Paikasta toiseen

Kävin viikonloppuna SDP:n viiden piirin risteilyllä. Matka oli mukava, tapasin vanhoja ja uusia ystäviä. Risteilyalus oli Viking Grace, yksi suomalaisen laivanrakennuksen tuoreimmista helmistä.

 

Mäntästä pääse Turkuun monella tavalla, keskeisin alkaa olla oma auto. Nyt menin yhdistelmällä oma-auto ja tilausbussi. Omalla autolla liikkumisesta on tullut pääasiallisin kulkuvälineeni, osittain tahtomattani. Käyn töissä Jyväskylässä ja teen sen mielelläni. Aikaisemmista linja-autoyhteyksistä moni on jäänyt pois. Julkisten käyttö tarkoittaisi 6 tunnin työpäivää, sillä bussissa työskentely ei aina ole helppoa. Siksi ajan autolla ja teen normaalin työpäivän.

 

Minua on pyydetty nostamaan vaalien yhteydessä esille autovero, sen laskeminen. Perusteluna on tätä kautta tapahtuva ajoneuvokannan uusiutuminen ja liikenneturvallisuuden paraneminen. Ehdotus on järkevä ja tavoite hyvä. Myös vastakkainen päätös on tehtävä, koska verotulojen lasku pitää korvata jollakin. Yksi ehdotus on jälleen polttoaineen verotuksen kiristäminen, ei paljolla mutta siinä määrin että autoveron lasku tulee kuitattua.

 

Hyväksymällä tämän ehdotuksen potkaisen omaan nilkkaani, sillä itse tarvitsen omaa autoa ja halvempi polttoaine sopii minulle. Lisäksi on ehdotettu muissa yhteyksissä työmatkavähennysten tiukentamista. Tämä on toinen potku nilkkaani. Nämä potkut tulevat siinä yhteiskunnassa, jossa samalla kannustetaan työn vastaanottamista myös pitempien etäisyyksien päästä. Minä olen jo töissä kauempana, matkaa tulee päivittäin 170 km, vuositasolla noin 38 – 40 000 km pelkkiä työmatka-ajoja.

 

Suhtaudun tuohon pakettiin varauksin myönteisesti, olennaista on millaisella kokonaisuudella sitä rakennetaan. Miksi? Vaikka olen henkeen vereen joukkoliikenteen kannattaja, meidän täytyy ottaa huomioon myös yksityisautoilu ja sen turvallisuus niin kauan kuin joukkoliikennettä ei kehitetä, tasapuolisesti.  Onko se mahdollista?

 

Kilpailutuksesta puhutaan, osa meistä kulkee edullisesti punaisilla linja-autoilla isojen kaupunkien välillä tai normaaleilla pikavuoroilla hyvinkin edullisesti. Euro tai kaksi euroa Tampereelta Helsinkiin on hieno homma. Mutta minun pitää taas puolestani päästä Mäntästä sinne Tampereelle. Ja vielä vaikeampaa julkisilla liikkuminen on eri puolilla Itä- ja Pohjois- Suomea.

 

Porilainen tutkija ja kehittämispäällikkö Timo Aro sanoo, että talouskasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta suuret kaupunkiseudut ovat niitä, joissa tapahtuu myönteisiä asioita. Suurissa kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla tapahtuva kehitys mahdollistaa kansantalouden kasvun. Vain niin pystytään jakamaan yhteistä kakkua. Hänen mielestään poliitikot eivät suostu myöntämään, että koko Suomea ei voida kehittää tasaisesti.

 

Itse asun edelleen kunnassa ja taajamassa, jonne ei voi tulla sattumalta, poiketa ohi ajaessaan. Sinne täytyy tulla aina tarkoituksella. Pidän sitä, ja sen kaltaisia paikkoja edelleen tärkeinä. Niitä voidaan myös kehittää, niihin voidaan sijoittaa tärkeitä toimintoja, kuten meillä Serlachius Museot. Sitä kautta syntyy myös kasvua. Yksi olennainen osa tässä kehittämisessä on myös liikennepolitiikka. Siksi me tarvitsemme uusia avauksia ja painopisteen siirtoja yksityisautoilun kehittämiseen sekä selvää panostusta joukkoliikenteen kehittämiseen. Mahdotonta, ei varmasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s