Välitilinpäätös

Toivon, että saan olla myös arjen asiantuntija eduskunnassa 2015 – 2019.

Lauantaina 28.3.2015 pidettiin Pirkanmaan piirin kevätkokous. Puoluesihteeri Reijo Paananen muistutti jäljellä olevan vielä 3 viikkoa ja 1 päivä tehokasta kampanja-aikaa. Keskeinen viesti asiasisällön ohella oli muistutus omasta jaksamisesta huolehtimisesta. Ei ole syytä vetää itseään piippuun, ja pian näiden vaalien jälkeen aletaan tehdä töitä kuntavaalien 2017 eteen.

Katsoin tähän mennessä kiertämiäni paikkoja ja niitä on sekä isoja että pieniä. Tavoitteena on kiertää koko maakunta. Ei sillä ajatuksella, että haetaan valtavia tuloksia kaikkialta, vaan että pyrin tarjoamaan vaihtoehdon äänestäjille. Voimme tietää äänestäjiä, jotka äänestävät meitä. Mutta emme tiedä, keille meillä on tarjolla hyvä vaihtoehto, mutta emme osaa ajatella näitä mahdollisuuksia.

Kun olen käynyt läpi vaalikoneita, olen huomannut niiden tarjoavan minulle aina sopivammaksi puolueeksi SDP:n. Niin kuuluukin olla, mutta oman puolueen sisällä meidän ehdokkaiden välillä on isojakin eroja. Tällaisia erottavia teemoja ovat mm. suhde uskoon ja kirkkoon, alkoholipolitiikka ja maan ja maakunnan tasapainoinen kehittäminen. Kun näin on, me voimme olla vaihtoehto yllättävän monelle ihmiselle.

En ole laskenut kilometrejä, paljon niitä on tullut. Tapaamisia, kohdattuja ihmisiä ja keskusteluja on tullut vielä enemmän. Olen ollut mukana muutamassa paneelissa. Kokonaisuudessaan mielikuva kampanjasta on ollut positiivinen ja hieno. On ollut mukava kuulla ihmisten usein hyvin suoriakin palautteita. Epäusko siihen, (1) pidämmekö me ehdokkaat kiinni lupauksistamme, (2) voiko minuun luottaa ja (3) kannattaako äänestäminen ylipäätään sekä voiko sillä vaikuttaa, ovat nousseet esille. Olen vastannut kaikkeen kyllä. Keskeinen perusteluni on ollut se, että aina jotkut äänestävät ja he saavat haluamaansa politiikkaa.

Olen tehnyt tätä kampanjaa työn ohella, täysipainoisesti sen mitä olen ollut liikkeellä. Loppuaikana viimeistä viikkoa lukuun ottamatta olen vielä osan viikosta töissä. Olen pitänyt sitä hyvänä ratkaisuna. Yksi äänestäjiltä tullut palaute on, että poliitikot ovat irtautuneet ihmisen arjesta. Siinä on mielestäni perää. Politiikka ei ole rikki, kolhuja se on saanut ja kaikki toiminta ei herätä aiheita taputukseen. Mutta sitä ihmisten arkea ei saa kiinni vain jalkautumalla hetkeksi, siinä on oltava jatkuvasti mukana.

Minulla on nyt pieni verkkomainos, jonka teksti on ”Minulle arjessa selviytymisen kysymykset ovat tärkeitä”. Niin ovat, ja sitä viestiä pyrin viemään eteenpäin vielä seuraavat kolme viikkoa. Toivon, että saan olla myös arjen asiantuntija eduskunnassa 2015 – 2019.

Mainokset

Tarvitaanko meillä enää vaaleja?

Kirjoitin myös facebookiin tämän pohjana muutaman ajatuksen tulevien vaalien näkymistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä. Kannatusluvut ovat siis siinä vaiheessa, että demarit on edelleen toiseksi suurin puolue, vaalien yksi häviäjistä. Voittajiksi ennustetaan Keskustan ohella Vasemmistoliittoa ja myös Vihreitä. Jälkimmäisille muutokset vaalipiireissä saattavat tuoda myös lisäpaikkaa, olemassa oleva äänikynnys kahdessa uudessa, isossa piirissä on matalampi kuin vanhoissa.

Taloustutkimus on ennakoinut kannatuskyselyjen perusteella Keskustalle 56 paikkaa, meille 35. Eroa on turhan paljon, mutta hyvä puoli on siinä, että haasteita jatkotyölle löytyy, myös mahdollisuus näyttää vaaleilla olevan merkitystä..

Itse olen pitkään kritisoinut gallupdemokratiaa, jossa politiikan linjan määrittelee kannatuskyselyt. Mietin puolittain vakavasti, tarvitsemmeko enää itse asiassa vaaleja, raastavaa kilpailua, johon hukkuu yhteistä rahaa ja monen omaa rahaa. Kokoomuksen Eero Lehti näyttää hoitavan vaalit hienosti puolestamme, taloudellisesti huomattavasti halvemmalla Taloustutkimus Oy:n kautta. Ihmiset ilmoittavat keitä kannattavat ja koneet laskevat ja jakavat paikat.

