Terävät kyvyt ja kuluneet naamat

Tähän mennessä olen ajanut vaalitapahtumiin liittyvää ajoa noin 4300 km. Vaaleihin on aikaa vajaat kaksi viikkoa. Kulkeminen kiihtyy ja oikeastaan tärkeimmät päivät ovat edessä. Niin puolueen kuin yksittäisen ehdokkaan on säilytettävä linjansa ja heidän on oltava uskottavia.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 3.4.2015 todetaan liikkuvien äänestäjien osuuden kasvaessa kasvavan paineen suuntautua kohti yleisödemokratiaa eli kannattaa tehdä tekoja, jotka äänestetään jatkoon. Samassa kirjoituksessa todetaan edelleen, että yleisödemokratian tarpeista kumpuavia linjauksia voi olla vaikea sovittaa sellaisiksi, että ne miellyttävät vanhaa aktiivikaaderia.
Tuossa kirjoituksessa, josta pidin kovasti, todetaan edelleen, että jos juuret katkeavat ja aate väistyy esiintymisten tieltä, kehitys vie suomalaista politiikkaa yhä pinnallisemmaksi ja varovaisemmaksi, samalla henkilökeskeisyys kasvaa.

Yleisödemokratia on yksi ilmaus, toinen on gallupdemokratia. Kotisivuilleni tein tekstin Tarvitaanko meillä enää vaaleja. Taloustutkimus on ennakoinut kannatuskyselyjen perusteella Keskustalle 56 paikkaa, demareille 35. Eroa on turhan paljon, mutta hyvä puoli on siinä, että haasteita jatkotyölle löytyy, myös mahdollisuus näyttää vaaleilla ja äänestämisellä olevan todella merkitystä.. Itse olen pitkään kritisoinut gallupdemokratiaa, jossa politiikan linjan määrittelee kannatuskyselyt. Mietin puolittain vakavasti, tarvitsemmeko enää itse asiassa vaaleja, raastavaa kilpailua, johon hukkuu yhteistä rahaa ja monen omaa rahaa.

Kriittinen suhtautumiseni gallupeihin ei johdu Demareiden mielestäni edelleen huonoista luvuista, vaan niiden harjoitettavaa politiikkaa heikentävästä vaikutuksesta. Vaalien alla puolueiden erilaiset näkemykset ovat kuitenkin korostuneet, joka on hyvä asia. Ttoivottavasti asetelma säilyy myös vaalien jälkeen eli politiikka olisi palannut politiikkaan.

Noiden pohjalta tulee itsellä mieleen pari nostoa. Lankalauantain reissun mitta oli auton mittarista katsottuna 302 km. Kävin miettimään reissulla läpi kyllästymispistettä: kun saman naaman näkee eri tellingeillä noin 2 – 300 kertaa, ajattelee mm. (1) mitä se maksaa ja (2) väsyvätkö ihmiset naamaan ja tyyppiin.

Viime viikolla kuulin Eräjärvellä Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn kirjasta ”Kuka hullu haluaa poliitikoksi?”, jota en ole vielä lukenut. Kustantajan sivulta poimin seuraavat kaksi lyhyttä pätkää.
”Ovatko puoluepolitiikka ja edustuksellinen demokratia likaantuneet, etääntyneet ja menettäneet vetovoimansa? ”Haluan toisenlaisen elämän”, lausui pääministeri Jyrki Katainen jättäessään tehtävänsä kesken kauden.”
”Poliitikon tehtävä on leikata, säästää ja selitellä. Houkutteleeko politiikka tässä tilanteessa maan parhaita kykyjä?”

Sitä jää miettimään, onko se kaveri jonka naaman näen Tampereen ympärillä 200 – 300 kertaa tai joka tuo lähes täysikokoisen kuvansa 100 km päähän kotoaan traktorin peräkärryä koristamaan niitä maan parhaita kykyjä. Toisaalta kuka määrittelee sen ketkä ovat maan parhaita kykyjä. Edelleen ei se, että on jollakin muulla elämänalalla kyky, sano että hän olisi maan parhaita kykyjä yhteisten asioiden hoitamisessa, siinä mistä politiikassa viime kädessä on kyse. Ja mainonta ei tee meistä maan parhaita kykyjä.

Lauantaina mietin naamoja katsellessani pitkien listojen mahdollisuuksia. Meillä ei ole kaksipuoluejärjestelmää, meillä ei ole myöskään selkeitä blokkeja. Todennäköisesti vaalien jälkeen neuvotellaan jonkun aikaa hallituksesta. Toivottavasti nyt ei tehdä pinnallista, näennäisesti yksimielistä ohjelmaa, josta riidellään seuraavat neljä vuotta, tai miten kauan hallitus kestääkään.

Olisiko hyvä vaihtoehto edetä listavaalien suuntaan, jossa henkilöt valikoituu puolueiden sisältä, siellä käytävissä jäsenäänestyksissä, joihin puolueen jäsenten lisäksi voisi myös halutessaan rekisteröityä jotakin tukisummaa vastaan äänestämään, vaikuttamaan millaisia henkilöitä haluaa eteenpäin. Summan ei tarvitse olla iso, ideana se että yksi ihminen ei voi mennä kaikkiin puolueisiin äänestämään. Listavaaleilla voisi puolueiden vaaliohjelma, sen sisältö olla se, joka ratkaisee valinnat ja vaalien tuloksen..

Ehdokkaana olen tyytyväinen, iloinen että minut hyväksyttiin ehdokkaaksi. Olen kohdannut paljon ihmisiä, saanut hyvää palautetta, myös tiukkaa kritiikkiä sekä puoluettani että yleensä poliittista järjestelmää kohtaan. Kampanja on ollut hieno kokemus, se on opettanut paljon. Positiivisia asioita ei ole monen puolueen televisiomainonta tai linjaukset viime päivinä. Kansanedustaja edustaa mielestäni kaikkia, myös niitä, jotka eivät äänestä häntä. Niiden toisten ihmisyyden kyseenalaistaminen ei ole hyvää pohjaa jatkolle, yhdessä tekemiselle yhteiseksi hyväksi.

Ja nyt; äänestämään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s