Kolme teemaa vaaleihin

Kommentoin eilen keskustelussa ja Mäntän Työväenyhdistyksen kevätkokouksessa odotuksia Demareiden leikkauslistasta. Lehdistössä ja yleisessä keskustelussa esillä olleet muiden leikkauslistat ovat olleet summia, joiden kokonaisvaikutus lienee menosäästöjä selkeästi pienempi. Oma kantani on, että edelleen keskustelemme paljon vääristä asioista.
Esim. väliaikaisesta köyhyydestä kärsii Suomessa tällä hetkellä noin 800 000 henkilöä. Väliaikaisella köyhyydellä tarkoitetaan elämänvaiheesta, kuten opiskelusta tai lyhyestä työttömyysjaksosta, johtuvaa köyhyyttä.
Pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsivä joukko on noin 100 000 ihmisen kokoinen. Pitkäaikaistyöttömät ja asunnottomat lukeutuvat tähän ryhmään, kuten myös leipäjonoissa kävijät. Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta.

Silti me ostamme Iltalehden ja sorvaamme tiukkoja kommentteja puolustaaksemme Björn Wahlroosia, Karl Fazeria ja Maarit Toivanen-Koivistoa, joita Suomi kohtelee väärin. Perintöverotusta olisi heidän taustaryhmiensä mielestä huomattavasti laskettava tai kokonaan poistettava, jotta näiden henkilöiden ei tarvitsisi muuttaa maasta pois.

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen julkaisivat 2013 kirjan Konsulttidemokratia, joka käsittelee julkisen hallinnon virtaviivaistamista. Ketteryyden, tehokkuuden ja nopeuden tavoittelun nimissä valtaa siirretään poliitikoilta ja virkamiehiltä konsulteille. Opit tulevat liikkeenjohdosta. Seurauksena edustuksellinen demokratia vähenee, julkisuusperiaate katoaa liikesalaisuudeksi ja hallinnon riippuvuus konsulteista kasvaa, kuten monet it-hankkeet ovat osoittaneet. Samaan aikaan, kun valtionhallinnossa tuottavuuden nimissä omaa väkeä vähennetään, ostetaan konsulttifirmoilta isolla rahalla työtä, joka voitaisiin tehdä itse.

Valtiovarainministeriön virkamiehet linjasivat eilen jättämässään raportissa, että valtiontalouden sopeutus pitäisi toteuttaa ennen kaikkea menoja karsimalla. Valtion neljä miljardia ja kuntatalouden kaksi miljardia pitäisi karsia heidän mukaansa seuraavalla vaalikaudella, neljässä vuodessa. VM:n mielestä veroja ei voida kiristää merkittävästi, jottei hankaloiteta uusien työpaikkojen syntymistä. .

Kuntataloudessa tärkein keino säästää olisi kuntien tehtävien karsiminen, sanoo VM. Siellä katsotaan, että kuntien tehtävät tulee mitoittaa niin, että kunnat selviävät niistä nostamatta kuntaveroa. VM ei sano suoraan, pitääkö sosiaaliturvan tasoa laskea, mutta linjaa, että ”kattava sosiaaliturva ja progressiivinen verotus rajoittavat kannustinkapeikkojen poistamista”. Meillä on näitä erilaisia kapeikkoja, kun ihminen ei ehdi kaikkialle, minne hän pitäisi, hänellä on kuulemma aikakapeikko.

Omia käsityksiäni kysymyksiin kustannusten hallinnasta ovat mm. (1) meidän pitäisi muistaa myös se, että isompi ongelma ei ole työhaluttomuus tai etuuksilla surffailu, vaan työn puute. (2) Yhteisöveroa laskettiin, mutta sen vaikutukset katosivat jonnekin, se ei auttanut työllistämiseen. (3) Työllistämisen helpottamista on toivottu, mutta se ei saa tapahtua niin, että työntekijällä ei ole turvaa ja palkka on mitä sattuu.(4) Ihmistä ei saa unohtaa. Eli uuden hallituksen edessä oleva tehtävä ei ole helppo. Kuntien ja valtion tehtävien karsiminen on vielä osaltaan heitto. On tiedossa, että jotakin purettavaa varmasti on, mutta kustannuksiltaan suurin osa tehtävistä on sellaisia, että niiden räväkkä purkaminen vain lisää pahoinvointia ja kustannuksia.

En suoraan viittaa siihen kommenttiin ja vaalikoneeseen, jossa mietin ja arvelin Kollajan ja Vuotoksen altaiden rakentamisen tulevan vaalien yhteydessä esiin. Nyt Kollaja on saanut Pudasjärvellä altaan rakentamiselle myönteisen päätöksen. Suomen seuraava hallitus pohtii asia, tekeekö päätöksen vai ei ja millaisen. Kansanedustajien on näihin asioihin otettava kantaa, asuvat he missä tahansa. Äänestäisin mahdollisessa asiaa koskevassa äänestyksessä ei. Asian puitteissa Helsingissä kävisi useampikin valtuuskunta, osa puolesta ja osa vastaan. Pudasjärvellä kaupunginhallitus äänesti luvan myöntämistä vastaan, valtuusto puolesta. Siellä kipuilaan ymmärrettävästi sen kanssa, kummat ovat suuremmat, rakentamisen haitat vai hyödyt. Haitat kohdistuvat luontoon ja kaupungin pitkäjänteisemmän kehityttämisen edellytyksiin, on kerrottu. Ja asiasta on toinen mielipide, joka katsoo hyötyjä paikalliselle elinkeinotoiminnalle ja työllisyydelle ja vireydelle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s