En tiedä, omistaako Lehti enää Taloustutkimuksen, mutta lähden siitä, että omistaa. Hän ja hänen puolueensa kritisoivat toistuvasti julkisen talouden laajuutta, sitä pitäisi purkaa. Eilen ja tänään on YLE uutisoinut voimakkaasti Taloustutkimuksen tekemiä vaalien ennusteita ja lisäksi on puhuttu kolmen taloustutkimuslaitoksen Ylen pyynnöstä tekemästä vertailusta eduskuntapuolueiden vaaliohjelmien talous- ja työllisyyslinjauksia. Ne ovat hyviä juttuja, tarpeellisia juttuja, vai mitä? Ovatko nämä sen julkisen palvelun yrityksen olennaista tehtävää? Kriittisestä otteestani huolimatta pidän niitä informatiivisina, hyödyllisinä. Mutta ei niitä varmaan ilmaiseksi tehdä. Mikä siivu julkisen talouden sopeuttamistarpeesta saataisiin hoitumaan, jos esim. nämä toimeksiannot loppuisivat? Mitä ajatellaan julkisen sektorin – valtion ja kuntien – yhä kasvavasta konsulttiyritysten käytöstä tekemään suunnitelmia, valmistelemaan isoja ratkaisuja. Ovatko ne kaikki tarpeellisia? Yksityisen sektorin näkökulmasta ajatukseni lienee huono, koska se toteutuessaan kaventaisi yksityistä toimeliaisuutta.

Kriittinen suhtautumiseni gallupeihin ei johdu Demareiden mielestäni edelleen huonoista luvuista, vaan niiden harjoitettavaa politiikkaa heikentävästä vaikutuksesta. Vaalien alla puolueiden erilaiset näkemykset ovat korostuneet, toivottavasti asetelma säilyy myös vaalien jälkeen eli politiikka olisi palannut politiikkaan.

Vaaleissa kannattaa käyttää äänioikeutta

KMV-lehden pääkirjoitus oli tänään otsikoitu Vaaleissa kannattaa käyttää äänioikeutta. Pääkirjoituksessa oli aluksi mainittu istuva kansanedustaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Arto Pirttilahti ja hänen ehkä kovimpana paikallisena haastajana perussuomalaisten Timo Tukia, kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Molempien kohdalla ansioksi on laskettu kaupungin talouskokan kohoaminen pinnan päälle. Demarit ovat valtuustossa olleet mukana tekemässä samoja päätöksiä, joista ansio annetaan nyt Pirttilahdelle ja Tukialle

”Edellisten ohella vaalien paikalliseksi yllättäjäksi saattaa nousta demareiden Eero Pirttijärvi. Pieni takamatka on hyvällä suorituksella mahdollisuus kuroa umpeen”.
Demarit ovat edelleen kaupungin puolueista suurin ja äänimäärämme on myös eduskuntavaaleissa ollut suurin. Takamatka, kenellä se on ja kenellä ei. Hyvä että nyt kuitenkin on huomattu, töitä tässä on edelleen tehtävä ja lujasti. Neljäs paikallinen ehdokas, Kristillisdemokraattien Tommi Meronen on määritelty tuntemattomaksi suuruudeksi, toki todetaan vaaleihin olevan vielä aikaa. Tarkistin vielä, että puolue on ollut nimeltään Suomen Kristillisdemokraatit vuodesta 2004. Lehdessä ollut ilmaisu kristilliset liittyy tuota edeltävään aikaan, nyt puhutaan Kristillisdemokraateista.

Sitoutumattoman paikallislehden linja on selkeä, mutta hyvä puoli siinä meille demareille on se, että se haastaa tekemään ja näyttämään ettei ennakkoon ole määritelty mitään paikkaa ja asemaa.

Kolme teemaa vaaleihin

Kommentoin eilen keskustelussa ja Mäntän Työväenyhdistyksen kevätkokouksessa odotuksia Demareiden leikkauslistasta. Lehdistössä ja yleisessä keskustelussa esillä olleet muiden leikkauslistat ovat olleet summia, joiden kokonaisvaikutus lienee menosäästöjä selkeästi pienempi. Oma kantani on, että edelleen keskustelemme paljon vääristä asioista.
Esim. väliaikaisesta köyhyydestä kärsii Suomessa tällä hetkellä noin 800 000 henkilöä. Väliaikaisella köyhyydellä tarkoitetaan elämänvaiheesta, kuten opiskelusta tai lyhyestä työttömyysjaksosta, johtuvaa köyhyyttä.
Pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsivä joukko on noin 100 000 ihmisen kokoinen. Pitkäaikaistyöttömät ja asunnottomat lukeutuvat tähän ryhmään, kuten myös leipäjonoissa kävijät. Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta.

