattavasti enemmän kuin Ylen kanavat. Saamme katsella niiltä monipuolista kulttuuritarjontaa, esim. samoja tositv- sarjoja kerta toisensa jälkeen, sarjoja, joissa ydin on usein toisen ihmisen halventaminen, tai toimintakomedioita viikko toisensa jälkeen. Kaikki nämä kuuluvat kulttuurin piiriin, monen mielestä ehkä sen ydintä.

Minulle satsaaminen yliopisto-opetukseen on huomattavasti tärkeämpää kuin kasvava määrä samoja ohjelmia pyörittäviä televisiokanavia.

Mainokset