Lyhytnäköisiä korkeakoulu-uudistuksia

Täytin viime viikolla SDP:n ehdokastietolomakkeen. Pääteemoikseni valitsin tasa-arvon, turvallisuuden ja tulevaisuususkon. Se että kaikki alkavat teellä, on sattumaa. Näitä sanoja avaan ja käydään läpi vielä moneen kertaan kevään mittaan.

Teemat nousivat esille myös lukiessani Hesarista juttua ”Opetusministeri: Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ehkä yhteen”. Siinä todetaan seitsemän ministerin olleen tekemässä listaa, jolla ehdotetaan isoja muutoksia korkeakouluihin.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistämistä selvitetään. Opetusministeri Krista Kiuru mainitsee teettävänsä vielä ennen vaaleja selvityksen eri malleista, joilla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintoja voisi yhdistää. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa tullaan hänen mukaansa pohtimaan, mikä on niistä paras. Yhtä tärkeää on mielestäni se, että katsotaan mikä on vähiten huono. Välttämättä paras ja vähiten huono eivät ole aina sama asia.

* * * * *

Artikkelissa mainitaan tutkimus- ja innovaationeuvosto, joka on valtioneuvoston asettama neuvoa-antava elin. Se valmistelee tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaan liittyviä ehdotuksia. Neuvostossa on jäseniä kaikista hallituspuolueista ja puheenjohtajana on pääministeri Alexander Stubb. Ehdotuksissa mainitaan muun muassa poisvalintoja, usein kokonaisista koulutus- ja tutkimusaloista luopumista, ei vain voimavarojen suuntaamista uudelleen. Suomalaisen Tiedeakatemian esimies Eva-Mari Aro toteaa rakenteellisen uudistamisen ja profiloitumisen olevan hyviä uudistuksia, kunhan ne tehdään oikein.

Aron mukaan kaikkea ei tarvitse opettaa ja tutkia monessa yliopistossa. Poisvalinnat hän näkee kuitenkin vaikeina ja kokonaisten opetus- ja tutkimusalojen häviäminen Suomesta saattaa kostautua nopeastikin. Edelleen listassa puhutaan muun muassa tutkijavähennyksistä ja korkeakoulujen lukukausimaksuista.

* * * * *

Tuota juttua lukiessani tulee mieleen, että arvovaltaisessa neuvostossa ei ole riittävästi halua nähdä sitä, mitä kokonaisvaikutuksia eri ratkaisuilla on. Poliittisella puolella voidaan ajatella, että äänestäjille tämä ei ole iso juttu, koska se koskee vain ”eliittiä”. Näin ei ole, ratkaisut koskevat ajan myötä meitä kaikkia.

Koulutuksen tasa-arvon häviäminen on iso muutos. Ratkaisuilla tulee olemaan haitalliset vaikutukset suomalaiselle tutkimukselle laajemmin, samoin se rapauttaa niitä tieteenaloja, joiden taustalla on myös kokonaisnäkemys yhteiskunnan kehityksestä ja asioiden keskinäisistä yhteyksistä. Niin ja myös sille sivistysvaltiolle, jollaiseksi Suomi haluaa edelleen leimautua.

Mikäli ikävimmät visiot toteutuvat, ratkaisusta voisi sanoa seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle Urho Kekkosen tapaan ”saatanan tunarit”.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s