Silti me ostamme Iltalehden ja sorvaamme tiukkoja kommentteja puolustaaksemme Björn Wahlroosia, Karl Fazeria ja Maarit Toivanen-Koivistoa, joita Suomi kohtelee väärin. Perintöverotusta olisi heidän taustaryhmiensä mielestä huomattavasti laskettava tai kokonaan poistettava, jotta näiden henkilöiden ei tarvitsisi muuttaa maasta pois.

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen julkaisivat 2013 kirjan Konsulttidemokratia, joka käsittelee julkisen hallinnon virtaviivaistamista. Ketteryyden, tehokkuuden ja nopeuden tavoittelun nimissä valtaa siirretään poliitikoilta ja virkamiehiltä konsulteille. Opit tulevat liikkeenjohdosta. Seurauksena edustuksellinen demokratia vähenee, julkisuusperiaate katoaa liikesalaisuudeksi ja hallinnon riippuvuus konsulteista kasvaa, kuten monet it-hankkeet ovat osoittaneet. Samaan aikaan, kun valtionhallinnossa tuottavuuden nimissä omaa väkeä vähennetään, ostetaan konsulttifirmoilta isolla rahalla työtä, joka voitaisiin tehdä itse.

Valtiovarainministeriön virkamiehet linjasivat eilen jättämässään raportissa, että valtiontalouden sopeutus pitäisi toteuttaa ennen kaikkea menoja karsimalla. Valtion neljä miljardia ja kuntatalouden kaksi miljardia pitäisi karsia heidän mukaansa seuraavalla vaalikaudella, neljässä vuodessa. VM:n mielestä veroja ei voida kiristää merkittävästi, jottei hankaloiteta uusien työpaikkojen syntymistä. .

Kuntataloudessa tärkein keino säästää olisi kuntien tehtävien karsiminen, sanoo VM. Siellä katsotaan, että kuntien tehtävät tulee mitoittaa niin, että kunnat selviävät niistä nostamatta kuntaveroa. VM ei sano suoraan, pitääkö sosiaaliturvan tasoa laskea, mutta linjaa, että ”kattava sosiaaliturva ja progressiivinen verotus rajoittavat kannustinkapeikkojen poistamista”. Meillä on näitä erilaisia kapeikkoja, kun ihminen ei ehdi kaikkialle, minne hän pitäisi, hänellä on kuulemma aikakapeikko.

Omia käsityksiäni kysymyksiin kustannusten hallinnasta ovat mm. (1) meidän pitäisi muistaa myös se, että isompi ongelma ei ole työhaluttomuus tai etuuksilla surffailu, vaan työn puute. (2) Yhteisöveroa laskettiin, mutta sen vaikutukset katosivat jonnekin, se ei auttanut työllistämiseen. (3) Työllistämisen helpottamista on toivottu, mutta se ei saa tapahtua niin, että työntekijällä ei ole turvaa ja palkka on mitä sattuu.(4) Ihmistä ei saa unohtaa. Eli uuden hallituksen edessä oleva tehtävä ei ole helppo. Kuntien ja valtion tehtävien karsiminen on vielä osaltaan heitto. On tiedossa, että jotakin purettavaa varmasti on, mutta kustannuksiltaan suurin osa tehtävistä on sellaisia, että niiden räväkkä purkaminen vain lisää pahoinvointia ja kustannuksia.

En suoraan viittaa siihen kommenttiin ja vaalikoneeseen, jossa mietin ja arvelin Kollajan ja Vuotoksen altaiden rakentamisen tulevan vaalien yhteydessä esiin. Nyt Kollaja on saanut Pudasjärvellä altaan rakentamiselle myönteisen päätöksen. Suomen seuraava hallitus pohtii asia, tekeekö päätöksen vai ei ja millaisen. Kansanedustajien on näihin asioihin otettava kantaa, asuvat he missä tahansa. Äänestäisin mahdollisessa asiaa koskevassa äänestyksessä ei. Asian puitteissa Helsingissä kävisi useampikin valtuuskunta, osa puolesta ja osa vastaan. Pudasjärvellä kaupunginhallitus äänesti luvan myöntämistä vastaan, valtuusto puolesta. Siellä kipuilaan ymmärrettävästi sen kanssa, kummat ovat suuremmat, rakentamisen haitat vai hyödyt. Haitat kohdistuvat luontoon ja kaupungin pitkäjänteisemmän kehityttämisen edellytyksiin, on kerrottu. Ja asiasta on toinen mielipide, joka katsoo hyötyjä paikalliselle elinkeinotoiminnalle ja työllisyydelle ja vireydelle.

