Vahingossa tarkoituksella – ajatuksia politiikasta ja urheilusta

Viime kuukausien kirjoittelussa ja mielipiteiden esille tuonnissa facebook on saanut keskeisen roolin. Moni kirjoittaa aikajanallaan kovia juttuja, joskus niitä vähätellään jälkikäteen vetoamalla siihen, että nehän on vain siellä facebookissa. Mutta siitä tosiasiasta, että ne ovat tekijänsä julkaistuja mielipiteitä, ei päästä mihinkään.

Sattuma on noussut myös keskeiseksi ilmaisuksi puhuttaessa kirjoituksista ja tapahtumista. Porilaisen kansanedustajan Laura Huhtasaaren kohdalla taitettiin peistä, oliko hän joutunut äärioikeistolaiseen facebook- ryhmään muiden liittämänä vai oliko kyse hänen omasta liittymisestään. Se että ilmeisesti sinne ei pääse kuin itse liittymällä, jäi sivuseikaksi. Joka tapauksessa ryhmästä, jossa ei halua olla, pääsee yksinkertaisesti pois. Näin olisin itse toiminut.

Toinen tilanne sattuman kanssa oli Olli Immosen kohdalla hänen mukana olonsa äärioikeistolaisen ryhmän kanssa samassa kuvassa. Se, että on natsihenkisen porukan kanssa sattumalta samassa kuvassa ei tee ketään natsiksi. Sattumaksi asiaa selvitettiin, kuvassa mukana oleminen oli myös vahinko. Niin, vahinkoja on monenlaisia.

Itse olen kirjoitellut täällä ja facebookissa. Joskus olen miettinyt, kirjoitanko jälkimmäiseen liian usein. Välillä olen sitä mieltä, sillä tuntuu myös että ihmiset eivät kiinnostu, ainakaan minun jutuistani, jos niitä tulee 3 – 4 päivässä. Toisaalta; jos asiaa on, miksi en toisi niitä julki. Toinen seikka on se, että jaan usein toisten tekstejä ja lisään päivitykseen omia ajatuksiani. Omasta mielestäni se on toimiva juttu. Näin tulee esille tärkeitä kantoja höystettynä perustelullani miksi niitä kannattaa muidenkin lukea. Viime aikoina olen linkannut Eriarvoisuusvaraston ja sieltä Juho Saaren päivityksiä Jutut ovat täyttä asiaa, minun mielestäni.

Tämän sivuston ja blogin ylläpitämistä olen miettinyt vaalien jälkeen monta kertaa. Edelleen koen asian tärkeäksi ja kun on löytynyt väylä tuoda esille omia mietteitään, miksi en sitä jatkaisi. Tavoitettavuus ei ole ollut kovin suurta, mutta en ole Li Andersson, Jyrki Kasvi tai Olli Immonen, joilla lienee tuhansien seuraajien joukot. Olennaista minulle on siis se, että saa sanoa.

Ja sitten palaan otsikkoon. Aikanaan Englannin liigan jalkapallopelit näytettiin Suomessa television kakkoskanavalta. Mielestäni niiden yhteydessä joskus oli kommentaattorina Ilveksen nykyinen valmentaja Keith Armstorng. Myös silloin yleisiä olivat kovat taklaukset, joiden jälkeen taklaaja levittelee anteeksipyydellen käsiä selittäen, että se oli vahinko. Armstrong totesi, että kyse on toiminnasta ”accidentally on purpose”, halutaan tehdä jotakin mutta ollaan kuin ei niin tehtäisi.

Sama näyttää olevan käytäntö suomalaisessa politiikassa, tehdään jotakin mutta ollaan niin kuin ei oltaisi tehty tai haluttu tehdä. Hankalammaksi, myös huvittavammaksi asian tekee, että joku toinen selittää että ei se oikeastaan tuota tarkoittanut.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s