Lupauksia herättävää aikaa

Olin lauantaina SDP:n Pirkanmaan vaalistartissa Tampereella. Tilaisuus oli mukava, paikkana Koskikeskus tarjosi mahdollisuuden tavata ja ennen kaikkea näyttäytyä suurelle määrälle ihmisiä. Palanen ohjelmaa oli Jenni Pellisen vetämä neljän ehdokkaan haastattelu lavalla. Yksi kysymys koski, mikä olisi paikka minne haluaisi mennä. Erilaisia vaihtoehtoja nousi esille, yksi oli metsä.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma totesi eilen, että kenellekään ei voi antaa puhtaita papereita viime viikkojen, erityisesti viimeisten päivien menosta eduskunnassa. Olen samaa mieltä, siinä mielessä mentiin metsään. Taustalla saattaa olla ajatus, kuinka vaalien jälkeen saadaan estettyä tiettyjä asioita, ehkä tiettyihin asioihin saadaan joidenkin mielestä aikaan vielä kovempia kuureja. Keskustan Juha Sipillä puhui hallituspuolueiden luottamuspulasta ja oli huolissaan, mitä asialla on vaikutusta äänestysinnokkuuteen. Itse en puhuisi jälkimmäisestä mitään, vaan painottaisin äänestämisen tärkeyttä. Sillä vaikka äänestysprosentti olisi 20, valittaisiin eduskunta ja se tekisi päätökset. Ja nyt ovat tulossa vaalit, joiden jälkeen vedetään todennäköisesti suuntaa aivan eri tavalla kuin ennen

Toiset poliitikot sanovat, että ehdokkaiden ei pitäisi antaa lupauksia. Omat vaalilupaukseni Ylen vaalikoneessa olivat (1) Perehdyn päätettäviin asioihin, (2) Liikun aktiivisesti vaalipiirissä myös vaalien välillä ja (3) Olen hyvin tavoitettavissa. Niistä on helppo pitää kiinni. Minulle on esitetty toiveita Natoon liittyen, eläkkeiden indeksikorotukseen ja nuorten työllistämiseen sekä koulutuskysymyksiin. Kun nämä asiat tulevat esille, niissä on hyvä lähteä liikkeelle ajatuksista, joita olen myös vaalikoneissa tuonut esille. En ole innostunut Natosta, indeksien jäädyttäminen ei sytytä pienituloisten osalta. Nuorten työllistäminen ja tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat minulle tärkeitä.

Otsikko ei tullut noista, vaan netissä olevissa erilaisista lupauslistoista, mm. koulutuslupaukset, ympäristölupaukset jne. Vielä en ole sitoutunut mihinkään, vaikka esim. noista kahdesta löydän paljon omia ajatuksiani. Näyttää, että osa meistä ehdokkaista ei enää ole pysynyt luvussa niistä lupauksista, joita he ovat antaneet. Vaikka yksi lupaus on ollut se, että ei anna lupauksia. Osa lupauksista kääntyy toisiaan vastaan, varsinkin kun on kyse lupausten taloudellisista vaikutuksista.

Koulutuslupauksen lupauksia ovat (1)Koulutus on maksutonta, (2) YTHS kaikille korkeakouluopiskelijoille, (3) Opintotukea ei heikennetä ja (4) Koulutuksesta ei leikata. Näistä kaikista voin olla samaa mieltä. Luonnonsuojeluliiton 4 tavoitetta ovat (1) vapaiden virtojen suojelun on oltava pysyvää, (2) turpeen polton lopettaminen on tärkein ilmastopoliittinen teko, (3) kaivostoiminta kestävälle pohjalle ja (4) eurooppalainen Suomi tarvitsee toimivan ympäristöhallinnon ja hyvän lainsäädännön. Myös moni näistä tavoitteista sopii minulle, mutta kannan ottamiseksi tarvitsen vielä lisää tietoa niiden hyödyistä ja haitoista. Uudelle hallitukselle on esitetty 2 – 5 miljardin leikkausvaatimukset. Nämä ja monet muut lupaukset allekirjoittaneiden ehdokkaiden on mietittävä, miten he sopeuttavat nuo puolueidensa esittämiin leikkauslistoihin.

Säästö- ja leikkauslistat ovat monelle tärkeitä ja he kertovat niiden olevan välttämättömiä. Jos niitä aletaan toteuttaa, on hyvä pohtia myös, onko 5 miljoonan säästö, joka aiheuttaa toisessa menoluokassa viiveellä 15 – 20 miljoonan kustannuslisäykset, todellinen säästö. Mielestäni ei.

Neljän minuutin näkyvyys

Ylen vaaligallerian nauhoitus on nyt katsottavissa. Omaan tenttiin olen aivan tyytyväinen, olin siinä oma itseni. Muutamia turhia sanoja, mutta vastasin kysymyksiin ja vielä mielestäni suoraan,

Yksi kysymys koski poliisien määrää. Se tuli vähän puskista, yllättäen. Ei poliiseja työmatkalla juuri näy, sitä ei ole erityisesti ajatellut. Aika pian toimittaja kysyi mitä pidin Suomen keskeisenä turvallisuusuhkana. Kun olen katsellut muiden haastatteluja, moni on puhunut Venäjästä ja islamiin kytkeytyvästä terrorismista. Nostin haastattelussa esille edelleen eriarvoisuuden. Se heijastuu monella tavalla, vastaus on edelleen hyvä, mutta asiat voivat myös muuttua.

Energiakysymykset nousivat haastattelussa myös esille, tuulivoima vai ydinvoima, Vastasin, että tulevaisuudessa enemmän tuulivoimaa. Meillä on päätökset kahdesta ydinvoimalasta, tarvitsemmeko enemmän niiden jälkeen ja toisaalta pitäisikö tehdä lisäpäätöksiä? Silloin kun Olkiluoto 3 rakentaminen kestää ja kestää, Olkiluoto nelosesta on vain päätös ja Pyhäjokea ei ole aloitettu, on mielestäni tarpeetonta miettiä lisärakentamista. Katsotaan nykytilanne ja lisätarve ensin ennen kuin tehdään uusia päätöksiä.

Neljä minuuttia on lyhyt aika, mutta vaikutuksen ja mielikuvan siinä voi jättää ja tehdä. Toisia käydään katsomassa enemmän kuin toisia, Hansi Harjunharjaa Inarista oli katsottu eilen tarkistaessani n. 63 000 kertaa, samaan aikaan kun itselläni luku oli 84. Kuulin hänestä radiossa. Politiikkaan ja vaaleihin voi suhtautua monella tavalla, HH ei ota asiaa ainakaan liian vakavasti. Tavoitteet ovat muualla, ja niitä hän on varmasti saavuttanut. Mainosta, näkyvyyttä ja julkisuutta on tullut nopeasti vielä kanavalla, jolla ei näytetä mainoksia.

Viime pyhänä olin ensimmäisessä isommassa paneelissa, Vilpun päivien yhteydessä järjestetyssä Terveyspaneelissa. Paikalliset asiat, koululaisten hammashuolto ja Vilppulan näytteidenotto nousivat yleisön kysymyksistä esille. Muut ehdokkaat – Harri Jaskari, Arto Pirttilahti ja Timo Tukia – olivat laajempaan kysymykseen eli Sote- esityksen kaatumiseen tyytyväisiä. Itse toivoin, että uuteen esitykseen ei menisi montaa vuotta ja että se ei olisi nyt tehtyä huonompi. Kumppanit naurahtivat. että ei voi olla. Uutta esitystä en ole nähnyt, joten en tiedä millainen se on. Aikansa tekeminen joka tapauksessa vie, oletan.

Niin paneelissa kuin tentissä puhuin eriarvoistumisesta, sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksissä tämä näkyy. Pirkanmaalla ja myös muualla me reuna-alueiden ihmiset olemme huolissamme tulevaisuudesta. Nyt voi sanoa, että kyllä se järjestyy jatkossakin. Toivottavasti. Paikallislehdessämme ei kommenttejani näkynyt kuin koululaisten hammashoidon osalta. Tämä linjaus ei ole ollut yllätys.

Viisi nostoa alkoholipolitiikasta

Vaaliteltoilla yleisin teema näyttää olevan soten ohella eläkkeet ja niiden ostovoima. Ne ovat tärkeitä asioita molemmat. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa ovat nousseet esille normienpurkutalkoot ja erityisesti alkoholilainsäädäntöön liittyvät asiat.

Omalla työurallani päihdetyö ja alkoholipolitiikka ovat olleet keskeisiä palasia. Olen ollut niistä kiinnostunut ja päihteet liittyvät suomalaiseen arkeen vahvasti. 2008- 2009 minulla oli mahdollisuus tehdä selvitys alkoholiaiheisesta lehtikirjoittelusta.  Tuolloin sai aineiston pohjalta vaikutelman, että alkoholipoliittinen mielipideilmasto oli muuttunut liberaalimmaksi. Tuo kehitys on jatkunut. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisen kuvan tämän hetken asenteista ja myös tiedotusvälineiden painotuksista tutkijat saisivat. Tuolloin jonkun verran näkyvillä olleen sosiaalisen median rooli ja vaikutus on huomattavasti vahvistunut.

Alkoholimainontaa rajoittava lainsäädäntö on naurettava ja se olisi peruttava

Kun sanotaan naurettava, se tehoaa helposti. Kun vielä naurettavuuteen lisätään kyky sanoa jotakin ensin, on saavutettu hyvä tulos. Asioiden oikaisu ei auta, nopeat syövät hitaat.  Ei auta, että meillä on ollut pitkään alkoholimainonnan kielto ja ennen vuotta 1995 osattiin myös ostaa oluet, viinit ja muu alkoholi. Ei auta se, että kokonaan mainontaa ei nyt ole kielletty.

Unohtuu myös se, että mainokset kiertävät. Nyt kohinan alla olleet teippaukset olisivat vaihtuneet osin jo piankin, mutta tiedossa olleeseen muutokseen ei varauduttu. Vielä kun verrataan alkoholimainontaa ja tupakkamainontaa, ero on kuin yöllä ja päivällä. Myös tupakat osataan ostaa, vaikka Marlboro-mies Wayne McLaren kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana ja tupakkaa ei mainosteta.

Viron olutrallin seurauksena valtion verotuloja jää saamatta

Tietokoneeni taustakuvana on Länsisatamassa otettu valokuva, jossa nuori nainen seisoo edessään lavallinen, noin 115 – 130 laatikkoa olutta, siideriä ja lonkeroa. Miksi ihmeessä olen ottanut tuon kuvan ja laittanut sen taustakuvaksi? Kuvan ottamisen ajankohtana matkustajatuonti oli myös pinnalla ja erä oli suuri, siksi otin kuvan. Nyt kun näistä asioista puhutaan, se muistuttaa myös millaisessa todellisuudessa on liikuttu.

Kuka tuon määrän alkoholia tarvitsee ja onko sen tuomisessa järkeä. Ei siinä ole järkeä. Mutta keskustelussa haetaan järjettömyys muualta kuin missä se on. Järjettömyys on mielestäni siinä, että jotkut ylipäätään liikuttavat tuollaisia alkoholimääriä ns. omaan käyttöön Tavallinen ihminen selviäisi tuolla määrällä noin kaksi – kolme vuotta, ainakin.  Ja silloinkin menisi laatikko viikossa, joka on paljon.

Viron olutrallissa jää tarkoituksellisesti piiloon se, että meillä kulutetaan edelleen runsaasti alkoholia ja tuosta määrästä suhteellisen pieni osa on erikoisoluita, joita nautitaan vain ja ainoastaan maun takia. Olutrallin isoja ongelmia ovat sosiaaliset ja terveydelliset haitat, jota alkoholin liikakulutus aiheuttaa.

Alkoholilakia tulia päivittää muotoon Eurooppa

Alkoholipolitiikan ongelmiin meillä haetaan vastakohta muualta Euroopasta. Meille kerrotaan, kuinka siellä osataan juoda sivistyneesti. Vastaavanlaisia ongelmia kuin meillä ei ole kuin korkeintaan Venäjällä.

Kuitenkin televisiossa näkyy ohjelmia mm. englantilaisten rähinäjuomisesta turistirannikoilla. Meille on kerrottu alkoholipohjaisista kuolinsyistä Ranskassa. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut artikkelin, jossa tutkija on yllättynyt kuinka olemme saavuttaneet maksakirroosiin kuolemissa Ranskan tason.

Olen lainannut pariin otteeseen saksalaista uutista. Siinä todetaan suuren kulutuksen ja kuolleisuuslukujen taustalla olevan matalan hinnan. Kirjoittajien mukaan on vähän muita maita jossa voi taskurahalla juoda itsensä kuoliaaksi. Keinoina tilanteen muuttamiseksi tutkija Raphael Gaßmann esittää verotuksen korotusta, mainonnan kieltoa, alkoholin yömyynnin kieltämistä ja nuorille myynnin kieltoa. Tutkija arvelee saman etenemisen kuin tupakassa vähentävän alkoholikuolleisuutta. Nämä ovat niitä juttuja ulkomailta, joita meillä ei juuri nosteta esille.

Ratkaisu on alkoholiveron laskeminen lähelle Viron tasoa

Mihin tuo on ratkaisu? Alkoholipolitiikassa pohjana on ollut yksinkertainen linkki, alkoholihaittojen määrä on suoraan verrannollinen kokonaiskulutuksen määrään. Aiemmin alkoholitutkijat kertoivat sen muistuttaakseen alkoholin ihmisille ja yhteiskunnalle tuottamista ongelmista ja jättimäisistä kustannuksista. Lisäksi he aina muistuttivat siitä, että kulutukseen vaikuttavat päätekijät ovat alkoholin hinta ja saatavuus.
Auktoriteetit ovat muuttuneet, nyt media nojaa keskiolutta myyvä kauppaan, Panimoteollisuusliittoon ja kansanedustaja Jaana Pelkoseen.

Jaana Pelkonen on esittänyt, että voisi olla hyvä idea laskea alkoholin valmisteveroa lähemmäksi Viron tasoa, Veron tarkan tason määrittely vaatisi hänen mukaansa laajaa valmistelua ja asiantuntijoiden kuulemista. Pelkonen on myös ehdottanut, että ravintoloissa myytävän alkoholin arvonlisäveroa alennettaisiin. Hän pitää sitä kätevänä keinona alkoholin kulutuksen siirtämiseksi takaisin ravintoloihin.

Suomen ja Viron valmisteveron ero on tällä hetkellä 26 prosenttia. Jotta asialla olisi olennaisia vaikutuksia, alennuksen tulisi olla tuntuva. Puhuisimme omana valmisteveroprosenttinamme jotain 10 – 15 prosentin välillä, korkeintaan. Viro olisi tullut kadun toiselle puolelle, ilman matkakustannuksia. Jotta voisimme vaikuttaa ravintolamyynnin lisäämiseen, ravintoloiden alkoholimyynnin arvonlisäveroa tulisi jälleen laskea tuntuvasti.

Pelkosen kaipaamia näyttöjä siitä, miten hinnanmuutokset vaikuttavat, on. On tietysti eri asia, jos asiantuntijoiden lausunnot ja käytännön kokemukset ovat vääränlaisia.

Alkoholiongelma on toisten ongelma

Usein päädyn tuohon väitteeseen. Me keskustelemme alkoholista kuin elintarvikkeesta tai muusta kulutustavarasta. Samoin haittoja ei nähdä, tai ne eivät koske minua. Kuitenkin ne koskevat suoraan tai välillisesti noin puolta suomalaisista.

Me koemme, että osaamme juoda alkoholia hallitusti. Tutkijat toteavat, että riskikuluttajat eivät usein itse huomaa juomisen vähentämisen tarvetta, sillä alkoholinkäytöstä ei ole vielä aiheutunut heille merkittäviä haittoja. Sen lisäksi he näkevät ympärillään paljon muitakin ihmisiä, jotka juovat yhtä paljon.  Lisäksi he tietävät, sen joka juo enemmän ja joka on alkoholisti.

Suomessa suurkuluttajia arvioidaan olevan 300 000 – 500 000 välillä eli kyseessä on n. 10 % väestöstä, joiden harteilla suuri osa alkoholin kokonaiskulutuksesta lepää. Tyypillisimmillään suurkuluttaja on työssä käyvä 20- 40-vuotias mies. Suurkuluttajista vain 10 % on naisia. Tuohon määrään mahtuu myös aika monta minua, emme voi olla aina se joku toinen.

Lopuksi

Edellisten alkoholilain kokonaisuudistusten vaikutus oli raju: alkoholinkulutus lähti uusien vapauksien myötä kasvuun ja molemmilla kerroilla päihdekuolemat kaksinkertaistuivat. Tämä virhe olisi nyt hyvä välttää ja varmasti myös vältettävissä. Olennaista on, että uudistukset saisivat meidät juomaan vähemmän. En hae kiristyksiä, mutta esimerkit taaksepäin ovat selvät eli saatavuuden lisääminen ja hintojen lasku eivät ole omiaan vähentämään kulutusta ja haittoja. Hyviä tienviittoja ovat kokonaistaloudellisuus ja hyvinvoinnin lisääminen.

Kotitorilla

Aamulla aloitin päivän käymällä Jämsässä Elosen leipomossa, josta hain aamulla leivottuja reikäleipiä. Tarra päälle ja tuotteet olivat valmiita jakoon. Sää oli kylmä ja räntää tuli koko ajan. Eräs kaverini sanoikin, että olisin tarvinnut lasinpyyhkijät. Kun ehdokas Pirttijärvi pääsi iltapäivällä kotiin, kädet olivat kohmeessa. Avaimet pysyivät juuri ja juuri kädessä, mutta taskussa ollut kello tippui kapeasta raosta rappujen alle. Naapurin poika sai kellon onneksi minulle kaivettua. Tämä perjantai oli oman kunnan torilla ensimmäinen kampanjakerta. Mäntän torilla oli mukavasti porukkaa koko ajan. Eläkeläisten verotus, ruotsin kielen opetuksen muuttaminen vapaaehtoiseksi, energiakysymykset, yrittäjän asema, Nato ja leikkauslistat olivat mm. esillä. Niin, ja tietysti se, että toisin kuin muut, demarit kääntävät aina takkiaan päästessään eduskuntaan eli meihin ei voi luottaa. Kaikkiaan päivä oli mukava ja itselle jäi hyvä mieli. Tukea ja edellisen kaltaista kuitenkin hyvähenkistä sparrausta tuli pitkin päivää. Muista demariehdokkaista paikalla olivat Keijo Kaleva Virroilta ja Hannu Järvinen Viialasta. Huomenna jatkamme osin samalla porukalla Pirkkalassa. Ensi viikko on omalla kohdallani hiljaisempaa, maanantaista torstaihin on normaali työviikko.

Nopeita ajatuksia

Helsingin Sanomien etusivulla komeili torstaina Kokoomuksen mainos, jossa tuotiin esille heidän vaihtoehtoonsa kituuttamiselle ja Kreikan tielle. Se oli työ. Ei kovin uutta avaava ehdotus, sitä työtä kaikki haluavat tarjota. Työtä inhimillisillä ehdoilla ja niin, että työstä saatavalla palkalla myös pärjää.

Vaalikoneiden täyttämisessä on kulunut yllättävän paljon aikaa. En usko, että olen lait-tanut kovinkaan monta keskenään ristiriitaista vastausta, mutta vannomatta paras. Vaalikoneissa on kysytty myös kantaa siihen, tulisiko eduskunnan säätää laki, joka sallii verkkovalvonnan Suomen poliisille ja turvallisuusviranomaisille. En ole sellaisen ajatuk-sen takana.

Kokoomus painottaa omassa kampanjassaan sitä, että meidän tulee siirtää työehdoista päättäminen sinne, missä asiat tiedetään, paikalliselle tasolle. Monissa asioissa asioista sovitaan jo paikallisella tasolla. Mutta työntekijöillä on oltava perusturvallisuus. Viimei-sen parin päivän aikana olen kuullut tapauksista, joissa työpaikoilla työnantajan taholta annetaan tietoja kolmannelle osapuolelle yksittäistä työntekijää koskevista asioista, esim. taloudellisesta tilanteesta, joka kuuluisi tietosuojan piiriin. Se ei ole oikein. Näistä esimerkeistä sanotaan todennäköisesti, että ne ovat poikkeustapauksia. Useampi tie-tooni tullut tapaus antaa aiheen miettiä, onko ilmiö luultua yleisempi. Työntekijöitä voidaan syyttää laiskoiksi tai epärehellisiksi, se ääni kuuluu kauas. Työntekijän turva on heikompi. Tietosuoja ja yksityisyyden suoja, joista on jo säädetty lailla, eivät näissä ta-pauksissa ole toteutuneet.

Mielestäni suomalaiset yrittäjät ovat pääsääntöisesti reiluja. Suurimmassa osassa työ-paikkoja asiat hoituvat hienosti. Mutta miten käy, jos työntekijää ja hänen oikeuksiaan suojaava verkko puretaan? Kokoomus esittää, että karsitaan kieltoja ja puretaan jokai-sen uuden pykälän tieltä kaksi vanhaa. Toivottavasti työntekijöiden asemaa turvaavia pykäliä ei pureta heidän vauhdillaan kahmalokaupalla.

Syyttelemällä mikään ei parane. Nyt on tilaisuus katsoa mitä me puolueissa sanomme ja valita se perusta, jonka pohjalta mennään eteenpäin. Seuraavat vuodet ovat joka tapauksessa haastavia.

Ehdokkaan kyydissä

Sanna Marin toivoi Demokraatin haastattelussa tammikuun lopussa, että vaalikampanjoiden suuruutta suitsivista kampanjakatoista heräteltäisiin taas keskustelua. Hänen mukaansa mm. eduskuntavaalien kampanjabudjetit ovat paisuneet turhan suuriksi. Marin katsoo tämän kehityksen vääristävän demokratiaa.

Noista ajatuksista olen samaa mieltä. Sanna Marinin eduskuntavaaleihin esittämä 30 000 euron raja tuntuu omasta näkökulmastani edelleen korkealta. Nuo ajatukset olivat mielessä ajellessani lauantaina Virroille päin. Virtolaisten järjestämä Keijo Kalevan kampanja-avaus oli mukava tapahtuma. Paikalla oli runsaasti ihmisiä keskustelemassa, haastamassa ja kyseenalaistamassa niin minun kuin puolueen linjauksia. Kyse on aidosta kansalaiskeskustelusta ja demokratiasta, joka toteutuu varsinaisesti vaaleissa, nyt huhtikuussa.

Toteutuu, jos toteutuu. Matkalla kuuntelin oululaisen Rommakko- yhtyeen kappaletta Valkea kaupunki. Mika Kolehmainen puuttuu sanoituksessaan mm. ydinvoimaan, kallioparkkeihin ja Vuotoksen tekoaltaaseen, joka saattaa olla seuraavan hallituksen toteutuslistalla. Sanoo kansa niistä asioista mitä tahansa.

Omissa puheissani olen yhtenä keskeisenä teemana nostanut esille äänestämisen merkityksen. Niin tekee toivottavasti jokainen ehdokas. Itselleni äänestäminen on ollut ja on edelleen itsestään selvää, monelle se ei sitä ole. Toivon, että me voimme yhdessä vaikuttaa ja muistuttaa, että olennaista on 1) äänestää yleensä, 2) miettiä puoluetta ja 3) valita henkilö. Sillä aina on niitä, jotka äänestävät ja heidän äänensä ja valintansa ratkaisevat sen millaista politiikkaa tehdään.

Antti Rinne toivoo Demokraatin verkkosivuilla, että eliitti tutustuisi ihmisten sosiaaliseen hätään. Hän kertoo jutussa saamastaan kirjeestä, joka kuvaa sitä sosiaalista hätää, jota maassamme on. Näihin tapauksiin politiikan eliitin olisi hyvä tutustua entistä useammin. Hätä on vieressä, läsnä jatkuvasti. Sitä ei voi olla näkemättä, jos vain haluaa. Ongelma on nähdäkseni siinä, että eliitti ei halua nähdä sitä

Kalliit mainoskampanjat ja kääntäminen arjesta vaikuttavat myös äänestyskäyttäytymiseen. Mitä useampi meistä jättää äänestämättä, sitä enemmän tilaa jää hyvä veli- järjestelmälle. Moni on perustellut minulle äänestämättömyyttään sillä, että näin hän voi vaikuttaa. Kyllä hän vaikuttaa, saamalla politiikkaa joka ei ainakaan palvele hänen etujaan.

Virroille mennessä muistui tapahtuma muutaman kesän takaa. Ajoin paikalliselle huoltoasemalle, jossa tankkaaminen oli vaikeaa. Syynä oli leveästi parkkeerattu Mersu. Menin sisälle juomaan kahvit. Auton omistaja, Topi Sorsakoski, istui stetson päässään rauhallisesti kahvia juoden. Lauantaina radiossa soi hänen kappaleensa Salattu suru.

 Virroilla on aina mukava käydä.